Hae
Elämänmakuista matkaa

23. joulukuuta

23. joulukuuta – joulu on jo saapunut.

23. joulukuuta ja joulusiivous on tehty.

Jouluruuat on  ostettu.

Joululahjat on paketoitu.

Joulun suunnitelmat valmiina.

Joulumieli on korkealla.

Joulutunnelma on kotona.

Jouluvalaistusta on joka puolella.

23. joulukuuta – pääsemme joulupöytään.

Meidän kotona vallitsee jo joulu ja odotamme huomista päivää, jolloin pääsemme ensimmäiselle joulukattaukselle. Yatsy ja Uno – pelit odottaa huomista päivää ja mieli on kaikilla kohdillaan. Eikä vain joulumieli vaan kokonaisvaltainen rauha. Lasten lähdettyä räntämäkeen, katsoin heidän perään ja tuumasin olevani onnellinen tästä hetkestä ja siitä, että joulu tulee sekä siitä, että tämä vuosi on kohta takanapäin. Joulun jälkeen työstän koosteen tästä vuodesta ja käännän katseen kohti tulevaa vuotta. Mä olen nimittäin päättänyt, että tulevasta vuodesta tulee paljon parempi kuin tämä vuosi ole.

Vuosi 2021 on mun vuosi. Mutta sitä ennen vietän joulun. Sellainen joulun, jonka minä ja lapset ansaitaan, meidän näköisen joulun.

Rauhallista aatonaattoa, teille jokaiselle.✨

Myös sinne pilvien päälle.✨

Halauksin,

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Lue myös:

rv 18

Eron jälkeiset tunteet.

9. joulukuuta – meillä uskotaan joulupukkiin.

Meillä uskotaan joulupukkiin.

Tänä vuonna meillä uskotaan yhä joulupukkiin mutta lauseen joulupukki tuo pienen osan lahjoista koska se ei kerkeä kaikkia tuomaan ja äiti tuo ison osan lahjoista ajatuksen voimin. Lasten mielestä joulussa on taikaa ja joulupukki on olemassa mutta nuorimmainen sanoo esimerkiksi kaupoissa oleville pukeille suoraan ”Sä et ole oikea pukki, sä vaan esität”. Tämä lause saa monet pukit hiljaiseksi ja eräskin kertoi, että tuli autolla tänne Stockmannille. Sen jälkeen tyttäreni tuumasi arvanneensa, että hän huijaa olevansa oikea pukki. Näin narahti jälleen yksi joulupukki kymmenistä aitoudestaan!

Meillä myös uskotaan tonttuihin ja aina silloin tällöin lapset laittavat tonttuoven eteen joulupukille tai tontuille jotain. Joko piirustuksia tai herkkuja ja joku onnekas saa sitten keskellä yötä murentaa keksejä ja mutustaa karkkia! Tontut eivät samana yönä tuo jotain lapsille mutta jonain yönä tuo kiitoksena kirjeen ja jonkun yllätyksen, ja se on lapsista jännää odotella minä yönä yllätys ilmestyy. Tonttuja auttava muori tosin joutuu tänä vuonna kirjoittamaan kirjeen vasemmalla kädellä, vähän sinnepäin koska hänen käsialansa tunnistetaan jo kaikessa muussa muodossa.

lahjat pakettiin.

Tänään ajattelin käyttää aamupäivän paketointi hommiin ja otan sunnuntai-iltana jääneet lahjat esille, ja pistän ne kääreisiin. Ostan lahjoja pikkuhiljaa syksyn aikana mutta paketoin ne aina yhdessä tai kahdessa erässä, lasken tarkasti monta ja millaisia paketteja on kummallekin, ja joka vuosi lasten keskinäinen lahjamäärä on tismalleen sama. Ihan vaan koska nallekarkkien pitää mennä lahjojen suhteen tasan. Euromääräisesti en laske niin tarkasti, että kumman paketteihin menee enemmän rahaa mutta katson aina, että jokaiselle lahjalle on pari. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että pistän allekkain kummankin lahjat ja yhdistelen rinnakkaisia paketteja viivoilla nähdäkseni, että ajatus, koko ja välillä myös hinta löytää parinsa. Saako joku kiinni? Toinen ei siis saa viittätoista isoa pakettia ja toinen viittätoista hiirenpapanan kokoisia pakettia vaan he saavat samalla idealla, koolla olevia lahjoja.

uusi tapa.

Tänä vuonna me otimme uusi tapa ennen joulua. Se on sellainen tapa missä lapset saavat noin viiden euron budjetin per sukulainen ja saavat sillä valita ihan mitä tahansa sukulaisilleen. Yksi sai pikkuauton ja suklaata, toinen puolestaan söpöä ja käytännöllistä. Musta oli ihana nähdä, miten harkiten lapset katsoivat lahjoja ja löysivät lahjansaajan näköisen paketin. He saivat itse paketoida lahjat juuri sillä paperilla millä halusivat. Niistä tuli aika söpöjä paketteja ja nyt söpöt paketit on laitettu omiin kasseihin, jotta paketit liikkuvat meidän sekä lasten mukana joulunalla oikeaan kotiin.

Mielestäni yksi parhain juttu joulussa on se, että saa antaa lahjoja ja en esimerkiksi ymmärrä sitä ajatusta missä sanotaan, ettei lahjat kuulu aikuisille ja jouluisin lahjoja kuuluu antaa vain lapsille. Ei todellakaan! Jouluna aikuisetkin ansaitsevat lahjoja ja musta ainakin tuntuu, että aikuiset ilahtuvat lahjoista jopa lapsia enemmän koska aikuinen olettaa monesti jäävänsä ilman. Jäin jonain vuonna ilman ja voin myöntää suuttuneeni sisäisesti ja perästä kuului jossain vaiheessa koska tykkään yllättää itse muut jouluisin, joten oletan myös olevan yllättämisen arvoinen.

lahjat yllätyksiä täynnä.

Tykkään lahjansaajan kohdalla yllättää heidät sellaisilla joululahjoilla mitä he eivät ole edes toivoneet, mutta minkä tiedän saavan heidän hymyn korvilleen. Esimerkkinä tyttö saa Marcus ja Martinus pyyhkeen ja poika saa panda jumpsuitin, ja äitini saa kivan jutun. En toteuta kaikkia lasten toiveita koska en halua opettaa niitä siihen, että kaiken saa mutta sen sijaan ostan muutaman ykköstoiveen lisäksi monia juttuja mitkä eivät ole listalle päätyneet.

Tulipas pitkästi puhuttua lahjoista! Sen vielä voisin sanoa, että lahjojen määrä on joka vuosi aika suuri tai no mielestäni sopiva. Lapset saavat lahjoja aattona, kotona sekä joulupäivänä kyläillessään isänsä kanssa sukulaisilla ja myöhemmin minun puoleni sukulaisilla. Joka vuosi ajattelen, että ostan edellisvuotta hillitymmin lahjoja, kunnes huomaan paketoinnin aikana, että edellisvuoden määrä toteutui tai jopa suurentui.

Nyt mä alan paketointi hommiin niin saan tämän asian tehtävälistalta pois!❤️

Halauksin,

Ida

Lue myös:

8. joulukuuta – rauha

Seuraa meitä:

Instagramissa.