Hae
Elämänmakuista matkaa

Sinkkuäiti – vuosi ilman treffejä.

Loppuvuodesta näin arjen keskellä yhtä tyyppiä, ihan vaan ohimennen mutta jokaisella kahvittelu hetkellä tiesin, ettei meistä mitään tule mitään muuta kuin jo olemassa olevia ystäviä. Ei ole koskaan tullut eikä tule koskaan tulemaan. Olemme erilaisissa tilanteissa ja vuosia olleet jo ystäviä. Hän on yksi niistä ystävistäni, joka on aina ollut tässä. Silloin kun olin parisuhteessa, hänelle pystyi laittaa viestiä, kun kotona meni huonosti. Saatoin myös poiketa hänen luonaan lenkin aikana tupakalla, vaihtamassa kuulumisia – niin hyvistä kuin huonoista hetkistä. Hän on ollut suuri tuki vuosien aikana ja sellainen tyyppi, joka ei ole koskaan kääntänyt selkäänsä. Loppu vuodesta ajattelin hänestä ystävyyttä enempää mutta melko pian palasin taas ystävyys linjalle. Näin on hyvä olla.

vuosi ilman treffejä.

Minulta kysyttiin yksi päivä, että voisinko tehdä postauksen siitä, millaista on deittailla ja olla äiti eli sinkkuäiti. Tartuin tähän ehdotukseen, vaikka itselläni ei varsinaista kokemusta deittailusta ole. Jos lasketaan päiviä, niin olen ollut sinkku 1v ja 3kk, ja tässä ajassa en ole kartuttanut juurikaan kokemusta siitä millaista on viettää sinkkuelämää 3 lapsen äitinä. Joten en ihan hirmuisesti pysty antamaan käytännön vinkkejä tähän asiaan, mutta ajatuksiani sinkkuudesta voin antaa ja kertoa fiiliksiä, että millaista on ollut olla vuosi ilman treffejä. Lyhyestä sanottuna, vapauttavaa.

Vuosi ilman parisuhdetta tai treffejä alkoi sillä, että olin raskaana. Joskus kuulin miten raskaana ollessa treffeillä käyminen tai ylipäätänsä se, että joku haluaisi kolmen lapsen äidin, olisi kaukainen ajatus. Sen jälkeen latasin Tinderin ja vähän kuin väkisin hengasin siellä, vain näyttääkseni, että saappaissani olevalla on vientiä. Olihan sitä mutta miltä se tuntui? Ahdistavalta ja olin lähes tukehtua pelkkään ajatukseen treffeillä käymisestä. Epäsäännöllisesti poistin ja latasin tinderin, käymättä keskusteluita koska se ei vaan tuntunut hyvältä. En halunnut laastarisuhdetta enkä mitään muutakaan.

treffailu tuntuu ahdistavalta ajatukselta.

Jossain vaiheessa tuli tunne, että haluan itse parantaa itseni. Antaa itselleni tilaa rakentaa minuutta ja perhettäni. Mutta ennen tätä oivallusta painostin myös itse itseäni siirtymään eteenpäin ja luulin sen tarkoittavan vaan sitä, että hyppäisisin suhteeseen tai tutustuisin uuteen mieheen. Todellisuudessa kaikki treffailuun liittyvä tuntui ahdistavalta ja todella kaukaiselta ajatukselta. Sitten syntyi vauva ja samalla kun olin pitänyt itseäni alkuvuodesta asti tunteettomana, ja kasassa, annoin itselleni luvan tuntea ja rentoutua.Tämä jälkeen tunsin hengittäväni mutta samalla työntävän ajatuksia treffeillä käymisestä tai seksuaalisesta kanssakäymisestä, kauemmas. Hetkittäin ympärillä vihjailtiin treffeille menosta ja ajoittain myin ajatusta itselleni. Huomaten sen tuntuvan kaukaiselta ajatukselta. Päästyäni siihen moodiin, että näin on hyvä ja perhemuotomme on vielä parempi, sivuutin kaikki mahdolliset kiinnostuksen osoitukset. Se tunne, kun sallin itselleni avoimesti yhden vanhemman perheen olon, oli vapauttava tunne.Tämän jälkeen ei tarvinnut uskotella, että perhe onni rakentuisi aikuisten lukumäärästä vaan sen voisi rakentaa ihan itse. Joka on oikeastaan vakaampi asia, se, että onnen ja perusturvan rakentaa ensiksi itse ja vasta sitten miettii muunlaisia käänteitä.

vuosi sinkkuäitinä.

Edellisvuosi meni tosissaan ilman treffejä ja jestas, että nautin siitä. Olen ollut elämässäni kahdessa pitkässä parisuhteessa ja erottuani viimeisimmästä parisuhteestani, tunsin olevani vapaa. Enkä nyt tarkoita, että olisin häkissä elänyt vaan sitä, että huomasin hengittäväni paremmin yksin. Näin kävi aikaisemmassakin erossani, että päästyäni olemaan yksin, nautin siitä ihan mielettömän paljon.

Uskokaa tai älkää, niin osaan nyt nauttia siitä, että olen sinkku. Jossain vaiheessa viime vuotta huomasin, että nautin siitä, että saan olla yksin ja itsekseni. Pitkään uskottelin itselleni, että minun tulisi kaivata kainalossa nukkumista ja toisen läsnäoloa arjessa. Päästin tästä uskomuksesta irti ja annoin luvan nauttia siitä, että olen sinkku. Sen luvan saatuani loppui kerta heitolla kaipaaminen, jostain sellaisesta mitä ei ole olemassa ja pysähdyin nauttimaan siitä mitä on. Tämä hetki ja minä itse.

Miltä Vuosi ilman treffejä tuntui?

Todella vapauttavalta, ihan parhaalta ja hyvältä.

Onhan tämä nyt hiton siistiä, olla sinkku!

Ida

 

Lue myös:

Vuosi sitten sain toivoa, joka vietiin heti pois.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Facebookissa.

Viikko 1 – someton viikonloppu.

Huomasitteko, pidin somettoman viikonlopun. Ajatus tästä lähti maanantaisessa etätapaamisessa, jossa ilmoille nousi, että voisin joskus kokeilla olla päivän ilman harrastustani – blogia ja Instagramia. Suorastaan järkytyin ehdotuksesta – sehän olisi sama kuin joku lumiukko olisi ilman nenää. Perjantai-iltana tuli kuitenkin tunne, että huomenna eli lauantaina kokeilen olla ilman Instagramia ja blogia. (facebookissa salllin itseni käydä sillä se ei ole nk. harrastusvälineeni, joten kävin sinne tekemässä sunnuntaiaamuna yhden julkaisun.) Mutta arvatkaa mitä teki lauantaina heti ensimmäisenä mieli tehdä – postata päivän ensimmäinen story. No en sitä tehnyt enkä myöskään selannut Instagramia taikka avannut viestejä enkä oikolukenut tekstejä. Oli hieman tyhjä olo siinä aamukahvilla istuessa – kerrottakoot sen, että heräsin lauantaiaamuna klo 6:45.

Someton viikonloppu jatkui myös aamupalalla, siivoushetkellä, leikkien aikana, että vauvan päiväunilla. Mitä ikinä teinkään, teki mieli ottaa siitä kuva ja laittaa se Instagramin storyyn. Miten ajattelinkaan sinne kertoa, että lähdimme ulkoilemaan mutta sen sijaan pidin kuuloketta korvalla ja höpöttelin äitini kanssa kaikenlaista, samalla kun kävelimme koululaisten kanssa kauppaan. He mennä remusivat hangissa ja minä työntelin vaunuja.

Someton lauantai.

Lauantaimme jatkui sillä, että apina nukkui toisilla päiväunilla 2,5h unet. Olin juuri edellispäivänä eli perjantaina sanonut, että hänellä on parin päivän vaihe, jossa nukkuu 45min unet, ollen 2h hereillä. Tavallisesti on nukkunut 2h hereillä olon jälkeen pidemmät unet mutta valitettuani kahden päivän poikkeavuudesta, nukkui vauva lauantaina normaalisti. Onneksi.

Somettomana lauantaina tein sellaisen havainnon, että jokaisena hetkenä, kun tuli toimeton tai tylsä fiilis, teki mieli ottaa puhelin. Näitä hetkiä oli PALJON! Miten monta väliä päivässä onkaan puhelimelle – ihan oikeasti. Huomasin, että moneen eri hetken pysähdykseen tai tylsyyteen puhelin on mainio ajanviete. Jopa järkyttävän usein. Laitoin lauantaiaamuna puhelimen älä häiritse – tilaan, jotta en havahdu mahdollisiin ilmoituksiin. Soitot tuli läpi ja niihin vastasin totta kai! Soittoon vastatessa saatoin huomata, että oli tullut viesti Instagramiin, ja jestas miten kutkutti avata se mutta enpäs avannut.

Instagram ja blogi harrastukseni lukuina.

Joka iltaiseen rutiiniini kuuluu istua hetki somen äärellä. Oliko yllätys? Ei varmaan! Sen verran lauantai-iltana tein, että avasin Instagramin mutta en noteerannut mitään siellä olevaa merkintää. Menin suoraan arkistoon ja otin lukuja ylös nähdäkseni paperilla, että minkä verran Instagramia teen, kaikkinensa. Tämän laskelman jälkeen kurkkasin, että kuinka monta blogipostausta olen vuodessa tehnyt. Laskelmien perusteella minulla ei hetkeen ole ollut tylsää. ?

Vuodessa olen tehnyt 196 blogipostausta eli keskimäärin alle joka toinen päivä!

Vuodessa olen pitänyt 342 story päivää!

Vuoden aikana olen julkaissut vähintään 365 feed julkaisua!

Loppuvuotta kohden tein 41 reels-videota!

Mitä sanotte luvuista?

Blogi ja Instagram, osa minua.

Kuten em. lause kertoo, niin blogi ja Instagram ovat osa minua. Ne kulkevat minussa jatkuvasti mutta missään vaiheessa, kertaakaan en ole kokenut tätä pakolliseksi hommaksi tai sellaiseksi minkä tekoa katuisin tms. Tämä on niin osa minua ja juuri sitä mistä nautin, täydellä sydämellä. Mutta siltin oli tämä alle kahden vuorokauden mittaiset vapaat ihan semi kivaa. Hauska ja ehkä jopa ihan mielenkiintoisia havaintoja oleva. Somettoman viikonlopun aikana koululaiset saivat jokaiseen kysymykseen heti vastauksen enkä vastannut kertaakaan kohta tai odota hetki. Toinen, itselleni huvittava hetki oli illalla – tiesittekö, että nukkumaan voi mennä ilman, että notkuu puhelimella? Tämän viikonlopun jälkeen minäkin opin sen. Kummasti tuli uni lauantai-iltana nopeammin.

Sellainen viikonloppu! Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?

Ida

ps. Nyt jaksaa taas vuoden ennen seuraavaa sometonta viikonloppua.?

 

Lue myös:

Vuosi 2022 tulee olemaan menestyksekäs.

Seuraa meitä:

Instagramissa.