Hae
Elämänmakuista matkaa

Helmikuun viimeinen päivä.

Ensiksi hujahti tammikuu ja sitten tulikin helmikuun viimeinen päivä. Vastahan sitä vietettiin uutta vuotta ja tyttären kanssa huidottiin tähtisädetikuilla etupihallamme. Vuoden vaihduttua oli tunne, että tämä on minun vuoteni ja se tunne on yhä olemassa. Siitäkin huolimatta, että eilen kirjoiti, kuinka mietin, että onko musta vaikuttajaksi? Vuosi on alkanut aika vauhdilla ja tuntuu, ettei tänä vuonna ole levännyt vielä ollenkaan. On monta rautaa tulessa ja paljon sellaisia juoksevia asioita hoidettavana, että muu arki, ettei tässä kerkeä istumaan alas ja katsomaan ajatuksella ikkunasta ulos. Sellainen olo on tällä hetkellä, että häslään monta asiaa samaa aikaan. Odotan tällä hetkellä sellaista hyvää saumaa, että voisin istua alas ja tutkia podcast juttuja. En ole sille löytänyt vielä aikaa mutta toivottavasti pian pääsisin perehtymään siihen. Viime viikonloppuna piti tutkia asiaa mutta apinan sairastuttua se valitettavasti jäi, sillä kipeä vauva oli kovin sylin tarpeinen.?

Helmikuun budjetti, pitikö paikkansa?

Noh! Laskin 10.2. helmikuulle budjetin ja eilen laskin pankin sivuilta, että pitikö budjetti paikkansa. Ei pitänyt. Budjetoin helmikuun 10 päivä, että loppu kuun kustannuksiin menisi 150€ mutta menikin 200€ ja rapiat. Budjettiin tuli perjantainen apteekki reissu, joka piti tehdä, kun apina sairastui torstaina. Budjetissa on myös ihan liikaa ostettuna herkkuja ja sanoisin, että niitä on usealla kympillä ostettuna, kun herkkuihin luetaan kahvipullat, energiajuotavat sekä päivittäiset suklaat. Mietin, että pitäisikö jokaisen herkun kohdalla laittaa saman verran rahaa possuun? Jos tämä nostaisi kynnystä ostaa herkkua, kun pitäisi maksaa tupla hinta. En tiedä auttaako mutta joku tolkku tälle ylenpalttiselle sokerin mättämiselle pitäisi tehdä!

Budjetista vielä sen verran, että vaikka se ylittyi, niin siitä huolimatta menot olivat helmikuulta 100€ vähemmän kuin tammikuulta. Tämä on mielestäni jo iso säästö ja sellainen juttu mihin voisi kiinnittää viikosta, ja kuukaudesta toiseen huomiota. Olen miettinyt myös sellaista, jos nostaisin viikko budjetin aina käteiselle, koska silloin rahan kulutus konkretisoituisi. Näin ainakin mulla on. Kotona on aina pieni possu kolikoita mutta kynnys käyttää sitä on suuri mutta jos samat kolikot olisivat tilillä, käyttäisin niitä matalammalla kynnyksellä.

Helmikuussa vauvasta tuli 10kk.

Voihan haikeus. Vauva on jo 10kk ja huomenna menemme hänen kanssaan vauvavuoden viimeiselle keskoskontrolliin, Jorviin. En voi itselleni mitään, että jokaisen kuukauden vaihduttua haikeus on yhä suurempi. Hän on kohta taapero eikä mikään vauva. Huhtikuussa juhlimme hänen 1-vuotispäiväänsä ja sitä ennen hän pääsee 1-vuotis kuvauksiin. Synttäreille on kiva teema tulossa, siitä lisää myöhemmin. Voisin tällä viikolla kirjoittaa postauksen verran vauvan kuulumisia, sillä viime kerrasta on jo aikaa. Se taisi olla 9kk tiennoilla.?

Helmikuun top 5 luetuimmat.

5. Huonosti nukut yöt.

4. Voisinko olla naisen kanssa?

3. Millaista on olla masentunut?

2. Kuukauden ruokakustannukset.

1. Maksuhäiriömerkintä on kova tuomio.

Maaliskuu alkaa sillä, että minulla on sparraus palaveri ja sitten keskiviikkona apinalla on Jorvissa kehitysseuranta. Torstaina ei muistaakseni ollut mitään sovittua mutta perjantaina nähdään meidän työntekijöitä. Lauantaina olisi kuvasjuttuja ja sunnuntaina saatamme tavata äitikamuni lapsineen.?

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Ida

 

Seuraa meitä:

Instassa

Facessa

Hei hei lokakuu!

Lokakuu oli kokonaisuudessaan aika kuormittava kuukausi ja silloin tuntui, että mistään mitä teen, ei tule yhtään mitään. Mutta kai yksi sellainen kuukausi kuuluu syksyyn. Olkoon se minulla eilen päättynyt lokakuu. Lokakuussa nousi vahvasti esille alla olevat viisi luetuinta postausta, joista jokainen on viereistä postausta erilaisempi. Mutta se on vaan hienoa, että erilaiset postaukset nousevat listalle.❤️

  1. Noel – iloiset kasvot.

”Miten tämmöisenä hetkenä sitä tekisi mieli kasvattaa lapset tiukasti napanuorassa kiinni koska sanomattakin on selvää, että tämä tarina herätti todellisuuteen. Lapset ovat meillä vain lainassa ja joka kerta kun huiskutan kuistilla heipat, pyydän koululaisia pysymään turvassa. Pelkään aina pahinta.”.

  1. Harmonisen vauvakuplan syvyyksissä.

Kerron teille nyt asian, jonka kertomista olen lykännyt ja asian, jonka ääneen sanominen pelottaa. En koskaan ajatellut, että näin voisi tapahtua enkä osannut ikinä kuvitella, että harmonisen vauvakuplan syvyyksissä menettäisin yhteyden muihin lapsiini. Ajatus siitä surettaa, tunne ja tieto siitä, että näin on käynyt, sattuu ihan hirveästi.”.

  1. Missä isi on?

”Tiedän, että jonain päivänä edessäni voi olla ihmetystä myös kodin seinien sisäpuolella mutta siihen saakka isänpäivälahja menee osoitteeseen, jossa se ansaitaan. Isänpäivä, silloin juhlitaan heitä ketkä pestin ovat ansainneet. Ei oletettuja henkilöitä, ei kadonneita juoksijoita eikä jokaista biologiaa. Vaan rakkautta, turvallisuutta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa sekä läsnäolevuutta.”.

  1. Onko minulla enää mitään annettavaa?

” Mietin hetken, että kirjoitanko tästä tunteesta postausta vai en. Syy miksi mietin asiaa, on puhtaasti se, että enhän minä päiväkodissakaan työskennellessä sanonut hoitolapsille, että ”Tykkään hoitaa teitä mutta tänään en vaan jaksaisi yhtään kiukuttelua” tai kaupalla sanonut asiakkaalle ”Ei voisi vähempää kiinnostaa rahastaa näitä ostoksia”. Jotenkin sitä ajattelee, että ei olisi okei sanoa teille siellä ruudun toisella puolen, kuinka kyseenalaistin viikonlopun sekä eilisen aikana sen, että onko mulla enää mitään annettavaa?”.

  1. Äiti, joka ei imetä.

”Imetyksen taivalta tuetaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mikä on äärimmäisen hieno asia mutta kolikon kääntöpuolena, tuetaanko imetyksen loppuessa äitejä tarpeeksi? Muistan kymmenenvuotta sitten sen pahanmielen mitä sisälläni koin ja sen, kuinka imetyksen loputtua kertaakaan ei kysytty, miltä tuntuu. Sen sijaan sain selitellä miksi en imetä koska neuvolassa oli tiuhaan eri terveydenhoitajia ja vastasin myös tuttujenkin kysymykseen ”Imetätkö?”, niin kuin se olisi mittarini äitinä.”.

Tältä näytti lokakuun luetuimpien listaus. Nyt sanon ”Lokakuu, kiitos hei! Marraskuu, tervetuloa!”.

Ida

Lue myös:

Viikkokatsaus – Minä riitän.

Seuraa meitä:

Instagramissa.