Hae
Elämänmakuista matkaa

Isyyden tunnustus, onko se aina lapsen oikeus?

Hyvin vahvasti olen ollut kautta aikojen sitä mieltä, että isyyden tunnustus on lapsen oikeus mutta onko asia sittenkään näin mustavalkoista? Onko lapsen oikeus saada paperille isä, joka ei halua olla isä? Missä kohdin isyyden tunnustus on lapsen oikeus, jos isä pakotetaan vastoin tahtoa isyyden tunnustukseen? Näihin kysymyksiin laitan tässä postauksessa ajatuksiani kasaan ja pohdin ääneen, että missä menee hiuksen hieno raja sen suhteen, että mikä on enää lapsen oikeus?

Isyyden tunnustus – lapsen oikeus.

Lain mukaan isyyden tunnustus on lapsen oikeus ja lakiin kirjataan näin:

Lapsella on oikeus isyyden myötä isänsä perintöön sekä isän suvun perintöön, että isän sukunimeen. Lapsella on isyyden myötä oikeus saada elatusta isällään ja oikeus saada tavata isäänsä.

Näistä syistä isyyden tunnustusta ajetaan eteenpäin. Siinä tapauksessa, kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella ja isyyden tunnustusta lähdetään viemään eteenpäin eivätkä vanhemmat asu yhdessä tai ole parisuhteessa keskenään, isyyden tunnustusta vie eteenpäin kunnan lastenvalvoja. Lastenvalvoja valvoo lapsen oikeuksia. Isyyden tunnustuksen laillisissa oikeuksissa sanotaan, että lapsella on oikeus tavata isäänsä. Tämä toimii varmasti normaaleissa, tasapainoisissa tapauksissa ja silloin kun isyyden tunnustusta ei ajeta vastoin isän tahtoa.

Siinä vaiheessa, kun isyyden tunnustuksen aikana isä osoittaa omalla toiminnallaan olevansa haluton olemaan isä ja omalla toiminnallaan pitkittää isyyden tunnustuksen prosessia, voidaanko tässä puhua lapsen oikeudesta?

isyyden tunnustus

Isä, joka ei halua olla isä.

Isä, joka ei halua olla isä ja toiminnallaan osoittaa sen toteen, ei valitettavasti ole lapsen oikeus. Isä, joka haluaa pysyä lapsestaan mahdollisimman kaukana, ei ole lapsen oikeus. Lain mukaan lapsella on oikeus tavata isäänsä ja toki oikeus pätee kumpaankin suuntaan mutta tämä vanhemmuuden edun pitäisi päteä vain siinä vaiheessa, jos isä on halukas tunnustamaan isyyden. Isä, jota itse en kutsuisi isäksi vaan biologiaksi, ei ole lapselle hyväksi, mikäli hän omalla toiminnallaan hankaloittaa isyyden tunnustuksen prosessia.

Jos isyyden tunnustuksen keskeyttäisi, pitäisi olla painavat perustelut sille. Painavia perusteita ovat muunmuassa se, jos isä osoittautuu olevan lapselle vaaraksi. Muita painavia perusteita isyyden tunnustuksen keskeytykseen tulisi olla isän riippuvuudet (alkoholismi, uhkapeli, päihteet jne.), isän taipumus henkiseen-, tai fyysiseen väkivaltaan sekä isän kyky suoriutua perus arjen toiminnosita.

Mutta mielestäni se, että isä osoittaa haluttomuutensa vanhemmuutta kohtaan, pitäisi olla tarpeeksi vahva perustelu, jos isyyden tunnustuksen laiminlyönnistä on selkää näyttöä. Mitä nimittäin käy lapselle, lapsen mielelle ja hyvinvoinnille, mikäli isäksi haluton ihminen tuomitaan isäksi käräjäoikeuden toimesta? Kuinka monta henkistä iskua ja pettymystä tämä lapsi silloin saa osakseen? Kuinka monta kysymystä jää ilman vastausta lapselle, joka miettii, että miksi isän nimi lukee tässä mutta isiä ei näy?

Joskus lastenvalvoja on saattanut sanoa,

Jos isä muuttuu matkan aikana.

isyyden tunnustus

Isyyden tunnustuksen laiminlyönti.

Kuinka pitkä isyyden tunnustus prosessin pitää olla ja kuinka paljon isän pitää laiminlyödä isyydentunnustuksen etenemistä, jotta sillä voidaan osoittaa, että isä ei muutu?

Kaikki ihmiset eivät valitettavasti muutu ja kaikista ihmistä ei valitettavasti ole isäksi, vaikka heillä olisi ennestään, kuinka monta lasta hyvänsä. Miten sellainen ihminen, joka on omalla toiminnallaan osoittanut, millaisessa arvoasemassa hänen oma biologiansa on, voisi olla lapsen oikeus? Jos pitää omaa biologiaansa sijalla sata, ei ole lapsen edunmukaista olla edes papereilla isä.

Lapsi ei tee mitään terveen kasvun ja kehityksen edistämiseksi sellaisella ihmisellä papereilla, joka ei halua häntä tavata tai joka ei edes tiedä hänen lempilauluaan. Isä, joka evää lapselta isän, on ihminen, jonka on siinä vaiheessa parasta pysyä poissa koska hän ei ole silloin lapselle turvallinen, lämmin ja tasapainoinen aikuinen. Lain mukaan lapsella on oikeus isänsä ja isän suvun perintöön mutta kertokaa mikä euromääräinen summa ikinä korvaisi lapselle sitä, että hänen papereissansa lukee ihmisen nimi ketä hän ei ole koskaan tavannut mutta kenen kuoltuaan hän saa rahaa?

Entäpä kuka äiti haluaa ottaa lapselleen sukunimen isältä, joka evää lapselta isän?

Tiedän, etteivät asiat ole koskaan mustavalkoisia mutta uskon myös sen, että jossain vaiheessa isyyden tunnustusta välttävien isien on myöhäistä tulla lapsensa elämään. Isä, joka evää lapselta isän, menettää paljon. Jotain sellaista mitä hän ei vielä tiedä menettäneensä mutta jotain sellaista minkä menetyksestä hän kuolinvuoteella suree. Kaikki mitä taakseen jättää, joskus edestä löytää ja silloin asioiden kohtaaminen voi tuntua tuskaisalta mutta asiat on kohdattava. Ennemmin tai myöhemmin. Siinä kun on itse laiminlyönyt koko ikänsä omaa biologiaansa, ei voi odottaa kenenkään saapuvan viimeisinä elinpäivinä hyvästelemään.

Lapsen oikeus on saada kasvaa rakastavassa, hyvinvoivassa, tasapainoisessa, turvallisessa ja lämpimässä perheessä – sillä, onko perheessä vain yksi aikuinen, ei ole mitään väliä.

Sillä on väliä, kuka lasta rakastaa.

Minä rakastan omaani, minun lastani.

Ida

 

Lue myös

Isä voi evätä lapselta isän.

Isä voi pitkittää isyyden tunnustusta.

Seuraa meitä:

Instassa.

 

Isä voi pitkittää isyyden tunnustusta.

Nostetaanpa esille se, miten isä voi evätä lapselta isän ja se, miten isä voi pitkittää isyyden tunnustusta.

Tarinoissa kaksi aikuista ihmistä päättävät yhteisymmärryksessä jättää ehkäisyn käyttämättä. He eivät keskustele siitä, miten mahdollisesti toimitaan siinä vaiheessa, jos nainen tulee raskaaksi. Yhteistuumin on tehty päätös harrastaa seksiä. Sen seuraamuksena tulee positiivinen raskaustesti. Siinä vaiheessa nainen haluaa pitää vauvan mutta mies, joka halusi harrastaa seksiä kuukaudesta toiseen ilman ehkäisyä, ei halua pitää vauvaa. Hän haluaa abortin. Siinä vaiheessa, kun hän on ensiksi ollut halukas seksiin ilman ehkäisyä, hän ei olekaan valmis mihinkään muuhun. Hän oli valmis panna menemään mutta ei ole valmis kantamaan vastuuta.

kuva täältä.

Isä voi evätä lapselta isän.

Minun päähäni ei nyt eikä koskaan tule mahtumaan se, miten isä voi evätä isän omalta biologialtaan. Miten vastuutonta se on, että mies kykenee harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä, tiedostaen, että kahden aikuisen ihmisen – miesoletetun ja naisoletetun – yhdynnän seurauksena nainen voi tulla raskaaksi. Tämä pitäisi tiedostaa jokaisen aikuisen ihmisen ja näin ollen miettiä jo siinä vaiheessa, kun leikkiin ryhtyy, että kestääkö leikin mahdolliset seuraamukset.

Lapsille opetetaan pienestä pitäen, että heidän pitää siivota leikkien jälkeen sotkut ja sama pätee aikuisiin. Leikkien jälkeen pitäisi osata siivota omat sotkunsa, muuten ei kannata leikkiä, jos ei ole tarpeeksi kykeneväinen siivoamaan sotkuja.

Isä pitkittää isyyden tunnustusta.

Saa vauva sitten alkunsa yhdenillan jutusta tai pitkästä avioliitosta, on vastuu vauvasta kannettava, halusi tai ei. Se vaan on karu fakta, että miesoletetulla on vastuunsa ja siihen lukeutuu kaksi asiaa:

Isyyden tunnustus.

Elatusvelvollisuus.

Isällä on laissa määrätty vastuuksi se, että hänellä on kaksi velvollisuutta biologiansa lähdettä kohtaan. Se ei ole kenenkään itsekäs päätös vaan se on laissa määrättyä velvoite, josta voi lukea Minilexin sivuilta.

Murto-osa puhuu siitä, miten nainen pakottaa miehen isyyteen mutta miettiikö kukaan, että miestä ei ole pakotettu seksiin? Mies on itse tehnyt siinä vaiheessa sen päätöksen ja tiedostaa, että seksin tuoksinassa voi tulla raskaaksi. Sen ei pitäisi olla yllätys aikuiselle miehelle. Kyllä, jos nainen tulee raskaaksi, niin hänellä on itsellään päätös valta vartalostaan ja hän tekee sen päätöksen, että pitääkö hän vauvan vai ei. Nainen voisi myös valita olla pitämättä mutta mies voisi myös valita ehkäisyn käytön tai olla harrastamatta seksiä.

Nainen ei ole itsekäs pitäessään vauvan sillä nainen on tiedostanut varmasti seuraamukset ja kantaa siitä vastuun, pitkän harkinnan jälkeen. Kenellekään miehelle ei pitäisi olla uusi asia, että naisella on itsemääräämisoikeus ja kukaan toinen ei voi tehdä päätöstä siitä mitä raskaustestin tulokselle tehdään.

Isyyden tunnustus tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Mies ei halunnut lasta, joka sai alkunsa yhteisymmärryksessä olevan seksin jälkeen. Hän ei halua isäksi eikä halua tunnustaa isyyttä. Hän ei saavu sovituilla lastenvalvoja tapaamisille tunnustamaan isyyttään.

Siinä vaiheessa, kun tarina menee edellä mainitun lauseen mukaisesti, isyyden tunnustus voidaan viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi ja koko tänä aikana isyyden tunnustusta ei aja lapsen äiti eikä lapsi eikä kukaan muu tavallinen tallaaja. Isyyden tunnustuksen tuomioistuimen ratkaistavaksi toimittaa lastenvalvoja, joka ajaa lapsen etuja. Ei äidin eikä isän vaan lapsen. On äiti ja isä eri mieltä mistä tahansa, niin sillä ei ole merkitystä. Lapsen edunmukaista on, että hänellä on papereilla isä, jonka perintöön lapsi on esimerkiksi oikeutettu ja jonka sukunimen lapsi saa halutessaan isyydentunnustuksen jälkeen itselleen.

Isyyden tunnustus on lain mukaan osa lapsen elämää mutta missään nimessä isän ei ole pakko olla fyysisesti lapsen elämässä läsnä. Tunnustuksen myötä hän on ainoastaan papereilla isä ja näin ollen hänestä tulee Kelan sijaan elatusvelvollinen lastaan kohtaan, hänen omaa biologiansa lähdettä kohtaan.

Isä voi pitkittää isyyden tunnustusta.

Se mikä tässä yhteiskunnassa on valitettavaa, on asioiden hitaus. Tiesittekö, että isyyden tunnustukseen voi mennä jopa vuosi tai vuosia? Tämä johtuu siitä, että isälle ts. siittäjälle, biologian lähteelle annetaan todella paljon siimaa asioissa. Tarkoittaneen esimerkiksi sitä, että saatuaan kutsun lastenvalvojalle, on aika asetettu X ajan päähän ja vaikka isä ei sinne saapuisi, tullaan hänelle tarjoamaan uusi aika ja taas uusi aika. Isäehdokas saa laiminlyönnistä huolimatta uusia aikoja, jos vaikka isän mieli muuttuisi, on joskus sanottu.

Entäpä jos äidin mieli muuttuu ja hän ei halua, että isyyden tunnustusta ajetaan eteenpäin, mitä siinä vaiheessa tapahtuu? Tunnustusta ajetaan siitä huolimatta eteenpäin koska kuten sanoin, etua ajaa lastenvalvoja ei äiti. Miten moni äiti haluaisikaan siinä vaiheessa, kun isyyden tunnustuksesta tulee pitkä ja vaikea prosessi, perua sen mutta ei sitä voi tehdä.

Sen sijaan isäehdokas voi pitkittää isyyden tunnustusta jättämällä menemättä lastenvalvojalle. Useiden kuukausien laiminlyöntien jälkeen tapaus siirtyy tuomioistuimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän puolelta yritetään lähestyä isäehdokasta ja isällä on 30vrk aikaa vastaa saamaansa kirjeeseen.

Tässäkin isä voi laiminlyödä tätä ja jättää vastaamatta. Mitä siitä seuraa?

Isäehdokas saa haasteen ja haasteen toimittamisessa on myös sama 30vrk aikaa vastata haasteeseen. Tällä kaavalla isyyden tunnustus seilaa paikoissa, jossa pitäisi ajaa lapsen etua mutta jossa kuitenkin isäehdokas sanelee tahdin. Jossain vaiheessa tilannetta aletaan kuitenkin kiristämään ja isäehdokas voi saada mahdollisesti määräyksen mennä isyystestiin, sakon uhalla.

Siihen, että ollaan siinä pisteessä, että isyys on tunnustettu, voi mennä vuosia ja tämän tunnustuksen jälkeen alkaa sama ruljanssi elatusmaksuista. Ehkäpä jopa huoltajuudesta, sillä äidillä on vauvan synnyttyä automaattisesti yksinhuoltajuus, ellei isyyttä ole tunnustettu ennen vauvan syntymää. Kokonaisuudessaan isäehdokas hallitsee ja tietyllä tapaa sanelee tilannetta, josta johtuen asioiden käsittely on hidasta ja käsittely voi kestää vuosia.

Saisiko äiti evätä lapselta isän?

Isyyden tunnustuksen jälkeen isällä on oikeus lapseensa mutta kuka ajaa missään vaiheessa äidin etua ja tukee äidin hyvinvointia. Nimittäin jo se, että isä evää lapselta isän ja pistää pahimmillaan isyyden tunnustuksen prosessiin kapuloita rattaisiin, voi olla äidistä todella kuormittavaa. Miten raskasta se voikaan olla ensiksi yksin odottaa vauvaa, sitten yksin synnyttää vauva ja yksin hoitaa arkea, ilman vauvan biologiaa. Kaiken tämän vastuun keskellä äiti joutuu prosessoimaan isän isyyden tunnuksen vastaan pistämistä ja odottamaan itsekin pahimmillaan vuosia, että pääsee jatkamaan eteenpäin.

Kyllä, lapsella on oikeus isäänsä ja monessa tarinassa äiti on ollut lastenvalvojalla rehellinen isäehdokkaasta, mutta voisiko äiti siitä huolimatta evätä lapselta isän ja asettaa omat ehtonsa, kuinka isyyden osalta jatkossa toimitaan?

Ida

 

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.

Facebookissa.