Hae
Elämänmakuista matkaa

Äiti, kiitos.

Olin viime viikon lauantaina HopLopissa äitini, tyttäreni, tyttären ystävän ja Maxin kanssa, ja siellä ollessani mietin, että miten iso paikka äidilläni on meidän elämässämme. Miten tekisi mieli päivittäin sanoa äitille kiitos. Äiti on totta kai ollut aina tärkeä minulle ja olen kertonut äidille lähes kaiken. Lähes-sana siitä syystä, että en nyt ihan jokaista ajatustani ja tekoani äidille tilitä mutta 99 % kerron äidille kaikesta koska äiti ei koskaan tuomitse minua. Ei silloin kun hän on hakenut aikuisen, humalaisen tyttären ja vienyt kotiin nukkumaan pahaa oloa eikä myöskään silloin, jos kiukuttelen jostain asiasta. Äiti toki sanoo aina suoraan mielipiteensä mutta ei koskaan lynkkaa tekemisiäni. Hän on silloinkin sanonut suoraan, jos olen kertonut miesasioista ja hän on tuonut esille sen mitä ajattelee mistäkin mutta siltin antanut minun paukuttaa päätäni seinään, puhaltaen sitten kuhmua.

3h synnytyksestä.

Äiti, kiitos kun puhallat pipin pois.

Sen äiti nimittäin tekee, puhaltaa pipin pois. Siitä syystä äiti oli ensimmäisenä mielessäni, kun pohdin, että kuka tulee Maxin synnytykseen mukaan. Meillä oli juuri ennen synnytystä päättynyt elämämme toinen mutta ehkä isoin riita mutta siltin tiesin, että äitini on tärkein tukihenkilöni. Tiesin, että hänellä jos kenellä on paikka vasemmalla puolellani. Äiti nimittäin osaa puhaltaa pipin aina pois eikä peräänny tosipaikan tullen. Kuten hän ei perääntynyt silläkään hetkellä, kun Max syntyi ja hänet vietiin juosten viereiseen huoneeseen, samalla kun minulta oli lähteä taju ja verenpaineet laskivat pohjalle. Sillä hetkellä, kun silmissäni sumeni ja tunsin tukehtuvani, äiti oli turvallisena ja jämäkkänä vieressäni. Ottaen tilanteen haltuun. Äidin ansiosta tilanteeseen reagoitiin nopeasti.

Sillä hetkellä ajattelin, että nyt se on menoa se ja muistan ajatelleeni, että onneksi äiti on vieressä. Tälläkin hetkellä. Äiti on nimittäin aina vierelläni ja nyt vielä syvemmin, kun Max on tässä, perheessämme. Olen aina ollut äidin kanssa läheinen, mutta Maxin synnyttyä tuli tunne, että äititytär suhteemme syveni. Jos pitäisi miettiä, että kenelle Max menisi, jos minulle jotain sattuisi, niin hän menisi äidilleni. Kysymättäkin tiedän, että äiti tekisi Maxin eteen parhaansa ja äiti tekee sen nytkin. Joka päivä hän tekee parhaansa Maxin eteen. Totta kai hän tekee sitä jokaisen meidän perheenjäsenemme eteen. Äitini onkin koululaisille hän kenelle he voivat soittaa, jos heillä palaa päreet minuun tai jos tarvitsevat läksyissä apua, niin mummi auttaa.

Maxin ristiäiset.

äiti, kiitos kun vastaat puhelimeen.

Sama silloin kun Maxilla on itku meneillään eikä mikään huvita, soitan äidilleni videopuhelun, niin Max rauhoittuu saman tien. Siinä huomaan miten tiivis suhde äidilläni on Maxin kanssa, eikä sitä voi olla huomaamatta silloin kun äitini kävelee meille, reppu täynnä itse tehtyjä soseita koska Max ansaitsee vain parasta. Kuten ansaitaan jokainen meistä, äidin mielestä.

Maxin raskausaikana ja pienen, viidenkuukauden iän aikana on ollut monia hetkiä, joissa olen kiittänyt sitä, että äiti on meidän elämässämme ja hän on juuri minun äitini. Äidin läsnäolossa ja energiassa on sellaista voimaa ja rauhallisuutta mitä tarvitsen niinä hetkinä, jos maailmani tuntuu romahtavan. Äidin läsnäolo ja maalaisjärkinen ote on tärkeää myös arjen iloisissa hetkissä koska äiti jos kuka on ylpeä siitä missä pisteessä olen nyt. Mutta tiedättekö mitä? Siinä missä äiti on ylpeä minusta, niin minä olen ylpeä äidistäni.

äiti, kiitos kun olet siinä.

Äiti on aika ihailtavassa pisteessä ja jos minun pitäisi miettiä millaisissa saappaissa haluaisin äitini iässä tallustaa, niin äitin laisissa. Ripauksella omaani, totta kai. Jos joskus tapaan kumppanin, joka on esittelyn arvoinen tyyppi, on äitini ensimmäinen joka sen tyypin tapaa. Ihan vain koska jatkossa minulle on tärkeää se, miten kumppanini katsoo äitinäni silmiin koska äiti on aina tässä, ja äidille on aina ovi auki – meidän kotiimme.

Äiti. Kiitos, että olet siinä. Minun äitinäni ja koululaisten sekä Maxin mummina.

Tyttäresi.

 

Lue myös:

Kuka mukaan synnytykseen?

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Kirje tyttärelle.

Kirje tyttärelle.

En tiennyt ennenkuin räntäsateessa seistessäni sain tyttäreni syliin, että meidän suhteesta tulisi ainutlaatuinen. Olihan mulla ennestään pieni poika enkä osannut kuvitella, että äidin ja tyttären suhde olisi jotain aivan erilaista. Kunnes nyt, seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden kokemuksen jälkeen voin sanoa äidin ja tyttären välisen suhteen olevan ainutlaatuisen arvokasta.

Hän on pienestä pitäen ollut mulle kaikki kaikessa. Se ainutlaatuisen jukuripäinen neiti, joka 2-vuotiaana puki lippiksen väärinpäin ja juoksi hiukset takussa ulkona. Hän ei pelännyt silloin mitä muut ajattelee eikä pelkää nyt. Hän oli se joka pienenä tappina veti isompiaan 6-0, pitäen puoliaan siinä mitä halusi.

Kun saatoin tyttäreni viime syksynä koulutaipaleelle, tiesin hänen pärjäävän. Kun hän koulumatkallaan vilkuttaa ikkunan takaa, hän hymyilee aina. Kun hän herää aamuisin, ensimmäisenä hän tulee antamaan halauksen. Äidin ja tyttären suhde on ainutlaatuinen. Kun katson tytärtäni, näen hänessä toisenlaisen naisen kuin mä olen. Näen hänessä vahvan, suorapuheisen ja itsevarman tytön, jolla on suuria unelmia joiden eteen hän on valmis tekemään kaikkensa.

Tämä pieni,

syksyllä kahdeksan vuotta täyttävä neiti paukuttaa päätään kun sille päälle sattuu, vaatii perustelun jos jotain kiellän eikä koskaan luovuta tahtojen taistelussa. Hän yrittää viimeiseen saakka neuvotella tai kirjoittaa sanaa oikein. Hän on sitkeä mimmi, jota katson ylöspäin ja jota arvostan. Hänen kauneutensa valaisee huoneen ja  hänen itsevarmuutensa huokuu hänestä läpi.

Mutta mikä tärkeintä, hänen suuri ja lämmin sydän ei koskaan ajattele kenestäkään pahaa. Hän osaa ilmaista epäoikeudenmukaisuudesta ja puuttua niihin mutta hän ei siitä huolimatta koskaan hauku ketään (muuta kuin äitiään ;)). 

Kun saan hänet kainalooni ja silitän hänen hiuksiaan, tunnen suunnatonta rakkautta häntä kohtaan. Hän on ainutlaatuinen tyttö ja mä olen maailman onnellisin äiti saadessani olla juuri tämän tytön äiti. Hän ei sanojaan säästele, hän ei keinoja kaihda, hän ei anna minkään pidättää itseään ja hän ei myöskään koskaan jätä sanomatta läheisilleen kuinka kivoja ne on.

Hän laittoi eräänä lauantaiaamuna, yhdelle hänelle tärkeälle ihmiselle viestiä, jossa hän kertoi tämän henkilön olevan kiva. Hän mietti, että vastataanko hänelle ja kun hänelle vastattiin, niin hän sanoi ”Äiti, se ei koskaan unohda mua.”.

Ajattelin, rakas sut muistaa kaikki koska sä jätät jäljen jokaisen kohtaamasi ihmisen sydämeen. Myös sen tuntemattoman naisen sydämeen kenen mekkoa hän kehui.❤️

-Äiti

ps. Kirje tyttärelle on ihana hetki pysähtyä yhden lapsen äärelle.

Lue myös:

Kirje vauvalle.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.