Hae
Elämänmakuista matkaa

Hei vaan uhmaikä

Jokaisella lapsella uhmaikä alkaa eri vaiheessa ja on erityyppistä. Esikoisellani uhmaikä alkoi vasta koululaisena. Muistan, miten se löi minut hiljaiseksi! En osannut odottaa uhmaiän alkavan vasta myöhäisellä iällä, sillä luulin uhman olevan leikki-ikäisten juttu. Keskimmäisellä puolestaan uhmaikää oli pienesti jokaisessa ikävaiheessa. Keskimmäinen on luoteeltaan hyvin temperamenttinen ja päiväkoti-ikäisenä se näkyi vahvasti, siitä huolimatta tunsin pääseväni uhman suhteen helpolla, kunnes talouteen kasvoi viisivuotias. Joka päivä mietin, miten vahvaa uhma on ja kuinka sen käsittely tuntuu itsestäni haastavalta, sillä viisivuotiaan uhmaaminen on erilaista, mihin olen tottunut. Se on verbaalisesti lahjakasta ja sinnikkäästi omasta tahdosta kiinni pitämistä.

Ensimmäistä kertaan koskaan taloudessani asuu niin vahva tahtoinen ja uhmakas lapsi, että mikään kiristys, uhkailu ja lahjonta ei toimi. Se tuntuu minusta toisinaan neuvottomalta, sillä kuten sanoin, uhmat voivat olla erityyppisiä ja tällä kertaan edessäni on sellaista uhmaa minkä kanssa en ole ollut tekemisissä, ennen tätä uhmakautta.

Uhmaikä, raskas ikä

Kuka vanhempi sanoo jaksavansa uhmaikää koko ajan? Tai kuka sanoo, että verbaalisesti voimakas tahtoinen uhmaikä on päivän kohokohta? Hyvä, en minäkään. Koen, että uhmaikä on raskas ikä koska uhmaikäinen lapsi koettelee koko perhettä. Ei vain aikuisia vaan kaikkia muita perheenjäseniä, ainakin meidän tapauksessa uhmakas lapsi räiskyy myös sisarusten läsnä ollessa ja koko perheen yhteisissä hetkissä. Oikeastaan ei katso aikaa eikä paikkaa sille, että miten vahvasti tahtojen taistelua käydään.

Joskus itse syyt tahtojen taistelulle tuntuu olevan ihmeelliset ja hankalasti ymmärrettävät. Herää kysymykseen, että kannattiko?

Muutan pois.

Älä puhu mulle.

Mene pois.

En tykkää susta.

Vihaan (lista mitä kaikkea vihaa).

Milloin meillä ollaan muuttamassa, milloin ylhäisyydelle ei saa puhua ja milloin vihataan kaikkia, näin lievästi kirjoitettuna. Joskus ei selvitä lievällä vaan sanallinen lahjakkuus ja asioiden huutaminen on rumaa sekä syvälle iskettävää. Joskus nämä hetket kestävät koko päivän mutta toisinaan kestävät vain hetken, joko tai, tulee se vanhemmalle aina puskista. Ainakin pysyy jännitys elämässä.😉

Kaikesta väännetään kättä ja neuvotellaan.

En halua maitoa.

Hetken päästä.

Miksi en saanut maitoa?

(saa maitoa)

En tykkääkkään maidosta.

Näissä tilanteissa sitä tekisi mieli heittää maito viemäristä alas vaan sitä tyytyy pyörittämään silmiään, laskemaan sataan ja miettimään mielessään tilanteen logiikkaa. Eilen maidosta tykättiin, tänään siitä ei tykätä. Huomenna vesi on lempi juomaa, tänään se puistattaa. Uhmaikä, niin suuria tunnetiloja ja tilanteita, joissa ei meinaa perillä pysyä. Sanotaan, että uhmaikä on vaihe, mietin vaan, että kauan vaihe kestää?

Kohta tulee pienempi perässä, hänen uhmaikänsä ja sitten alkaa perheessä jo teini-iän vuoristoradat ja mitä vielä? Vaiheita vaiheiden perään, joissa usein pysyy kartalla mutta ei aina. Uhmaikä nimittäin on sellainen vaihe, jossa on ihan kulmakarvan asennosta kiinni, että onnistuuko kengän pukeminen tai ei ja jos erehtyy auttamaan, saattaa tiuskaista

Osaan ite

mutta jos ei heti auta

(kiljutaan) Miksi kukaan ei koskaan auta!!

Uhmaikä on niin suurta tunteiden vuoristorataa, että välillä tuntuu, että en pysy mukana. Siinä missä lapsi saattaa vääntää kättä koko päivän jokaisesta asiasta, voi olla myös sellainen päivä, että hän ei väännä kuin kerran kättä mutta todella verbaalisesti taitavasti. Hän pääsee tästä jo muutamissa minuuteissa yli ja siinä vaiheessa olen aikuisena monttu auki.

Uhmaikä, saisi loppua jo. Mieluummin ennen kuin teini-iän hulinat alkaa. Sitä ennen ottaisin tahtojen taistelusta hetken happea ja toivoisin seesteisempiä päiviä mutta jos jotain positiivista, niin eikö se ole puoli voitto, jos lapsista 4/5 eivät käy läpi mitään vaihetta?

Ida

 

Lue myös:

bonusaikuinen – millaista se on?

Mitä kuuluu uusperheelle?

Seuraa meitä:

Instassa