Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikko 45 – isänpäivä on ohi, onneksi.

Isänpäivä on ohi ja minä selvisin tästä päivästä. En ilman itkuja enkä ilman vitutusta mutta selvisin kuitenkin. Mieli ei mennyt ihan pirstaleiksi ja tiedän, että aurinko paistaa taas jossain vaiheessa risukasaan. Tänään se ei paistanut mutta väliäkös sillä. Tänään oli sallitusti päivä, joka alkoi tahmeasti eikä edennyt yhtään toivotun laisesti. Tänään kaikki luonnon voimat taisteli vastaan eikä mistään tullut mitään. Ei edes minun ja Maxin reissusta. Kävimme tänään Pasilassa tunnistautumassa passia varten, aivan sellaisissa fiiliksissä, että olisi ollut tuiki tavallinen päivä. Tai niin yritin ajatella. Kävelin juna-asemalla, kaupassa sekä Pasilan lupapalvelussa ja yritin skarpata. Yritin kovasti uskotella itselleni, että tämä päivä menee siinä missä muutkin päivät mutta huijasin sydäntäni.

Eihän se nyt mennyt ollenkaan kuten olin ajatellut. Huomasin sen juna-asemalla, kun itkin hetken ajan. Hiljaa kyynelten virratessa poskiani pitkin seisoin siinä junaa odottamassa. Kuulin ympärillä isien puhetta lapsilleen, näin kahden vanhemman perheitä sekä isejä yksin lapsensa kanssa. Juna oli melko täysi ja harva näytti olevan yksin mutta sitten olimme me. Minä ja Max. Tämä on meidän ensimmäinen isänpäivämme näin ja ajattelen sillein, että tämä piti kokea. Ystävän sanojen mukaan, kohta päivä on ohi. Näinhän se on. Eron jälkeen ensimmäiset pyhät ja juhlat ovat kaikista vaikeimmat, ja niin oli nytkin koska tähän lisämausteena toi pieni lapsi.

Isänpäivä on ohitse.

Isänpäivän voi tältä erää taputtaa ja jos tähän voisi jotain hyvää nostaa, niin sen, että enää ei ole eron jälkeisiä ensimmäisiä pyhiä. Tämä oli niistä viimeinen ja selvisin tästäkin, joten kaikki seuraavat pyhät ovat paljon mukavampia. Kuten on varmasti ensi vuoden isänpäivä, jota kohdin lähden toisenlaisesta kulmasta katsomaan. Tähän isänpäivään lähdin siitä kulmasta, että jotain puuttuu. Tottahan se on, että Maxilta puuttuu biologinen isä mutta katsoessani minun ja Maxin kuvaa, tajusin näin illalla, kuinka Maxilla on paljon muuta. Maxilla on minä, äiti. Se riittää siihen, että hän saa kodin, jossa on turvallinen ympäristö elää, kasvaa ja kehittyä. Se riittää siihen, että hän saa rakkautta ja huolenpitoa, ruokaa ja syliä.

jotain hyvää, tässäkin päivässä.

Ei tämä päivä pelkkää puutoksen itkua ollut vaan tänään saatiin vieraiksi isäpuoleni, jota en puolikkaaksi kutsu koskaan sekä koululaisten isä, joka hoitaa vanhemmuutta erosta huolimatta. Koululaiset tekivät aamulla kakun juhlittaville ja sillä aikaa, kun olimme Maxin kanssa Pasilassa, he olivat tehneet pizzapohjan valmiiksi. Olin aivan varma, että pizzataikina olisi mennyt pipariksi mutta mitä vaan! En ole itsekään onnistunut ikinä pohjan teossa niin hyvin kuin he olivat onnistuneet. Tehtiin tänään nurin kurisesti ja söimme ensiksi kakkua limuilla ja sitten jälkiruuaksi pizzaa, kahvilla. Loppujen lopuksi tämä päivä päättyi kivasti ja uskon, että tuli tarpeen tämmöinen päivä, jossa piti käydä henkisesti pohjalla.

Onni on näinä hetkinä oma perhe.

Ida

 

Lue myös:

Isänpäivä ilman isää.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Isänpäivä ilman isää.

Sunnuntaina on isänpäivä, jota vietetään jokaisessa taloudessa erilaisissa tunnelmissa. Kirjoitin maaliskuussa postauksen, jonka otsikko on isä voi evätä lapselta isän. Tämä blogiteksti on minun teksteissäni kolmanneksi luetuin postaus ja eniten palautetta saanut mutta myös muutamia kertoja Facebookissa jaettu postaus. Tämä postaus sisältää täyttä tunnetta ja rehellisiä ajatuksia siitä, kuinka isä voi evätä lapselta isän. Suomessa on yhdenvanhemman perheitä noin 24% ja tämä pitää tietääkseni mukana monenlaisen yhden vanhemman perheen. 24% yhden vanhemman perheissä on mukana heitä lapsia keiltä isä on evännyt isän. He viettävät sunnuntaina isänpäivää, joka on heille päivä ilman isää. Se ei välttämättä tarkoita, että he viettäisivät surullisissa tunnelmissa isänpäivää. Heille tuona päivänä korostuu muiden läheisten merkitys suuremassa mittakaavassa.

kuva, täältä.

isänpäiväkortteja tärkeille aikuisille.

Tuleva isänpäivä on meidän perheessämme ilon juhla, jota vietetään isänpäiväkortteja askarrellen mutta se on myös juhlapäivä, joka nostaa ajatuksia pintaan. Monenlaisia tunteita. Katsoessani suuri silmäisen aurinkoista lastani, tulee lähestyvän päivän vuoksi mieleen se, että hän ei tänä vuonna toimita korttiaan isälleen. Tänä vuonna hän ei sitä saa tehdä. Tänä vuonna hän ei juhli isänpäivää biologiansa kanssa. Tänä isänpäivänä meidän perheessämme korostuu muiden läheisten läsnäolo ja se, että isänpäivänä voidaan juhlia monenlaisia titteleitä. Ei pelkästään biologista isää. Tänä isänpäivänä juhlimme koululaisten isää, sillä hän on osoittanut sen, että erosta huolimatta hän on hoitanut vanhemmuuden asiaan kuuluvalla tavalla. Olemalla turvallinen, läsnä oleva ja rakastava isä lapsilleen. Lisäksi juhlimme minulle tärkeitä aikuisia isää ja isähahmoa, jotka ovat olleet minun elämässäni.

Tänä isänpäivänä juhlimme ja juhlitte heitä ketkä ovat ottaneet paikkansa lapsen tai lasten elämässä. Monessa perheessä juhlitaan erilaisella tittelillä olevaa läheistä ihmistä ja juhlinnan merkki on siitä, että ihminen on paikkansa ansainnut ja yksi turvallisimmista aikuisista mitä lapsella tai lapsilla voi olla. Vaikka isänpäivä on nimensä mukaisesti isänpäivä ja sinä päivänä voidaan juhlia erilaisilla titteleillä olevaa ihmistä, on sanomattakin selvää, että osa 24% lapsista viettää päiväänsä ilman biologisen isän läsnäoloa. He viettävät isänpäivää ilman biologista isää, heistä riippumattomista syistä.

kuva, täältä.

isänpäivä ilman isää.

Isänpäivä ilman isää nostaa minulla tunteita pintaan. Ei sen vuoksi, että kaipasin menneeseen aikaan. Ei, näin on paljon parempi ja näin olen onnellisempi. Isätön isänpäivä nostaa tunteet pintaan sen vuoksi, että kuunnellessani sydämen kyllyydestä nauravaa lasta, sydäntä riipaisee. Sydäntä riipaisee siksi koska pian seitsemänkuukautinen poikani, valloittava persoona, näyttää sen, että hän jos kuka ansaitsisi sen, että hän saisi tehdä isänpäiväkortin osalle häntä.

Tiedän, että kaikista ei ole vanhemmiksi. Kaikki eivät pysty kantamaan vastuuta ja kaikki eivät halua olla vanhempi, isä lapselleen. Joskus se on lapselle parempi vaihtoehto, jos tilanteessa on henkeä tai turvaa uhkaavia asioita. Aina näin ei kuitenkaan ole. Siispä mietin asioita vuosien päästä. Mietin sitä, että miltä mahtaa tuntua lapsesta kenen isä on evännyt lapselta isän. On niin paljon vauvoja ja pieniä lapsia, jotka eivät tätä vielä ymmärrä ja he oppivat kasvamaan ympäristössä, jossa on erilaisia perhemuotoja. Kuten meidän perheemme perhemuoto, jossa on kahdenlaisella tittelillä varustettua vanhemmuutta. Sanotaan, että sitä mitä ei ole, ei osaa kaivata. Ajattelen kuitenkin sillein, että jokainen haluaa joskus tietää juurensa ja tuntea mistä on lähtöisin, jo pelkästään peiliin katsoessa. Minä näen mistä kukakin lapsistani on lähtöisin ja jossain vaiheessa tulevaisuutta myös lapsi sen haluaa tietää.

kuva, täältä.

isänpäivä täynnä läheisiä.

Tulevana sunnuntaina vietetään isänpäivää ja on isejä, läheisiä ja tärkeitä aikuisia, jotka saavat herätä aamupala pöytää. He saavat toinen toistaan lapsen näköisiä kortteja lahjaksi. Sitten ovat he, jotka ovat lapselta isän evänneet. Heidän lapsensa ovat toisaalla juhlimassa isänpäivää, ilman heidän biologiansa lähdettä. He ketkä ovat lapseltaan evännyt isän, juovat aamukahvin yksin, toivon mukaan miettien sydämessään sitä kuinka käänsivät selkänsä lapselle tai lapsilleen. Mietin niitä lukuisia isejä, jotka ovat evänneet lapseltaan isän. Mietin heidän poissaoloaan tärkeänä päivänä mutta pohdin myös sitä miten tämmöisinä juhlapäivinä muiden läsnäolevien aikuisten merkitys koostuu voimakkaammin.

Uskon kuitenkin, että he keiden kanssa lapsi tai lapset viettävät juhlapäivän, ovat sen päivänsä ansainneet. Kuten meidän isänpäivänämme tehdään. Meidän isänpäivänämme juhlitaan heitä ketkä eivät ole koskaan lapsiaan hylännyt. Juhlimme heitä ketkä ovat olleet polullamme jokaisessa mutkassa, iloissa ja murheissa, nauruissa ja tapahtumissa. Juhlimme heitä ketkä ovat paikkansa ansainneet meidän elämässä.

Kuva, täältä.

isänpäivänä monenlaiset tittelit ovat sallittuja.

Isänpäivänä sinun tittelisi voi olla millainen tahansa. Sillä onko se biologiaa vai ei, ei ole mitään merkitystä. Sillä on, että kuinka olet ollut lapsen elämässä. Tänä vuonna koululaiset antavat isälleen omat taideteoksensa. Tänä vuonna Max antaa omansa isovanhemmalle. Henkilölle, joka on ollut hänen polullaan ja kenen perässä Maxin on tulevaisuudessa turvallista kävellä. Henkilölle, joka ei koskaan ole kääntänyt selkäänsä hänelle. Henkilölle, joka toivotti hänet tervetulleeksi maailmaan niin sentin pätkänä kuin 2520g pienenä sisupussina.

Hyvää isänpäivää sinulle, joka vietät päivää! Olkoon päivä arvoisesi ja nauti siitä kun ympärilläsi on rakastavia pieniä lapsia tai vähän suurempia lapsia. Hänelle, heille juuri sinä olet kaikki kaikessa.

Ida

 

Lue myös:

Missä isi on?

Isyys ansaitaan.

Seuraa meitä:

Instagramissa.