Hae
Elämänmakuista matkaa

Ahdistuin treffeillä.

Vietin ihanaa päivää treffikumppanin kanssa lauantaina kunnes tuli hetki, jossa ahdistuin aivan valtavasti. Siinä hetkessä teki mieli juosta koko pakettia karkuun ennen kuin mies juoksisi. Hetkessä tulin vauva sylissä alakertaan, lapsilauman ollessa portaiden alhaalla ja kissa oksentaessa lattialla. Siinä hetkessä vallitsi sellainen hallitun kaaoksen tuntu ja mietin, että kuka hitto haluaa vapaaehtoisesti astua tähän pakettiin? Ahdistuin kolmansilla treffeillä. Ei kukaan tähän astuisi. 

Ahdistusta lisäsi se, että yksi lapsista ehdotti josko muuttaisimme yhteen. Siinä vaiheessa jäädyin aivan täysin ja mietin, että olen elänyt jo yhden uusperheen, joka ei toiminut kuin 10% ajasta ja sekin minun ansiostani. Haluaisinko enää samanlaiseen uusperheeseen, jossa mahdollisuus eroon olisi suurempi kuin ruuhkavuosien idylliperheissä? Ajatus siitä, että joku muuttaisi kotiini, tuntui ahdistavalta. Olen vasta saanut rakennettua tätä kotia omanlaiseksi ja rehellisesti sanottuna rakastan omaa tilaa jumalattoman paljon.

ahdistuin treffeillä

Ahdistuin treffeillä.

Mies kenen kanssa lapsi ja lapset haluaisivat, että muuttaisin yhteen, on mies jota olen pussannut vasta ensisuudelman verran. Edes putkeni ei ole katkennut ja olen yhä ollut pitkään ilman läheisyyttä. Sellaista läheisyyttä. Läheisyyttä, jossa olisi vain kaksi aikuista ja muu maailma sulkeutuisi pois. Takana on kaiken lisäksi kaksi epäonnistunutta parisuhdetta, jotka kumpikin tahoillaan päättyivät erinäisistä syistä. Toiselle soisin onnen jonkun kanssa, toiselle antaisin seitsemän euroa tupakka-askiin. 

Joten nyt olen niin sanotusti kolmannella kierroksella enkä millä tahansa kierroksella vaan tunteessa, jossa tunnen olevani sen oikean tyypin vierellä. Treffikumppani on kaikin puolin upea kokonaisuus, tajuttoman seksikäs ja aivan ihana, tasavertainen aikuinen kaikkien lasten läsnä ollessa. Hänen katseensa kertoo sen, että hän saattaa haluta pussailla enemmän ja hänen kosketus huomioi minut hetkessä kuin hetkessä. 

Hän on jopa nähnyt kun pinnani kiristyi ja siitä huolimatta hän otti minut vastaan siinä hetkessä sellaisena kuin olin, arvostelematta ja haukkumatta minua huonoksi äidiksi. Hän oli siinä ja hetkeä myöhemmin halasi keittiössä koska oli kuunnellut mitä olin hetkeä ennen sanonut

Kun kiukuttaa, halaus auttaa. 

Hän oli kuunnellut lauseen, jota kukaan ei ole koskaan ennen kuunnellut. 

ahdistuin treffeillä

Ahdistus hälveni.

Pääsin jossain vaiheessa sukeltamaan hetkeen vain hänen kanssaan, pienimmän nukkuessa ja isojen ollessa ulkoillessa. Siinä hetkessä tunsin tunteen, joka kertoi, että siinä haluan olla. Aina. Muuttamatta kuitenkaan vielä yhteen vaikka lapset kovasti suunnittelevat jo naimisiin menoa. Siinä hetkessä kun istuin treffikumppanin vieressä tunsin olevani tyypin vieressä mitä ei ihan heti tulisi mieleen vaihtaa. Vaikka emme ole parisuhteessa emmekä millaisessakaan määritellyssä tilassa, niin siitä huolimatta haluan katsoa vain häntä silmiin. 

Tästä syystä en pidä kiirettä. En kiirehdi pusun viemistä pidemmälle enkä kiirehdi yhteisen yön viettämistä. En sitä, että laittaisimme lusikat samaan laatikkoon. Kolmannella kierroksella haluan ottaa rauhallisesti, jotta homma ei suorastaan kuse kasaan. Kolmannella kierroksella kiire on poissa ja hetkiä, joissa olemme vain me pitää olla useammin koska vaikka olemme hyvä tiimi “vanhempina”, niin rehellisesti sanottuna haluan olla treffikumppanin edessä myös nainen ennen kuin otamme isoja askeleita. 

Näin on hyvä.

ahdistuin treffeillä

ahdistus viestiin purettuna

Samaisena iltana kun tapasimme ja minua alkoi ahdistaa tilanteiden kaoottisuus-, laitoin hänelle illalla viesti. Mietin tosin monta kertaa, että uskallanko laittaa viestiä vai juoksisiko hän viimeistään siinä vaiheessa karkuun. Ystävän sanojen mukaan, ilmaisin kauniisti karkean ilmaisun “ota tai jätä”. Kerroin mitä pystyn tarjoamaan ja mitä en pystyisi tarjoamaan. En pystyisi tarjoamaan kynttiläillallisia ja Pariisin matkoja mutta tarjoan kaoottista arkea, ripauksella intohimoisia hetkiä. 

Tiedättekö mitä? Hän ei juossut karkuun. Ehkä tämä kolmas kierros tuottaa tulosta mutta muutama yhteinen yö ja yhteinen matka pitää tulla pohjalle ennen kuin uskallan siirtyä eteenpäin. Haluan olla varma, että hän on varma ja haluan olla varma, että lusikoiden mentäessä samaan laatikkoon ne eivät ensimmäisen riidan tullen sieltä mene takaisin pahvilaatikkoon. 

Hän on ihana. 

Ida

 

Lue myös:

Kävin treffeillä

Ensisuudelma

Seuraa myös:

Aitoplay

Instagram

 

 

Viikko 1 – someton viikonloppu.

Huomasitteko, pidin somettoman viikonlopun. Ajatus tästä lähti maanantaisessa etätapaamisessa, jossa ilmoille nousi, että voisin joskus kokeilla olla päivän ilman harrastustani – blogia ja Instagramia. Suorastaan järkytyin ehdotuksesta – sehän olisi sama kuin joku lumiukko olisi ilman nenää. Perjantai-iltana tuli kuitenkin tunne, että huomenna eli lauantaina kokeilen olla ilman Instagramia ja blogia. (facebookissa salllin itseni käydä sillä se ei ole nk. harrastusvälineeni, joten kävin sinne tekemässä sunnuntaiaamuna yhden julkaisun.) Mutta arvatkaa mitä teki lauantaina heti ensimmäisenä mieli tehdä – postata päivän ensimmäinen story. No en sitä tehnyt enkä myöskään selannut Instagramia taikka avannut viestejä enkä oikolukenut tekstejä. Oli hieman tyhjä olo siinä aamukahvilla istuessa – kerrottakoot sen, että heräsin lauantaiaamuna klo 6:45.

Someton viikonloppu jatkui myös aamupalalla, siivoushetkellä, leikkien aikana, että vauvan päiväunilla. Mitä ikinä teinkään, teki mieli ottaa siitä kuva ja laittaa se Instagramin storyyn. Miten ajattelinkaan sinne kertoa, että lähdimme ulkoilemaan mutta sen sijaan pidin kuuloketta korvalla ja höpöttelin äitini kanssa kaikenlaista, samalla kun kävelimme koululaisten kanssa kauppaan. He mennä remusivat hangissa ja minä työntelin vaunuja.

Someton lauantai.

Lauantaimme jatkui sillä, että apina nukkui toisilla päiväunilla 2,5h unet. Olin juuri edellispäivänä eli perjantaina sanonut, että hänellä on parin päivän vaihe, jossa nukkuu 45min unet, ollen 2h hereillä. Tavallisesti on nukkunut 2h hereillä olon jälkeen pidemmät unet mutta valitettuani kahden päivän poikkeavuudesta, nukkui vauva lauantaina normaalisti. Onneksi.

Somettomana lauantaina tein sellaisen havainnon, että jokaisena hetkenä, kun tuli toimeton tai tylsä fiilis, teki mieli ottaa puhelin. Näitä hetkiä oli PALJON! Miten monta väliä päivässä onkaan puhelimelle – ihan oikeasti. Huomasin, että moneen eri hetken pysähdykseen tai tylsyyteen puhelin on mainio ajanviete. Jopa järkyttävän usein. Laitoin lauantaiaamuna puhelimen älä häiritse – tilaan, jotta en havahdu mahdollisiin ilmoituksiin. Soitot tuli läpi ja niihin vastasin totta kai! Soittoon vastatessa saatoin huomata, että oli tullut viesti Instagramiin, ja jestas miten kutkutti avata se mutta enpäs avannut.

Instagram ja blogi harrastukseni lukuina.

Joka iltaiseen rutiiniini kuuluu istua hetki somen äärellä. Oliko yllätys? Ei varmaan! Sen verran lauantai-iltana tein, että avasin Instagramin mutta en noteerannut mitään siellä olevaa merkintää. Menin suoraan arkistoon ja otin lukuja ylös nähdäkseni paperilla, että minkä verran Instagramia teen, kaikkinensa. Tämän laskelman jälkeen kurkkasin, että kuinka monta blogipostausta olen vuodessa tehnyt. Laskelmien perusteella minulla ei hetkeen ole ollut tylsää. ?

Vuodessa olen tehnyt 196 blogipostausta eli keskimäärin alle joka toinen päivä!

Vuodessa olen pitänyt 342 story päivää!

Vuoden aikana olen julkaissut vähintään 365 feed julkaisua!

Loppuvuotta kohden tein 41 reels-videota!

Mitä sanotte luvuista?

Blogi ja Instagram, osa minua.

Kuten em. lause kertoo, niin blogi ja Instagram ovat osa minua. Ne kulkevat minussa jatkuvasti mutta missään vaiheessa, kertaakaan en ole kokenut tätä pakolliseksi hommaksi tai sellaiseksi minkä tekoa katuisin tms. Tämä on niin osa minua ja juuri sitä mistä nautin, täydellä sydämellä. Mutta siltin oli tämä alle kahden vuorokauden mittaiset vapaat ihan semi kivaa. Hauska ja ehkä jopa ihan mielenkiintoisia havaintoja oleva. Somettoman viikonlopun aikana koululaiset saivat jokaiseen kysymykseen heti vastauksen enkä vastannut kertaakaan kohta tai odota hetki. Toinen, itselleni huvittava hetki oli illalla – tiesittekö, että nukkumaan voi mennä ilman, että notkuu puhelimella? Tämän viikonlopun jälkeen minäkin opin sen. Kummasti tuli uni lauantai-iltana nopeammin.

Sellainen viikonloppu! Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?

Ida

ps. Nyt jaksaa taas vuoden ennen seuraavaa sometonta viikonloppua.?

 

Lue myös:

Vuosi 2022 tulee olemaan menestyksekäs.

Seuraa meitä:

Instagramissa.