Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikko 51 – vartissa ajatuksia joulusta.

Viikko 51 – joulu. Miten tänä jouluna näkyikään vahvasti se, että perheessämme mennään yhden vanhemman vetovastuuna. Joulu oli aivan ihana, rauhallinen mutta myös käänteitä sisältävä, että muutaman kerran hermoja kiristävä. Hetkenä, jolloin vauva tarvitsi tiiviisti syliä ja koululaiset olisivat tarvinneet huomiota takapihalla, piti miettiä, miten tilanteesta selviän. Nokkelana neitinä pidin vauvaa sylissä, nosti sälekaihtimet kattoon ja samalla kun lauloin vauvalle, ihastelimme ikkunan toisella puolella lumessa temmeltäviä koululaisia. Saman kaltainen tilanne oli eilen, joulupäivänä, kun kävelimme kolmen kilsan päähän äidilleni ja lyhyt matka taittui tunnissa. Tunnissa siitä syystä, että yksi huusi kurkkusuorana vaunuissa, rauhoittuen vain siihen, että tunsi käteni poskella. Samalla kun toinen itki valtoimenaan mahakipuaan, lumen tuiskeessa.

Sillä hetkellä sain jälleen ratkoa asia ihan itse ja kieltämättä tuli sellainen rintarottingilla fiilis, kun vihdoin pääsimme äidilleni. Kolme lasta, yksi aikuinen – voin kertoa, että näin juhlapyhien alla ystävän tuomat suklaat ovat tulleet tarpeen!

Rakastan aikaa lasten kanssa,

pidän juhlapyhistä

mutta

samalla pidän itseäni voittajana.

viikko 51 postaukset.

Maanantai – Kissa ja vauva samassa taloudessa.

Keskiviikko – Käteen jäi leivänpaahdin ja suunnaton vitutus!

Torstai – Esittelyteksti minusta!

Perjantai – Jouluaatto, yhdessä oloa ja soitto hätäkeskukseen.

viikko 51 – toiveet toteen.

Joulussa toteutui kaikki toiveeni – valkeasta joulusta, lasten iloon ja yhdessä oloon. Miten tunsinkaan pitkästä aikaa, että joulu oli meidän perheemme näköinen. Kaikkina hetkinä. Myös sillä hetkellä, kun seisoin vauva sylissä eteisessä, odottaen ensihoitajan tuovan ambulanssissa kirjaamaansa kotihoito ohjetta, kissan kaataessa kuusen kumoon. Silläkin hetkellä mietin, että tämmöinen on meidän perheemme touhu. On paljon iloa, on sekasortoa ja sattumuksia mutta myös tiivistä yhdessä oloa, että luottoa jokaisen perheenjäsenen olemiseen siinä vierellä. Oli hetki millainen hyvänsä. Nämä onvat aika tärkeitä tunteita ja ne näkyivät hyvin selkeästi meidän joulussa. Se, miten tiivis nelikko me olemme.

Toivottavasti sinäkin olet viettänyt ihanan ja hyvän joulun!<3

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Jouluaatto – yhdessäoloa ja soitto hätäkeskukseen.

Jouluaatto – alku.

Jouluaatto alkoi sillä, että sain herätä kotona kaksi Maxin kanssa. Fiilisteltiin tunti kuusen alle ilmestynyttä lahjamerta ja join aamun ensimmäisen kupillisen kahvia. Maxin käytyä nukkumaan päivän ensimmäisiä päiväunia, koululaiset saapuivat isänsä kanssa kotiimme. Tänä jouluna teimme sillein, että lahjoja ei saanut avata kaikkia kerrallaan vaan availimme niitä aamusta iltaan. Aloitimme lahjojen avaamisen koululaisten tultua kotiin ja jälleen tuli koululaisilla se sama hyper innokkuus mikä tulee joka vuosi! Jestas ettei meinattu istua hetkeäkään yhden lahjan äärellä!

Samaan syssyyn maistelin aamuvarhain tehtyä uunipuuroa, josta tuli hieman kuivahtanutta. Koululaiset rakentelivat isänsä kanssa uusilla leluilla – poika Harry Potter legoa ja tyttö Schleich juttuaan. Minä höpsöttelin päiväunilta heränneen Maxin kanssa, joka sai hänkin ihania paketteja! Ihan tänne nostan yhden Maxin paketeista – sen minkä hän sai koululaisten isältä. Oli todella kivasti tehty, että koululaisten isä sekä muut sukulaiset huomioivat Maxin joululahjalla. Mitään velvollisuuksia heillä ei Maxia kohtaan ole mutta siitä huolimatta Max saa juhlapäivinä huomiota samalla viivalla.

Pian Max kävi toisille päiväunille ja saimme koululaisten kanssa hetken touhuta keskenään ennen kuin Max heräsi, ja he halusivat takapihalle leikkimään. Me Maxin kanssa ihastelimme ikkuna takaa siskon ja veikan touhuja ennen, kun oli aika laittaa laatikot uuniin, ja tutkia paketteja.

Jouluaatto – keskikohta.

Max ei millään käynyt kolmansille päiväunille sillä olin yli pukenut hänet ja tästä syystä hän ei saanut unen päästä kiinni. Päätin etten häntä nukuttamalla nukuta unille vaan kävimme jouluaterialle, koululaisen laittaman kattauksen äärelle. Puhuimme ruokailun aikana, että lähtisimme ruokailun jälkeen pulkkamäkeen, jotta saisin Maxin nukkumaan hetkeksi ennen yö unia. Ruokailtuamme siivosimme keittiön yhdessä tuumin ja lähdin yläkertaan vaihtamaan Maxille vaippaa. Max oli tuttuun tapaa pesukoneen päällä olevalla alustalla, jossa olemista olen kerran, jos toisenkin jännittänyt koska hän on niin vikkelä liikkeissään ja heiluu alustan päällä.

Olin juuri saanut vaipan häneltä pois ja se tippui lattialle, kurottauduin nostamaan ja nousin ylös. Katsoin sillä samaisella ikuisuuden tuntuisella hetkellä, että missä Max on – hän oli lattialla. Lattialla, jossa hän ei heti sanonut mitään. Siinä hän makasi selälleen ja samalla näkemisen hetkellä nostin hänet ylös, jossa hän alkoi huutamaan. Hän huusi niin kovaa, että koululaiset juoksivat yläkertaan nopeinten ikinä! Max huusi ja huusi, ja minä tutkin pojan kauttaaltaan, ettei näkynyt avohaavaa missään. EI näkynyt. Max jatkoi huutamista, ei rauhoittunut tutille eikä heti rinnalle.

Isompi koululainen soitti mummille, rauhallisemmin kuin minä ikinä, kertoi mitä on tapahtunut ja mummi soitti hätäkeskukseen. Sieltä tuli heti soitto minulla, Maxin olin juuri saanut rauhoittumaan rinnalle ja hätäkeskuksen haastattelun jälkeen he pistävät ambulanssia matkaan. Se tuska mitä sillä hetkellä koin, oli kamalaa. Sattui sydämeen niin hitokseen ettei tosikaan! Tuntui todella surulliselta nähdä Max maassa, minun vahtivuorollani. Minun epähuomioni vuoksi.

Luojan kiitos hän rauhoittui rinnalle ja tovin päästä jo naureskeli mutta jälki mikä tuli kasvoihin, on kamala. Pieni verrattuna siihen mitä olisi voinut tulla mutta siltin niin kamala. Max oli koko sen ajan, kun odotimme ambulanssia, sylissäni. Hän oli tyytyväinen mutta sylin tarpeinen.

Jouluaatto – loppu

Ambulanssi saapui 1,5h päästä äitini ilmoituksesta, tehden perusteellisen tutkimuksen ja konsultoiden vielä puhelinsoitolla. Saimme luvan jäädä aattoillaksi kotiin koska Maxissa ei näkynyt eikä tuntunut vaurioita ja hänellä oli kaikki olosuhteisiin nähden erinomaisesti. Sain ohjeeksi herätellä häntä muutamia kertoja yössä. Kivi tippui murskatun sydämen päältä mutta siitä huolimatta sydän on palasina siitä mitä Maxille kävi. Jestas, että olisi voinut käydä pahemmin, jos hän ei olisi tippunut jalat edellä, paidan päälle. Mitä olisikaan voinut käydä, jos hän olisi tullut pää edellä laattalattialle. En halua edes ajatelle enempää.

Koululaiset saivat ensihoitajilta heijastimet ja heidän lähdettyään Max kävi yöunille. Laskettuani Max sänkyyn, aloimme koululaisten kanssa avaamaan loput lahjoista, ja niiden avaamisen jälkeen valmistelimme lautapeli-illan. Herkkuineen. Pelattuamme yksi kierros muuttuvaa labyrinttia, katsoimme televisiosta tulevan Frozen-elokuvan ja kesken leffan katselun kävin muutaman kerran kuuntelemassa, että Maxilla on kaikki hyvin.

Jouluaatto päättyi siihen, että peittelin koululaiset sänkyyn yhdeksän maissa, sen jälkeen, kun olimme hetken keskustelleet mitä kaikkea kivaa ja onnekasta aatto meille toi. Yksi onnellisista asioista oli se, että Maxille ei sattunut pahemmin. Onneksi Maxin ei pitänyt lähteä sairaalaan, sanoi yksi. Koululaiset hukkuivat tänä aattona paketteihin ja minä hukuin suklaaseen, saaden niitä niin eilen lahjaksi kuin ostettuani niitä aikaisemmin kaupasta.

Nyt kello on 22:00 ja painan, julkaise nappia, jonka jälkeen juon tölkillisen fantaa sekä soitan ystävälleni. Jos poissuljetaan Maxin tapahtuma, tässä aatossa täyttyi kaikki mitä olin jouluisiin toiveisiini kirjoittanut. Tämä aatto oli juuri sellainen jouluaatto mitä toivoinkin.?

Miten siellä on aatto mennyt?

 

Ida

ps. Miten paska mutsi fiilis voikaan tulla siitä, että juuri omalle kohdalle sattuu jotain näin hirvittävää vauvalle! Luojan kiitos selvisimme säikähdyksellä!? Otan tästä täyden vastuun mutta toivon mahdollisten kommenttien suhteen asiallista sanavarastoa.

 

Lue myös:

Mitä toivon joululta?

Seuraa meitä:

Instagramissa.