Hae
Elämänmakuista matkaa

Ihana, leppoisa muutto, josta vauva ei tykännyt.

Ihana, leppoisa muutto on takana ja luojalle kiitos siitä, että muutto on ohitse. Monta viikkoa olin stressaamatta muuttoa. Aloitimme pakkaamisen hyvissä ajoin ja teimme kolmen viikon ajan, päivittäin, jotain muuttoon liittyvää. Apunani oli milloin koululaiset ja milloin lapsiperheiden kotipalvelu. Muutto tuntui edistyvän verkkaisasti eteenpäin enkä ottanut stressiä mistään. Sitten tuli päivä, jolloin saimme avaimet.

Ihana muutto koitti.

Saimme avaimet uuteen kotiimme perjantaina ja sinä päivänä tunsin olevani todella kiukkuinen. Katsoin ympärilleni ja näin joka puolella sekasortoa. Sekasorto ei sovi mielelleni ollenkaan. Masentunut mieleni ottaa kipinää sekasorrosta ja siinä vaiheessa kenenkään on turha sanoa, tämä on väliaikaista. Mieleni näkee, että se on sen hetkinen tila, jossa en pysty olemaan. Ympärillä olevaa sekasorron tuomaa mielen keikahtelua ei yhtään keventänyt se, että koululaisilla alkoi motivaatio hiipumaan. Ymmärrän sen, kolme viikkoa tykitettiin kamoja kasaan päivittäin ja juuri ennen maali viivaa pääsyä pitäisi vielä ottaa loppu spurtti. Onhan se raskasta, jokaiselle.

Myös vauvalle.

ihana

Vauva otti muutosta kipinää, eniten.

Vauvan mieli ei kestänyt koko viikonloppuna muuton tuomia muutoksia. Hänellä meni vatsa kivikovaksi ja hän stressaantui jokaisesta ympärillä olevasta ihmisestä, myös tutuista. Ainut paikka, jossa hänen oli hyvä olla, oli sylini. Sehän oli varsin näppärää siinä perjantaina, iltaa ennen muuttoa yrittää laittaa kamoja kasaan, kun vauva tuumasi, että 13 kertaa yössä on hyvä määrä herätä ennen lauantaiaamun herätystä.

Niin paljon hän jännittyi muuton tuomista muutoksista, ettei nukkunut hyvin yöllä. Oli varsin mielenkiintoista herätä lauantaiaamuna huonosti nukutun yön jälkeen valmistautumaan muuttoauton ajamiseen pihalle. Ihmisiä alkoi tulemaan meille, ihania muuttoapulaisia, ja vauva otti enemmän kipinää.

Hän ei voinut sietää sen hetkistä tilannetta ja sen tuomia muutoksia rutiineihin. Niinpä vauva lähti mummille hetkeksi, jotta saimme muuttoporukan kanssa kamat kasaan.

Kolmen tunnin muutto.

Ei varmaan monellakaan minuutilla heitä se, jos sanon, että muutto oli noin kolmen ja puolen tunnin muutto. Aloitimme kantamaan kamoja noin varttia vaille 11 ja välissä pidimme asiaan kuuluvan pizzatauon – pieni kiitos mahtavalle porukalle, jotka auttoivat minua ja lapsia saamaan tavarat uuteen kotiin. Ihana muutto oli leppoisa muutto, joka hoitui nopeammin kuin yhdelläkään ammattilaisella. Siltä ainakin tuntui.

Monta muuttoa tehneenä täytyy sanoa, että tämä oli seitsemästä aikuisiän muutostani helpoin muutto ja siitä on kiittämistä muutossa oleville ihmisille, jotka mahdollistivat muuton. Meillä oli hyvä ja rento jengi kassassa, joiden kanssa kamat siirtyivät tehokkaasti uuteen kotiin.

Uudessa kodissa ystävä purki tavaraa sitä tahtia, kun se tuli sisään ja nyt, maanantaina ollaan siinä pisteessä, että pahvilaatikoina on enää viitisen laatikkoa jäljellä. Puntaroin hetken, että tyhjennänkö laatikot vai mainitsenko muutaman sanan muutosta. Valinta oli selkeä. ?

Ihana, leppoisa muutto mutta siltin väsyttää.

Muutto sujui kokonaisuudessa hyvin mutta sanomattakin on selvää, että väsyttää ihan hitokseen. Muuttaminen kolmen lapsen, perheen ainoana aikuisena on raskasta. En ole koko viikonloppuna istahtanut imetys minuutteja pidempään sohvalle enkä pessyt hiuksiani kuin vasta eilen. Ruokakin on usein syöty kylmänä ja yöllä heräsin siihen, että niskat ovat jumissa.Kaiken tämän keskellä huomasin, että mieli alkoi kiristymään ja tajusin että sujuvan muuton keskellä olin unohtanut pitää lääkityksen kunnossa. Joten ei mikään ihme, että unettomat yöt ja väsynyt mieli alkoi eilen iltapäivällä kiristämään fiilistä.

Leppoista muutosta huolimatta en nyt ihan hetkeen muuta. Tässä on hyvä, tässä kodissa ja suuressa tilassa.

Ida

Ps. Kiitos, että klikkailit blogiani auki, vaikka en päivittänyt tänne viikonloppuna mitään<3 Kiitos.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Lue myös:

Luottotiedoton asuntomarkkinoilla.

Asioita, joiden tekemistä vältän viimeiseen asti.

Meillä jokaisella on varmasti sellaisia asioita, jotka eivät ole mieluisia ja joiden tekemistä pyrkii viimeiseen saakka välttämään. Niin on mullakin. On asioita, joita teen mielellään ja siten on asioita, joita teen vasta kun on pakko tai en tee jopa ollenkaan. Tässä voitte lukea mitkä ovat minun viisi asiaani kotitöiden suhteen, joita vältän viimeiseen asti. Nämä ovat myös sellaisia, jotka jättäisin kokonaan tekemättä jos se olisi mahdollista. Mitkä ovat asioita, joiden tekoa vältän viimeiseen asti?

Ikkunoiden peseminen.

Puhtaat ikkunat ovat tosi kivan mutta tämä on siitä huolimatta asia, jota vältän viimeiseen asti. Ikkunoiden peseminen on työlästä, aikaa vievää ja ihan liian pikkutarkkaa hommaa etten yhtään tykkää siitä. Kaikista typerintä tässä hommassa on se, jos ikkunat kerkeää laittamaan kiinni ja sitten siellä välillä menee joku valuvika. Tosi raivostuttavaa!

asioita joiden

Juhlien tai kauden koristeiden siivoamista.

Meillä on vieläkin lampussa joulukoriste ja tämä kertoo sen, että olen todella saamaton siivoamaan kauden koristeita ajallaan pois. Vappupallot roikkuivat lampusta vielä heinäkuussa ja ristiäiskoristeet vielä syyssateella. Voin katsella koristeita mutta olen todella saamaton siivoamaan niitä ajallaan pois mutta toisaalta, mitäpä se haittaa.

Ruuan laittamista.

Tätä venytän pitkälle. Tykkään syödä mutta en pidä ruuan laittamisesta. Tästä syystä pyrin sunnuntaisin tekemään esivalmiiksi seuraavan viikon ruuat koska on todella rasittavaa kesken kiireisen päivän alkaa väsäämään kastiketta tai kuorimaan perunoita. Jos asuisin yksin, tilaisin kaiken varmaan Woltista koska ruuan laittaminen ei ole minun juttuni. Tosin, ei ole leipominenkaan. Sen sotkuisuus ei houkuta! En voi sietää jauhoisia tassuja pitkin keittiötä.

Tavaroiden paikoille viemistä.

Papatan lapsille, että tavarat tulee viedä paikoilleen heti eikä kohta mutta itse vien ne joskus viikon päästä. Astiat toki siivoan heti mutta esimerkiksi kynä saattaa olla siinä paikallaan mihin sen olen jättänyt joskus viikko sitten. Tai sitten laitan vaan tavaroita kaappiin ennen kuin ne pitää oikeasti viedä paikoilleen. Nytkin kylpyhuoneen edessä on vauvan yö vaate, ollut eilisestä saakka. Ehkä se päätyy huomenna perille saakka. Tai sitten ei.

Kaapin siivoamista.

Kodissamme astiakaapit ja kuiva-aine kaapit ovat kodin siisteimmät kaapit mutta kaikissa muissa vallitsee kaaos. Kerään kaaosta ja sitten kun kaaos meinaa tulla niskaan, siivoan kaapin. Eihän tässä mitään järkeä ole mutta mua ei vaan huvita alkaa sommittelemaan tavaroita kaapin sisälle, paikoilleen. Tylsää hommaa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joita sä vältät viimeiseen asti?

Ida

 

Seuraa meitä:

Instassa