Hae
Elämänmakuista matkaa

Miten mielenterveyteni jaksoi laivalla?

Lähden liikkeelle suoralla otsikolla koska mitä turhaan kiertelemään sitä, että mielenterveyteni on ollut koetuksella eron jälkeen. Kelataan kuitenkin aikaa taaksepäin vuoteen 2021 kesään, jolloin kesä tekemisiä oli milloin minnekin ja milloin kenenkin kanssa. Kesän 2021 jälkeen huomasin, että masennus oli puhjennut. Havainnoin miten koko kesä oli henkisesti raskasta ja mielenterveyteni ei kestänyt kesää. Toki teimme kaikkea ja kaikkien kanssa mutta muistan edelliskesän, kuinka masentuneena en olisi oikeasti jaksanut yhtään mitään. Minua ei ihan tosissaan kiinnostanut yhtään mikään. 

En edes Linnanmäki reissu mutta tein senkin. Lasten vuoksi. Koin, että oman mielen voi hetkeksi sysätä taka-alalle, jotta lapset saavat itselleen arvoisen kesän. Silläkin uhalla, että kesän loputtua oli aivan henkisesti väsynyt. Aikaa kului ja masennusdiagnoosi tuli käteen vasta joulukuussa. Sen saatuani päätin etten enää anna minkään mennä oman mielenterveyden edelle. En kenenkään ihmisen, en minkään tekemisen. Olin jo aivan liikaa antanut mielenterveyteni kärsiä ja olin päästänyt itseni mielellisesti huonoon kuntoon.

mielenterveyteni

Mielenterveyteni laivalla.

Tämän kesän ensimmäisen kesäloma aktiviteetti oli viime viikkoinen laivareissu, jossa huomasin sen miten oma mieleni oli hiton hyvässä kunnossa! Ihan oikeasti. Voin sanoa, että nyt on lääkitys kohdillaan ja erilaiset keskusteluyhteydet auttaneet. Laivalla oli oikeasti kivaa ja mieleni jaksoi koko reissun. En väsynyt laivalle enkä hermostunut asioista, joista olisin vuosi sitten räjähtänyt nollasta sataan. Se tunne kun huomaa, että oma mieli nauttii jostain, on aivan mielettömän ihana tunne! 

Masentuneena laivalla voi olla huippua olla kun peruspohja on kunnossa ja vahvat juuret alla. Tämä tarkoittaa minun kohdallani itsensä arvottamista tärkeimmäksi, ammattilaisen keskustelu yhteyden, oikeanlaisen lääkityksen sekä sen, että pidän ympärilläni niitä ihmisiä kenen seurassa aidosti tulen hyvälle tuulelle. 

Laivalla ollessani tuntui sisäisesti koko ajan siltä, että kaikki on hyvin ja reissussa on ihana olla. Jestas miten nautin siitä, että olimme reissussa jossa mieleni oli mukana. Tuntui ihanalta olla läsnä ja henkisesti valmiina jokaiseen hetkeen. Se tunne kun mieli ei prakaa joka kohdassa on todella arvokas tunne ja sitä tunnetta en ajatellut koskaan saavani takaisin. Nyt olen sen saanut takaisin. Olen saanut mielenterveyteni siihen kuntoon, että voin nauttia kesästä ja auringon paiste ilostuttaa eikä vituta. Aika hienoa, eikö? 

mielenterveyteni

Ilon tunteet on ihana tuntea.

Edellisviikon laivareissun jälkeen tunne siitä, että tästä kesästä tulee huikea, vahvistui entisestää. Tästä kesästä todellakin tulee huikea. Vaalin todella paljon sitä tunnetta, että sain kokea ja tuntea laivareissun ilot ja naurut. Se on sellainen tunne minkä olen joskus menettänyt enkä vielä vuosi sitten tuntenut ilon tunteita aina sydämessäni. Nyt tunsin, meidän laivareissulla ja se tuntui sanoinkuvaamattoman ihanalta. Arvokkaalta tunteelta. Enkä missään nimessä pidä itsestäänselvänä sitä, että elämään kuuluu ilot ja naurut. Niiden kuulumista olen pitkään kaivannut ja nyt kun saan niitä taas kokea, olen kiitollinen.

Jos haluat kuunnella, niin Aitoplayssa avaan huomenna enemmän sitä mistä saakka masennus ensimmäisen kerran teki tuloaan ja millaista oli hakea apua itselleni? Koinko pettymystä, häpesikö itseäni?

Muistakaa, että mielenterveys on arvokas asia ja sitä kannattaa vaalia. 

Ida 

Lue myös:

Kaiken takana on masentunut.

Keskivaikea masennus – lääkitys kunnossa.

Seuraa meitä:

Instagramissa

 

Keskivaikea masennus – lääkitys kunnossa.

Joulukuussa kävin lääkärissä, jossa muistan olleeni vastaanotolla hyvin tiukka ja napakka sanainen. Lääkäri oli aikataulusta hieman myöhässä ja tämä ei sovi minun mielelleni ollenkaan. Eikä se, että vauva oli mukana, tuonut yhtään kevyempää oloa käynnille sillä käynti ajoittui päiväuniajalle. Tämä lukuisine piirteineen kertoi sen, ettei masennus siinä vaiheessa ollut keskivaikea masennus tai lievä. Päästyäni vastaanotolle, olin ajatellut, että siinä menisi noin tunti. Tiesin miksi olin siellä, joten tarvitseeko asiasta sen koommin puhella, ajattelin. Vastasin kysymyksiin, joihin pyydettiin vastaamaan ja odotin vaan, milloin käynti olisi ohitse. Tuskastutti istua siellä vauva sylissä kertomassa itsestäni asioita. Tuntui tyhmältä kertoa omista mielenongelmista. Itse ne jo tiesivät enkä kokenut suurta paloa kertoa niitä yksityiskohtaisesti. Kertominen kuitenkin kannatti sillä diagnoosiksi tuli,

Vaikea masennus.

Huokasin käynnin jälkeen helpotuksesta, vihdoin. Asia mikä oli ollut jo vuoden tiedossani tuli vihdoin paperille. Tiesin, että olen masentunut mutta joulukuussa se konkretisoitui. Samaisella käynnillä keskustelimme lääkityksestä mutta se jäi joulukuussa vielä keskustelun asteelle sillä en ollut valmis ottamaan lääkkeitä vastaan, vielä. Tieto siitä, että olen vaikeasti masentunut riitti sillä kertaa. Hetkellä, jolloin kävelin lääkäristä ulos, tunsin olevani avoin. Nyt ei tarvinnut enää rivien välistä puhua omasta olotilasta tai miettiä millä syyllä peittää oman mielen. Nyt minulla oli syy ja selitys sille miksi olin sellainen kuin viimeiset puoli vuotta olin vahvasti ollut. Siitä huolimatta lääkityksen aloittaminen pelotti.

Keskivaikea masennus

Vaikea masennus.

Vaikea masennus ei automaattisesti meinaa lamaantumista. Sitä on hämmästelty aina, että olen ollut toimintakykyinen masennuksesta huolimatta ja pystynyt ylläpitämään arkea, ja hoitamaan lapset. Ei ole tarvinnut kertaakaan pyytää lapsia keittämään itse puuronsa vaan joka päivä he ovat saaneet puhtaat vaatteet ylleen ja halauksen ennen koulun lähtöä. Raskaana ollessa ne hetket, kun koululaiset olivat koulussa, oli akkujen lataamista, jotta jaksoi iltapäivän sekä illan koululaisten kanssa. Nykyään jaksan heidän kanssaan iltapäivät, vaikka olen koko päivän vauvan kanssa touhukkaasti. Toki väsyn herkästi mutta se on nykyään erilaista väsymystä. Ennen se oli sellaista väsymystä, että oli henkisesti raskas olo jo ennen koululaisten tulemista kotiin mutta nykyään ei tule sellaista kuristavaa tunnetta.

Keskivaikea masennus

Keskivaikea masennus, lääkitys kunnossa.

Tammikuussa otin lääkityksen vastaan, sillä ajatuksella, että ei tässä voi mieli enää huonompaan kuntoon mennä. Olin kuullut ja lukenut erilaisia tarinoita mielialalääkkeistä, joten niiden pohjalta jännitti aloittaa mielialalääkitys. Tiedostan sen, että jokaiselle lääkitys toimii eri lailla ja kaikilla se ei toimi. Puhun nyt lääkityksen aloittamisesti omakohtaisella kokemuksella, kertomatta kuitenkaan annoskokoa lääkkeen nimeä. Muistan kuinka joulukuussa, lääkitystä pohtiessani, kuulin, että lääkitys voisi lamauttaa ihmisen ja ihmisestä tulisi tunteeton. Siitä huolimatta päätin noutaa reseptin takana olevat lääkkeet apteekista. Ajatuksena, kokeillaan nyt tämä apu.

Kahden viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta huomasin pieniä muutoksia. Siinä missä ennen kiihdyin nollasta sataan ja olisin voinut kuristaa, ajatuksissani, vastapuolen, kahden viikon kohdalla huomasin tämän hieman laantuneen. Enää teki mieli kuristaa vain joka toinen kerta vastapuoli. ? Siinä vaiheessa uskalsin luottaa lääkkeen tehoamiseen. Jokseenkin olin vielä varauksellinen sillä lääkitystä oli takana vasta parisen viikkoa. Hiljalleen viikot kuluivat ja mieli oli paljon parempi kuin moneen kuukauteen.

Pääsin noin kuukauden kuluttua lääkärin kontrolli käynnille, jossa tehtiin samoja kyselyitä kuin joulukuussa ja jo siinä vaiheessa tiesin itsekin lopputuloksen. Masennus ei ollut enää vaikeassa-luokassa, joka tarkoittaa sitä, että tämän henkinen lääkitys toimii ja palvelee juuri minua. Se fiilis mikä vastaanotolla oli, oli mahtava. Nauroin jopa siellä ja olo oli hyvä, rento ja iloinen.

Keskivaikea masennus

Masennus ei lopu seinään.

Masennus ei lähde yhdessä viikossa eikä yhdessä kuukaudessa. Masennus ei lopu seinään, sormia napsauttamalla. Tässä se yhä on ja päivittäin ilmoittaa itsestään mutta miten vahvasti, se on osin lääkityksestä kiinni ja osin oman mielen työskentelystä. Vaatii vielä todella paljon mielen työskentelyä, arjen tukitoimia ja lääkityksen säännöllisyyttä, että armoa itselleni, jotta mielen saa pidettyä kasassa. Priorisoin asioita sen mukaisesti, että pysyn mielellisesti paremmassa kunnossa kuin joulukuussa olin tai mitä sitä edeltävät puolivuotta kamppailin. Olen iloinen siitä, että uskallan näyttää mielenterveysongelmani, ominaisuuteni, sen millainen olen. Pitkään piiloittelin pinnan alla kytevää tulipesäkettä kunnes jatkuva selittely riitti.

Juuri tänään, tässä hetkessä mieli on suhteellisen kirkas ja tulevaisuus näyttää valoisalta. On sellainen olo, että tänään masennus ei hallitse minua vaan minä hallitsen masennusta. En kuitenkaan ihan kuusnolla mutta pystyn joka tapauksessa ohjaamaan tänään paremmin päivän kulkua kuin neljä kuukautta sitten. Se on aika ihana tunne se.

Mistä SINÄ voit hakea matalankynnyksen apua?

  • Kilauta ystävälle, läheiselle tai itsellesi tärkeälle ihmiselle. Kerro yhdelle rohkeasti mitä mielessäsi on. Monesti puhuminen auttaa ja jo yhdelle se, että sanoo ääneen, on iso askel.
  • MIELI ry:lle voi olla yhteydessä puhelimitse tai chatin kautta.
  • Oman KUNTASI terveydenhuoltoon voi soittaa ja sieltä ohjataan oikeata väylää pitkin.

 

Älä jää yksin.

Ida

 

Lue myös:

Kaiken takana on masentunut.

 

Seuraa meitä:

Instassa