Hae
Elämänmakuista matkaa

Äiti, joka teki perheestä lastensuojelu ilmoituksen.

Luitteko jo Iltasanomien sivuilta eilen haastattelun, jossa kerroin, että olen tehnyt perheestäni lastensuojelu ilmoituksen? Jos luitte, niin kiitos lukemisesta. Haastattelun tekeminen oli todella mielenkiintoista, jännittävää ja luontevaa mutta siitä huolimatta jännitin sitä, että miltä teksti näyttäisi ruudulla. Koko Suomen kansan edessä, sunnuntaiaamusta, kun jengi juo aamukahvia. Minun otsikkoni ruudulla. Ihan hirmu jännittävää. 

Sain onneksi oikolukea tekstin torstaina ja luettuani sen, sydämeni täyttyi onnellisuudesta ja hyvän olon tunteesta. Teksti oli ja on aivan minun näköiseni. Teksti näyttää paremmalta mitä koskaan osasin odottaa. Uppouduin täysin niihin tunteisiin mitä teksti toi tullessaan. Olen äiti, joka teki perheestään lastensuojelu ilmoituksen ja kerron sen sunnuntaiaamuna kaikille, jotka uutisia lukevat. 

Mielettömän hurjaa.

Fiilikseni sunnuntaiaamuna puoli kymmenen aikaa olivat sekavat. Odotin koko aamun jutun julkituloa ja sen tultua Iltasanomien verkkosivuille, jännitys nousi huippuunsa. Eniten jännitin miten läheiseni reagoisivat juttuuni mutta myös sitä, että millaista palautetta saan ihmisiltä. Täysin vierailta ihmisiltä, jotka lukisivat siitä kuinka olen lastensuojelu ilmoituksen tehnyt kolmena lapsen yksinhuoltaja. 

Mielettömän hurjaa, oli ajatukseni sunnuntaina. Koko päivän. Sydämeni täyttyi toinen toistaan ihanista viesteistä, tuesta ja tsempeistä sekä kiitoksista. Ajatelkaa, minua kiitettiin siitä, että uskalsin kertoa näin aran asian ääneen. Ihan mielettömän hurjaa kuulla, että äiti, joka teki perheestään lastensuojelu ilmoituksen saa kiitoksen.

Viestien ja reagointien merkitys on valtava.

Olen lukenut eilen myöhään yöhön saakka ja tänään aikaisin aamulla teidän viestejänne, ja vieläkin odottaa vastaamattomia viestejä. Haluan jokaiselle vastata rauhassa ja ajatuksella koska jokainen viesti on sen arvoinen. Jokaisen viestin sanat merkkaavat todella paljon ja arvostan sitä, että näette vaivaa kirjoittaa viestein ajatuksianne. Joku jakaa oman tarinan, joku kiittää, toinen laittaa sydämen ja joku etähalauksen.  

Jokainen reagointi on yhtä arvokas ja ISO palkka minulle siitä mitä teen eli puhun asioista asioiden oikeilla nimillä. 

Viestien ja reagointien merkitys on ollut valtava, ja samalla se on näyttänyt se, että kuka seisoo oikeasti vierelläni ja kuka ei. En tietenkään oleta, että jokainen minun polullani oleva laittaisi viestiä ja kertoisi olevansa ylpeä minusta. Mutta voin sanoa, että heitä ei todellakaan montaa eilisen jutun perusteella ollut. Ihan muutama, yhden käden sormin laskettavissa oleva määrä.

Samalla tiedän sen, että laatu korvaa määrän enkä menetä siitä mitään jos oletettujen kymmenien sijaan kourallinen laittaa viestiä minulle tärkeän asian vuoksi. Tästä syystä jokaisen viestin ja reagoinnin merkitys on valtava, ja tuo uskoa siihen, että suunta mihin kuljen, on oikea. Iltasanomien jutun myötä tunne siitä, että ketkä ansaitsevat jakaa elämäni tärkeitä merkkipaaluja, ovat juuri ne tyypit, jotka seisovat vierelläni myös silloin kun minulla menee hyvin.

Kiitos sinulle, joka luit juttuni.  

Ida 

Viikko 25 – kiitos juhannukselle.

Huhhuh! Viikko 25 on takana päin ja täytyy sanoa, että en ole vuosiin viettänyt näin ihanaa ja täydellistä juhannusta mitä vietin tänä vuonna. Sain joku aika sitten ajatuksen, että kutsuisin meidän perheelle seuraa juhannukseksi ja sehän kannatti! Kutsuun tartuttiin ja niin saman katon alla oli lauma lapsia sekä aikuisia. Siinä yhdessä lapsia paimentaessa ja ruokaa tehdessä tuli hyvä fiilis. Tänä juhannuksena ei tarvinnut nukkua Tallinnan sataman penkillä eikä tarvinnut riidellä vaikka hermot jossain vaiheessa menikin mutta riidellä ei tarvinnut. Tänä juhannuksena naurettiin, herkuteltiin, oltiin hyvässä seurassa, valvottiin ja käytiin uimassa, niin Flamingossa kuin rannalla.

Hermojen menetys on kuitenkin sellainen karu totuus mikä kuuluu vanhemmuuteen. Oli sitten arki tai pyhä. Mutta kuitenkin. Tänä juhannuksena sain olla ihan vain minä ja se riitti seurueelle. Niin ihana oli viettää koko viikonloppu meille tärkeiden ihmisten kanssa ja arvatkaa mitä vielä? Tutustuin meidän naapureihin juhannuksena ja he ovat ihania tyyppejä. Yhdessä grillattiin ja valvottiin, mukavassa seurassa. Ihan parasta! Näitä olen juhlapyhiltä kaivannut. Yhdessä oloa, omana itsenä olemista ja läheisten seurassa nauttimista. Niin nautin tästä tunteesta mikä sydämessäni nyt on. Viikko 25 alkoi kehnosti mutta päättyi upeasti.

viikko 25

Viikko 25 – postaukset.

maanantai

Unelmien mecco.

tiistai

Vartalo, joka on kantanut kolmea lasta.

keskiviikko

Sinkkuus on osa brändiäni.

torstai

Puolen vuoden luetuimmat postaukset.

 

Viikko 25 – päällimmäiset ajatukset.

Päällimmäinen ajatus tästä viikosta on onnellisuus ja vahvuus. Olen hiton vahva mimmi ja tänä juhannuksena huomasin sen. Ensimmäistä kertaa muodostin juhlapyhän meidän perheen toiveita kuunnellen. Teimme kuten olemme tänä kesänä tehneet. Olemme kuunnelleet meidän perheen toiveita ja olen asettanut itseni etusijalle. Siispä tämän vuoksi saimme ihanan, täydellisen ja mukavan juhannuksen, jossa ei tarvinnut pelätä konflikteja tai olla yksin. Olimme yhdessä. Nyt kello on 22:15 ja viimeistelen postauksen. 

Tämän jälkeen editoin juhannusvideon Aitoplayhin ja syön jäätelön sekä katson jakson Beverly hillsin täydellisiä naisia koska voin ja haluan. Juhannusvideosta tulee varmasti kiva! Käykää tsekkaamassa se täältä! Olen julkaissut Aitoplayhin tällä viikolla niin talous asiaa eli kerroin meidän ruokakustannuksista ja julkaisin myös meidän perjantai päivän retkestä jakson. 😊 

Pidemmittä puheitta, toivottavasti sinullakin oli ihana juhannus! 

Ida 

Seuraa meitä:

Aitoplayssa