Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikko 3 – päällimmäiset ajatukset.

Nyt on viikko 3 ja otin vartiksi aikaa itselleni kirjoittaakseni viikkokatsausta ja mietin, että mikä on päällimmäinen ajatukseni tästä viikosta. Kaiken kaikkiaan tämä viikko on tuntunut siltä, että paljon on tapahtunut ja paljon on ajatuksissani. Minulla oli tällä viikolla perhetyön kanssa palaveri ja siinä kysyttiin kaikenlaisia kysymyksiä, muistan yhden lukuisista lauseista mitä sanoin ja se oli,

Tuntuu, että olisin ympärivuorokautisessa päiväkodissa töissä ja jatkuvasti pitää ohjata lapsia, kulkea käsikädessä.

Sellainen tunne minulla on tällä viikolla ollut kotona. On tuntunut siltä, että istuuduttuani alas, joku on taas ollut jotain vaille. Tällä viikolla en ole kirjoittanut yhtäkään postausta kokonaan, keskeytyksettä ja rauhassa. Nämäkin tekstit olen tehnyt useassa pätkässä, monesti iltaisin, kun aulassa soi unimusiikki. Unimusiikki on muuten osoittautunut parhaaksi tavaksi rauhoittaa illat. Kokeilimme äänisatua ja muutaman kuukauden jälkeen havaitsin, että se ei palvele iltaista rauhoittumista.

viikko 3 – unimusiikin voima.

Siinä aulassa istuessani kirjoittelen postauksia, unimusiikin soidessa ja olen lukuisia iltoja pohtinut kulunutta päivää. Miten yhteen viikkoon voikaan sattua niin paljon kaikkea. Tällä viikolla on tuntunut siltä, että en saa yhtäkään ajatusta loppuun asti enkä ole viettänyt yhtäkään päivää kokonaisvaltaisen rauhallisin fiiliksin. On ollut iloisia hetkiä, onnistumisen tunteita mutta paljon käänteitä ja ahdistavia tekijöitä, jotka ovat osaltaan kuormittaneet mieltä.

Kuten huomaat, niin viikkoni on ollut hyvin runsas. Ajatuksissani on ollut myös uusia ideoita ja asioita, mitkä tahtoisin toteuttaa mutta ajatuksien jatkeeksi mietin, että kannattaako? Entä jos epäonnistun tai entä jos asia ei iskekään keneenkään?

Viikko3 – postaukset.

maanantai – vuosi ilman treffejä

keskiviikko – isä voi pitkittää isyydentunnustusta

torstai – näitä ulosottovelallinen ei halua kuulla

perjantai – 9kk vauva

lauantai – vauvan mystinen unettomuus

Rönsyilevin ajatuksin on hyvä lopettaa tämä postaus ja jatkaa sunnuntain viettoa sillä, että äitini tulee meille syömään ja pelailemaan lautapelejä. Kysyn kuitenkin sinulta, uskallatko toteuttaa omia haaveitasi vai pelkäätkö epäonnistumista?

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa

Facessa!

Yhden vanhemman perheen joululoma.

Tässä joululomaa lasten kanssa viettäessä olen huomannut, että oma-aika on hieman kortilla. Ne ajat mitä koululaiset olisivat koulussa, ovat minun aikaani tehdä omia juttuja ja olla kaksin vauvan kanssa. Vauvan nukkuessa, koululaisten ollessa koulussa olen uppoutunut niin kotitöiden kuin blogin, että Instagramin maailmaan. Eli käytännössä pystynyt harrastamaan paljon. Tämä puolestaan on tuonut energiaa niihin hetkiin, jolloin kaikki lapset ovat samaan aikaan kanssani, samassa tilassa. Yhden vanhemman perheessä joululoma on sama kuin olisit ympärivuorokautisessa työpaikassa – ilman taukoja.

On meidän lomassamme ollut paljon hyvääkin ja lapsilta kun kysyn, heidän mielestään meillä on ollut kiva loma. Loma missä on oltu yhdessä, tehty asioita yhdessä ja he ovat vuorollaan saaneet kaksin aikaa äidin kanssa. Kuitenkin kaikesta tästä olen tämän viikon jälkeen todella väsynyt ja vielä olisi ensi viikko yhteistä lomaa jäljellä. Tiivistä yhdessä oloa, jonka aikana selvitän satatuhatta tiuskimistilannetta ja ratkon väittelyä siitä kuka ruokki eilen kissan. Lapset ja heidän murheensa. Voi kun itselläni olisi yhtä pienet murheet mitä heillä on.

yhden vanhemman perheen.

Kahden vanhemman perheissä toinen aikuinen oletettavasti touhuaa lasten kanssa, jotta toinen vanhempi saa juoda keskeytyksettä kahvin. Yhden vanhemmat perheissä näin ei ole ja lomalla ollessa asia mikä on meidän perheellemme itsestäänselvyys, nousee kuitenkin pintaan. Lomalla on tuntunut siltä, että jokainen meistä kipinöityy toisistaan herkemmin – ei jatkuvasti mutta joskus. Etenkin nyt muutamana päivänä, kun olemme olleet tiiviisti jo viikon yhdessä, on tuntunut siltä, että toisen ei tarvitse kuin katsoa toista, niin he kuristavat toisensa. Ei fyysisesti mutta ajatuksissa.

Joululoma yhden vanhemman perheessä tuntuu siltä, että loman jälkeen yksi lepopäivä ei riitä vaan sitä tarvitsee kokonaisen viikonlopun palautumiseen. Huijaan, kokonaisen viikon. Se voisi riittää just ja just kantamaan seuraavaan lomaan saakka. Toki pidän siitä, että lapset ovat lomalla ja saamme touhuta yhdessä ilman arjen tuomia aikatauluja mutta siltin on pakko myöntää, että lomat lasten kanssa ovat ympärivuorokautista työtä ilman taukoja.

ympärivuorokautinen työ.

Ei riitä, että kerran päivässä teet ruuan vaan se tehdään kahdesti päivässä ja voi kun riittäisi, että tekisi vain ruokaa päivittäin. Mutta ei. Samalla pitää toimia tuomarina, sairaanhoitajana, terapeuttina, siivoojana, sirkuksena ja tapahtuma toimistona. Tämä kaikki olisi hyvä hoitaa hymyssä suin ja olla kiitollinen siitä, että saa olla lomalla, sillä eihän kaikilla ole joululomaa. Meillä on ja olen siitä iloinen.

Ei loma kuitenkaan pelkkää hermojen katkeamista ole.

Mutta onhan se ihan totta, että heidän maailmassaan se kumman vuoro on ruokkia kissa, on iso asia. Yhtä isoa asia kuin se, että kumpi saa tällä kertaa istua tietyssä kohdin sohvaa. Arvatkaa miten tämänkin pulman voi ratkaista? Siten, että menen itse istumaan juuri siihen kohtaan mihin kumpikin väittelyssä haluaa. Kummasti loppuu eripura siinä vaiheessa. Kunnes tulee seuraava hetki.

Loma. Aina yhtä rentouttavaa. Onko teilläkin?

 

Ida

 

Lue myös:

Kesälomalla ympärivuorokautisessa työpaikassa.

Supernainen.

Seuraa meitä:

Instagramissa.