Hae
Elämänmakuista matkaa

Äidit ovat uupuneita, eikä ihme.

Luitteko jo hetki sitten tulleen HS:n uutisen, jossa puhuttiin siitä, että äidit ovat uupuneita? Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän sanoa, että tämän artikkelin tulokset eivät yllättäneet. Se olisi ihme, jos tässä yhteiskunnassa äidit eivät uupuisi, jossain vaiheessa vanhemmuutta. Väitän, että suurin osa uupumisen ensiasteista tulee ulkopuolelta eikä äidistä itsestään. Annan teille muutaman esimerkin siitä, millaisilla kysymyksillä minulle on luotu paineita ja millaisten asioiden äärellä olen kokenut tekeväni väärin. Tekisin sitten, miten vain.

En ole nimittäin ollut uupunut missään vaiheessa itse vauvaan mutta olen huomannut sen, että ulkopuolelta tulee herkästi oletuksia siitä, että minun tulisi olla uupunut.

On se varmaan raskasta.

Olen kuullut sanottavan mutta entäpä jos vauva-arki ei olekaan raskasta? Entä jos vauva-arjesta nauttii, niin uskooko sitä kukaan? Harva valitettavasti uskoo vaan tuntuu siltä, että ei voi ääneen kehua miten ihanaa ja helppoa vauvan kanssa oleminen on.

Vauvan äidin tulisi olla uupunut vauvaan.

Entä jos suurimman osan vauva arjesta tehdään raskasta koska jokaisen nyt totta kai kuuluu olla valvomisesta väsynyt, itkuun kyllästynyt ja haluavan vauvasta lomaa. Minä en. Olen joutunut usein selittelemään sitä mistä arjen tai mieleni osa-alueista olen ollut väsynyt koska sitä ennen sen on oletettu johtuvan vauvasta.

Miten minun tulisi vanhempainvapaalla, kotiäiti toimia?

Minulle on sanottu, että keskity nyt tärkeimpään, jos olen kertonut bloggaavani tai somettavani. Siitä huolimatta, että yksikään blogiteksti ei ole syntynyt samalla kun vauva touhuaisi omiaan. Jokaisen tekstin olen kirjoittanut silloin kun vauva on ollut nukkumassa. Se, että teen sitä mitä rakastan, ei tarkoita, että en keskittyisi vauvaan tai vauvavuoteen, josta myös toitotetaan sen olevan ainutlaatuista aikaa.

Onhan se mutta tärkeää aikaa on myös se, että äiti saa tehdä itselleen tärkeää juttua koska sitä kautta minä ainakin lataudun ja saan energiaa itselleni. Instagramissa kysyttiin kerran, että mikä on hetki missä lataudun, niin minulle se on tämä hetki tietokoneen äärellä.

Tämä harrastus on nimittäin pitänyt pään pinnalla ja nostanut minut suden kuopasta, ja se jos mikä on tärkeään keskittymistä. Tätä myötä olen nimittäin äitinä jaksavampi.

äidit ovat uupuneita – monenlaisia neuvoja.

Välttele kontakteja. / Niin, ette käy missään?

Toinen edellä mainituista lauseista sanotaan oikeaan korvaan ja toinen vasempaan korvaan. Milloin vastasyntyneen kanssa ja vauvan kanssa tulisi välttää kontakteja, olla kotona perheen kesken mutta samaan hetkeen hämmästellään miten vauva vierastaa maskeja. Ristiriitaista? Me olemme olleet liikkuvia mutta myös kotihiiriä ja se, jos vauva vierastaa maskeja, ei johdu siitä, ettei niitä näe tarpeeksi. Vauvan ei tarvitse tottua ilmeettömään kommunikointiin. Myöskään se jos välttelee kaupoissa käymistä, ei ole väärin mutta ei myöskään se jos kaupoilla käy.

Sä oot koko ajan vauvan kanssa. / Vauva on tottunut vaan sinuun.

Miltä tämä mahtaa tuntua äidistä, joka on yhden vanhemman perheen aikuinen? Se, että olen koko ajan vauvan kanssa, ei ole huono juttu. Yhden vanhemman perheessä ei voi jäädä aamuisin nukkumaan ja laittaa vauvaa keittämään itselleen puuroa. Luonnollisesti perheen ainoana aikuisena sitä tulee oltua koko ajan vauvan kanssa mutta mitä haittaa siitä on? Se, että vauva on tottunut saamaan minulta hoivaa, läheisyyttä ja ruokaa sekä rakkautta, ei ole huono asia eikä myöskään se, että vauvani osoittaa kiintymystä äitiinsä tykkäämättä olla hoidossa.

Jokainen äiti on erilainen.

Vauvoja on monenlaisia, perhemuotoja runsaasti ja äitejä erilaisia, joten se miten jokainen käsittelee vauvavuotta, hulinoita, tiheänimun kausia, kiinteiden aloitusta yms., on yksilöllistä eikä voida tehdä automaattisia olettamuksia. Se uuvuttaa äidit, minut ainakin. Nimittäin sejJatkuva olettamus siitä miten asioiden tulisi olla ja miten asiat tulisi tehdä. Mitä sanottiin neuvolassa noin kahdeksan kuukauden tietämillä, kun apina inahti lähtiessäni kauemmas hänestä?

Se on sitten hyvä jossain vaiheessa totutella eri huoneessa olemiseen.

Mietin mielessäni, että kyllä vauva armeijassa viimeistään viihtyy eri huoneessa. Ihan tosissaan kaikelle on aikansa ja hetkensä. Monessa tilanteessa lapsen oma herkkyys asioihin ohjaa asioiden kulkua. Tärkeintä on kuitenkin se, että vanhempi voi hyvin ja vauva voi hyvin. Sillä miten ulkopuoliset olettavat asioiden menevän, ei ole mitään väliä.

Sitä paitsi kenelle se kuuluu kauan, meinaat imettää, milloin palaat töihin, onko vauva ollut yö hoidossa, oletko 24/7 vauvan kanssa ja tarjoiletko sormiruokaa vauvalle? Mikään miten päin asiat tekevät ja miten asiat mielestäni juuri sinulla ja vauvallasi kuuluu olla, ei ole mitään merkitystä muiden edessä. Äitiydestä tehdään titteli, jossa jokaisella on oma mielipide, miten se polku pitää hoitaa ja se mielipide on jokaisen mielestä juuri oikea mielipide. Tästä lähtee helposti uupumuksen ensioireet liikkeelle koska äidit joutuvat jatkuvan arvostelun ja kyseenalaistamisen eteen.

Muista syödä. Muista juoda. Muista levätä. Muista nukkua. Muista lorutella. Muista sylitellä. Muista olla läsnä. Muista pitää lähellä. Muista lapsentahtisuus. Muista nauttia. Muista sitä ja tätä ja tuota. Muista tehdä töitä. Muista olla kotiäiti. Muista antaa vauvan olla muiden sylissä. Muista pitää itsekin vauvaa paljon sylissä.

Mitä jos vaan sanottaisiin,

Muista, että saat olla omanlainen äiti.

Ida

 

 

Lue myös:

Vauvan äitinä oleminen on parasta.

Kolmas kerta toden sanoo.

Seuraa meitä:

Instagramissa

 

 

Päiväkoti vai kotihoito?

Tämä on postaus, jota olen kirjoittanut useita kertoja. Aina pyyhkien tekstin pois. Lähtökohtani on ollut lähestyä päiväkoti vai kotihoito ajatusta sillä, että asia tulisi sydämestäni. Kuten olen joskus sanonut, haluan, että tunnen tekstin sydämessäni. Kirjoitin eilen illalla yli kahden tunnin ajan postausta otsikon mukaisella aiheella mutta kävin nukkumaan mielessäni ajatus,

Postaus ei tunnu hyvältä.

Nukuin yön yli ja tunsin yhä, että haluan tehdä postauksen uudestaan koska luettuani eilisen tekeleen, ajatukseni ei tullut siinä esille kuten sen haluan tulevan. Sydämestäni. Postauksen sävyn takana en halunnut seistä, niinpä nauhoitin tänä aamuna postauksen uudestaan samalla kun lähdin käymään apinan kummitädillä katsomassa minulle kenkiä.

päiväkoti kotihoito

Kuva: Enna Uussalmi

Päiväkoti vai kotihoito? – mielipiteitä jakava.

Tämä maailma on vanhemmuudessa yksi niistä, joka jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Niinpä tässä aiheessa, kuten ei muissakaan aiheissa, voida olla niin mustavalkoisia ja puhua kaikkien puolesta. Päiväkoti ja kotihoito aihe piirissä saadaan myös herkästi triggeröintiä aikaan, joten haluan tässä puhua vain omasta kokemuksestani ja siitä mitä minä teen. En kirjoita postausta sen perusteella miten jokaisen tulisi asiat tehdä koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. On monenlaisia tapoja.

Tiedän sen jo siitä, että olen saanut opiskella Lähihoitajan yhden tutkinnonosan päiväkodissa sekä kokenut sijaisuuksia eri päiväkodeissa, että ollut Vantaan Kaupungilla määräaikaisena. Monenlaisissa taloissa olleena uskallan sanoa, että minulla on ripaus ammatillista kokemusta ja roppakaupalla kokemusta äitiyden kautta. Olimmehan koululaisten kanssa päiväkoti maailmassa yhtä aikaa, samassa talossa.

Haluan puhua sen puolesta, että suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä tekevät työtään sydämellään eikä sen vuoksi, että sillä tekisi tiliä. Näin ei nimittäin ole. Varhaiskasvatuksen työssä ei pääse palkkakuitti kasvamaan mutta siinä pääsee sydän rikastumaan. Se tunne, kun pieni aarre kietoo kätensä kaulan ympärille ja sanoo, ”iila”, on tunteena sellainen mitä ei mitata rahassa.

Kuva: Enna Uussalmi

Kotihoito, sydämen asia.

Niinpä haluan toimia sydämellä siinä asiassa, että valitsen tällä hetkellä kotihoidon päiväkodin sijaan. Se on mielestäni sydämen teko niin lastani kuin varhaiskasvatusta kohtaan. Varhaiskasvatus työ on mielestäni palkitsevaa työtä ja minulla on jatkuvasti kaipuu sinne mutta se on työnä äärettömän uuvuttavaa. Suhdeluvut paukkuvat, pedagoginen paine on kova ja pysähtyminen hetkeen kiven alla. Painetta sataa ovista ja ikkunoista, työuupumus on käsillä ja samalla sylistä loppuu tila. Aikaa ei ole.

Tästä syystä, tällä hetkellä, koen parhaimmaksi sen, että hoidan itse lastani kotona enkä kuormita päiväkotia viemällä sinne yhtä yksivuotista, muiden joukkoon. Päiväkoteja nyt jo suljetaan koska henkilöstö ei riitä ja sillä hetkellä kaikki sympatiani on henkilökunnan puolella.

Joskus jopa toivoisin, että koko maan päiväkodit menisivät viikoksi kiinni. Heräisikö isommat kihot sen jälkeen siihen, että jotain olisi tehtävä?

päiväkoti kotihoito

1-vuotias pieni vauva.

Pidän pientä yksivuotiasta liian pienenä suureen maailmaan. Hän on pieni aarre, joka tarvitsee paljon syliä, hoivaa ja huolenpitoa sekä läsnäolevuutta. Sen sijaan jos puhutaan esimerkiksi kolme vuotiaasta, niin hän hyötyy taatusti päiväkodissa olemisesta paljon enemmän kuin yksivuotias. Lapsilla ei ole mikään kiire kasvaa maailmaan, jossa ärsyketulva on suuri.

Tämä on myös asia, jota jokainen saa pohtia omassa perheessään ja tutkailla omia tarpeitaan. Kukin kuitenkin tekee päätökset omien resurssien ja tarpeiden sekä toiveiden mukaisesti. Siinä missä minä liputan yksivuotiaalla kotihoidon puolesta, sinun mielestäsi päiväkoti saa olla parempi vaihtoehto. Se on ihan okei.

Kotihoito on senkin perusteella tämänhetkisen elämäntilanteeni mukaan meidän perheellemme parempi vaihtoehto koska minulla on mielenkiintoa ja jaksamista tukea kotona tämän ikäisen lapsen kiinnostuksen kohteita, kehityksen taipaleita sekä monipuolista ruokailua, että asioiden toistoa harjoituksineen. Nautin tällä hetkellä kotiäitinä olemisesta ja odotan innolla kesää, ja hiekkalaatikko hetkiä pienen tutkimusmatkailijan kanssa. Näin pieni ei kuitenkaan pedagogisesti tarvitse samanlaista kasvatusta mitä tarvitsee viisivuotias.

Hänelle riittää lattian taso ja sieltä avautuva maailma!

Kuva: Enna Uussalmi

Kaikella on hintalappu.

Uskallan myös väittää, että pieni aarteeni ei ihan hetkessä pääsisi lähialueen päiväkoteihin vaan pahimmillaan päiväkotiin tulisi matkustaa kahdella bussilla. Päiväkodit ovat todella täynnä eikä paikkoja tahdo saada toiveiden mukaisesta paikasta. Tämä jo yksinään riittää minulle pitämään kotihoitoa vaihtoehtona, jonka mukaan arkemme pyörii vielä hetken ajan.

Mutta millaisen ajan, sitä en osaa sanoa. En tiedä meneekö lapseni päiväkotiin vuoden päästä vai vasta neljä vuoden päästä mutta toisaalta, tarvitseeko sitä vielä tietää? Ei tarvitse. Apina on lapsilukuni viimeinen lapsi ja minulle hetket hänen kanssaan ovat rahapussia tärkeämmät. Josta tullaan siihen, että jos palaisin lastenhoitajaksi, niin nettoaisin saman verran kuin kotiäitinä.

Niinpä en näe mitään järkeä mennä töihin toiseen päiväkotiin, hoitamaan muiden lapsia ja samalla oma lapseni olisi toisessa päiväkodissa, muiden hoidettavana.

Kotihoito – se on minun juttuni.

Ida

 

Lue myös:

Vauvan äitinä oleminen on parasta.

Seuraa meitä:

Instagramissa