Hae
Elämänmakuista matkaa

1-vuotiaan ruutuaika.

Tämän postauksen myötä toivon herättäväni ajatuksia mutta samalla haluan sanoa, että en kuitenkaan kivitä ketään. Haluan nostaa esille 1-vuotiaan ruutuajan ja sen mitä mieltä minä olen siitä. Tämä nostattaa varmasti tunteita puolesta ja vastaan mutta muistetaan kuitenkin se, että se mitä minä teen ei ole sinulta pois ja se mitä sinä teet, ei ole minulta pois. Teemme varmasti jokainen siihen hetkeen, siihen elämäntilanteeseen sopivat ratkaisut. Nyt kuitenkin kerron meidän perheen kokemuksesta ja siitä millainen meidän perheen 1-vuotiaan ruutuaika on.

1-vuotiaan ruutuaika

1-vuotiaan ruutuaika.

Paljon näkee kaupassa pieniä naperoita istumassa ostoskärryissä YouTube päällä ja ajatuksissani herää kysymys, miksi?  

“Lapsi ei tarvitse älylaitteita tai televisiota kehityksensä tueksi. Jopa lapsille suunnatut ohjelmat saattavat tässä ikävaiheessa olla taaperolle vielä liian monimutkaisia ja nopeatempoisia. Lapsi hyötyy eniten kasvokkaisista kontakteista, liikunnasta ja motoristen taitojen kehityksestä.”. Kirjoitetaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton 1-2 – vuotiaan kehityksen kohdalla. 

Meidän perheessämme erilaisten älylaitteiden tai televisioiden katsomista 1-vuotiaan läsnä ollessa ei harrasteta. Meillä ei ole televisio taustahälynä taikka tabletissa YouTube soittamassa Ankanpoikasta. En ole kertaakaan kokenut sellaiselle edes “tarvetta” ja ajattelen hyvin vahvasti kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivulla kerrotaan, että lapsi ei tarvitse älylaitteita kehityksen tueksi.  

Jo päiväkodissa hirvitti se kun alle 3-vuotiaiden ryhmässä vasuun piti sisällyttää mediakasvatus. En henkilökohtaisesti ymmärrä, että mitä kukaan alle kolmevuotias tekee television katselulla taikka älylaitteilla? Ihan sama katsoisiko lapsi sitä viisi minuuttia tai puolituntia, yksivuotias ei tarvitse ruutua. Tästä syystä meidän perheessä ruudun päällä pitäminen 1-vuotiaan hereillä ollessa on täysin nollassa ja myös koululaiset arvottavat tämän todella tärkeäksi asiaksi.

1-vuotiaan ruutuaika

1-vuotiaan ruutuaika.

Koululaisille se on ihan normaalia, että televisio menee kiinni kun taapero herää ja pelihetki pidetään kun taapero nukkuu. He eivät ole koskaan kyseenalaistanut tätä koska tälle on selkeä perustelu, joka on myös koululaisten mielestä fine. Tämä on itselleni niin tärkeä asia, että olen kiitollinen siitä, että meillä on koululaisten kanssa tämän suhteen yhteiset säännöt, josta kukaan ei poikkea. 

Mielestäni maailma ja koti on pullollaan asioita, joita 1-vuotias voi tutkia päivän aikana. Nyt, 1v 3kk ikäinen taaperoni rakastaan tutkia kotia. Imuroidessa hän kulkee perässä sammuttaen imuria, astianpesukonetta tyhjentäessä auttaa tyhjennyksessä rummuttamalla astioita ja kauppakasseja tyhjentäessä syö tavaroita. 

Kotimme on lapsiturvallinen koti, joten täällä kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa tutkia. Leluja on niin sopivassa suhteessa piilossa kuin saatavilla, ja niitä tutkitaan yhdessä sekä erikseen. 1v 3kk ikäinen rakastaa autoja ja palloja. Hän osaa ajella autolla ja syötellä palloja mutta kuten tiedän, aina eivät omat lelut kiinnosta. Siinä vaiheessa käyttöön otetaan ihan vaikka se, että imuroin taapero sylissä jos muu ei auta. 

Harvoin näin teen koska hän tykkää osallistua imurointiin mutta joskus on hetkiä, että häntä kiukuttaa kaikki, niin silloin kotitöitä tehdään sylissä ollessa. Sekin on okei.

1-vuotiaan ruutuaika

1-vuotiaan ruutuaika.

Meillä ainut ruudullinen hetki mitä 1-vuotias on saanut tehdä, on videopuheluiden soittaminen. Niitä me harrastetaan. Videopuheluita olemme soitelleet mummille siitä saakka kun hän oli pieni ja oppi tunnistamaan ihmisiä, ja jestas muistan miten innoissaan taapero on ollut niistä hetkistä. Sittemmin, kasvettuaan, olemme laajentaneet videopuheluiden soittamista taaperolle tärkeille ihmisille. 

Taapero rakastaa videopuheluiden soittamista. Hän tunnistaa ihmisiä jo nimeltä, jos kysyn, että soitetaanko X:lle? Hän nyökkää, sanoo “aaa a” ja istuu alas odottamaan, että hänelle vastataan. Sitten hän aikansa höpisee ja joskus videopuhelun päätyttyä suuttuu kun puhelu loppui. Videopuhelut ovat hyvä keino lieventää ikävää mikä hänellä selkeästi auttaa niinä viikkoina kun koululaiset ovat isällään ja taapero alkaa konttaamaan heidän huoneiden väliä, ihan kun etsiessään heitä. 

Videopuhelut ovat tosissaan ainut ruudullinen hetki mitä taapero saa kokea enkä edes miellä videopuhelua koululaisten tai lähimpien ihmisten kanssa ruutuajaksi vaan tavaksi pitää suhdetta yllä. Pienten lasten muisti on niin lyhyt mutta huomasin, että vaikka emme olleet nähneet taaperon kummitädin kanssa koko kesänä, hän tunnistaa hänet videopuhelussa. Se on aika liikuttavaa.

1-vuotiaan ruutuaika

Ennen vanhaan asiat olivat paremmin.

Ennen vanhaan ei ollut puhelimia eikä tabletteja. Harvassa kodissa oli edes tietokonetta. Oli lankapuhelin ja yksi putkitelevisio. Ennen vanhaan 1-vuotiaat lukivat kirjoja, kuuntelivat äänikasetteja ja loruteltiin milloin mitäkin. Niin tehdään meilläkin. Samanlailla kun tein ensimmäisen lapsen kohdalla yli 10-vuotta sitten.

Meillä luetaan paljon kirjoja ja lorutellaan. Äänikasetteja emme tietenkään kuuntele mutta minulla oli päiväkodissa töissä ollessa hyvä esikuva, hän opetti, että laulaa voi mistä tahansa, miten tahansa. Niinpä keksin tuulesta temmattuja loruja ja lauluja milloin mistäkin. Koti on täynnä viihdykkeitä ja virikkeitä, ja televisio älylaitteineen ei ole sellainen. 

Ollaan me lastemme seikkailu tovereita eikä anneta television hoitaa sitä roolia. 

Ida

 

Lue myös:

1-vuotias yökylässä.

 

Seuraa meitä:

Aitoplay

Instagram

 

 

Viikko 17 – pikaiset kiitokset vapulle.

Viikko 17 on takana ja minun ei pitänyt kirjoittaa tälle iltaa tekstiä mutta sitten sydän veti tietokoneelle kertomaan muutamat sanat meidän perheemme vapusta. Nyt on tosissaan ollut viikko ja vappua on juhlittu! Ensiksi sitä on odotettu koko viikko ja jännitetty onnistumista koska nyt on liikkellä pöpöjä aikamoisia. Saimme kuitenkin pidettyä pöpöt loitolla ja aloitimme vapun vieton sillä, että vietin perjantai päivän lauantaisia synttärikemuja valmistellen. Lauantaina tosissaan juhlimme hetki sitten yksivuotta täyttänyttä pientä apinanpoikasta, joka mielestäni näyttää nykyään peikonpoikaselta!

Juhlat oliva todella ihanat! Paikalla oli kaksi ystävä perhettämme, isovanhemmat ja kummitäti sekä peikonpoikasen serkku. Seitsemän aikuista ja yhdeksän lasta, aika täydellinen setti! Juhlat alkoivat kahden maissa ja viimeinen vieras lähti noin viiden-kuuden maissa illalla eli aika pitkään lapset jaksoivat juhlia.😉 Juhlien jälkeen äitini jäi meille yöksi ja vietimme iltaa rauhallisesti, yhdessä ollen ja Farmia katsoen.

Oli ihana kun äiti oli meillä yötä ja heräsi minun sekä peikon kanssa aamulla, aamukahville. Lapsistakin oli kivaa kun mummi oli yökylässä ja odottavat sitä, että milloin mummi tulee meille uudestaan yöksi. Aamuvarhain saatoimme kuitenkin mummia pienen matkan sillä lähdimme lasten ja ystävä perheemme kanssa kohti vappuhulinoita, joissa toinen ystäväni oli hulinoita järjestämässä. Oli hauska tapahtuma ja kivasti tekemistä parille tunnille! Ongintaa, makkaran syöntiä, herkuttelua ja yhdessä oloa. Pitkästä aikaa vappu oli kiva juhla!

viikko 17

Viikko 17 -postaukset.

maanantai

Vauva itki ja minä nukuin – jep, vuoden äiti.

tiistai

Yksinhuoltaja treffeille, missä välissä?

keskiviikko

Päiväkoti vai kotihoito?

perjantai

Missä välissä hengitän?

Sellainen maininta vielä, että pääsin hetki sitten aivan mielettömään podcastiin vieraaksi ja nyt jakso olisi tullut julki. Jakson, joka kertoo velkahelvetistä ylösponnisteluun, on kuunnteltavissa mm. täältä !! Käykää kuuntelemassa jakso, joka pitää sisällään aitoja reaktiota ja tarinan siitä mistä velkaantuminen alkoi.

Nyt on aika lopettaa pienet höpinät, laittaa tietokone kiinni ja mennä nukkumaan – vartti aikaa olla sängyssä, jotta tavoitteeni siitä, että olisin joka ilta kello 22:00 toteutuisi tänään. Saa nähdä mitä äidiltäni saatu OURA kertoo aamulla unestani.😉

Toivottavasti sulla on ollut kiva vappu! Mitäs kaikkea teit?

Ida