Hae
Elämänmakuista matkaa

Hei vauva – kirje sinulle.

kirje sinulle vauva,

Tänään olet jo noin 18cm pitkä ja painat noin 220 grammaa mutta potkit jo todella hentoisen voimakkaasti. Vaikka ukkisi sanoi ultrakuvasi nähdessään, että näytät ruipelolta, niin äidin mielestä sä olet vahva ruipelo. Jaksat monta kertaa päivässä ilmoittaa itsestäsi tökkimällä äidin masua tai potkimalla doppleria kun äiti koittaa kuunnella sydämenääntäsi. Joka on isompien sisarustesi naurun lisäksi äänistä parhain.

Olet varmaan kuullut jo sisarustesi äänen, etenkin iltaisin kun he sanovat sinulle ”Hyvää yötä pikkuveli” mutta haluan kertoa, että äidin, isoveljen ja isosiskon lisäksi sinua odottaa täällä turvallinen joukko. Sinua ei perinteisesti odota isä ja äiti,punainen tupa ja peruna maa mutta sinua odottaa jotain paljon suurempaa. Nimittäin äidin lisäksi niin paljon aikuisia ettei kahden käden sormet riitä laskemaan ja isosiskon sekä isoveljen lisäksi suuri serkuslauma. Sinun tulevaisuutta on turvaamassa niin moni aikuinen, että äiti oikein liikuttuu tietäessään, että sinua kasvattaa koko pienen suuri perhe.

Äiti on äärettömän

onnellinen siitä, että sinua on vastassa niin moni vakaa, turvallinen ja suojeleva aikuinen. Äidin mielestä sinä jos kuka ansaitsee sen. Äidin ei nimittäin pitänyt ihan helposti saada sinua mahaansa ja kun äiti vihdoin sai, äiti päätti tekevänsä kaikkensa pitääkseen sinut turvassa. Vaikka sinua odottaa täällä jo moni, niin toivon sydämeni pohjasta ja enkelten voimin, että jaksat kasvaa mahani suojissa kevääseen saakka. Sinulla ei ole mikään kiire nähdä tärkeimpiäsi. Meille on tärkeintä  se, että kasvat vahvaksi ja isoksi ennekuin jokainen meistä saa sinut syliinsä.

Samalla kun kasvat vahvaksi, hentoisesti potkivaksi pojaksi, niin äiti miettii kovasti sinulle nimeä. Nimilistalla on kolme varsin hyvää ehdotusta, joista yksi on ehdoton ykkönen. Äiti tietää, että nimen suhteen on vielä aikaa mutta halua sinulle nimen joka on kaunis ja joka sopii meidän kolmen perheenjäsenen nimeen. Senverran äiti voi paljastaa, että nimessä on kolme kirjainta kuten meidän kaikkien muiden nimessä on. Mutta äidin täytyy varmaan keskustella kummien kanssa vielä nimestä.

Sinulla on nimittäin

kummitkin valmiina jo! Kahta äiti on jo pyytänyt kummiksi ja yhtä pyydän joku kaunis päivä. Kummien valinta oli äidille heti ensi viikoista alkaen selvää ja äiti on valinnastaan todelle ylpeä. Olen varma myös siitä, että he keitä olen pyytänyt ja pyydän, tulevat pitämään sinusta hyvän huolen ja ohjaamaan sinua pieni pullaseni, oikealle polulle.

Äidistä on nimittäin todella tärkeää se, että lapsilla on muitakin tärkeitä aikuisia ympärillä kuin oma äiti ja nyt etenkin kun sinua odottaa kotona vain yksi aikuinen, pidän erityisen tärkeänä tärkeiden aikuisten verkoston.

Me sisarustesi kanssa välillä mietimme, että onko sinulla ruskeat silmät kuten isoveljelläsi vai siniset silmät kuten isosiskollasi vai periytyykö sinulle kenties biologiasta vihreää pigmenttiä. Silmiesi väri on ollut kovasti pohdinnassa mutta myös se, että oletko tumma piirteinen kuten äitisi vai vaalea piirteinen kuten osa biologiastasi.

Tunsin äsken

hentoisen potkusi ja se teki äidin iloiseksi. Kuten tekee kokonaisuudessaan se, että saan odottaa juuri sinua. Omaa pientä ihmettäni. Äiti on äärettömän kiitollinen siitä, että saan kantaa sinua ja tuntea hentoisen vahvoja potkujasi. Olen myös todella kiitollinen siitä, että olet pysynyt tähän asti turvallisesti matkassa ja kasvanut hienosti. Äiti on käynyt jo neljä kertaa katsomassa sinua ultrassa ja joka kerta olet suuri ihmetyksen aihe.

Niinä hetkinä kun äiti katsoo sinua vilkuttamassa, mietin hiljaa mielessäni, että olisipa osa biologiaa myös näkemässä sen vilkutuksen. Uskon, että osa biologiaa miettii myös sinua joskus, vaikkea olekkaan sinua koskaan nähnyt eikä kuullut sydämesi vahvaa lyöntiä. Äiti uskoo siihen, että hentoisen vahvat potkusi ovat periytyneet muualta kuin juuri ja juuri palloon osuneelta äidiltä. Tästä syystä äiti haluaa pitää sinulle toisenkin oven avoinna ja näyttää kuvakirjoin sen matkan, josta sinä sait alkusi koska sinä ansaitset joskus saada kuulla tarinasi. Tarinasi äidistäsi ja biologiastasi.

Ansaitset kuulla tarinasi.

Ansaitset saada eniten rakkautta maailmassa. Ansaitset saada turvallisen perheen ja vahvoja aikuisia ympärillesi. Ansaitset kasvaa ympäristössä missä sinua rakastetaan ja missä sinä olet kietonut jo äitisi pikkusormesi ympärillesi.

Pulla, sinun eteen äiti tulee aina tekemään kaikkensa ja vähän enemmän, ja sinä tulet aina saamaan kaiken ja vähän enemmän koska sinä ansaitset sen. Äiti kuuli joskus ettei nallekarkit voi aina mennä lasten kesken tasan mutta sinun kohdallasi voi ja siitä äiti pitää huolen ettet jää koskaan mistään paitsi.

Kuullaan jälleen illalla, äiti sydämesi ääntä ja sinä äitisi ääntä. Olet rakas, senhän sinä jo tiesitkin.❤️

Halauksin,

Äitisi

 

Lue myös:

10 joulukuuta.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

10. joulukuuta – aamu väärällä jalalla.

Tänä aamuna heräsin väärällä jalalla, haaruksen huutaessa persikkaa! Nukuin koko yön tosi huonosti kiitos,

yhden lapsen itkun

toisen lapsen pahan unen

oman sydämen liiallisen tykytyksen

sydämen tykytyksestä aiheutuneen ahdistavan tunteen

liitoskipujen kettuilun

vanhojen leikkausalueiden kipuilun

kissan joka söi varpaitani

Näiden jälkeen kun heräsin klo 05:45, niin voin sanoa että ihan hirvesti ei olisi kiinnostanut lähteä kahdeksaksi neuvolaan ja mietinkin siinä aamutohinassa, että kuka hullu varaa neuvola ajan aamu kahdeksaksi? Katsoin samassa peiliin ja sain vastauksen. Minä. Kun ei muutaman tekemistä lomalaisena ole kuin lyllertää klo 07:20 bussipysäkille.

neuvolasta potkua päivään.

Neuvolassa päivä tuntui saavan aivan uudenlaisen potkun sillä meidän neuvolassa ultrataan! Mulle tämä on aivan uudenlainen ilmiö sillä ei silloin yhdeksänvuotta sitten tämmöistä luksusta ollut. Aivan huikeaa! Neuvolalääkärissä mua tutki kaksi, vastaanottava lääkäri ja juuri valmistuva (mies)lääkäri. Multa tottakai varmistettiin, että saako valmistuva tehdä tutkimuksen tämän toisen lääkärin lisäksi ja mulle se oli okei. Paitsi, että pienen hetken soin ajatuksen ulkoiseen habitukseen.

Varpaankynnet lakattu, check!

Brunaa vielä iholla, check!

Sääret siloiset, check!

Ja tämän mielessä käydyn varmistuksen jälkeen olin valmis heittäytymään tutkivan lääkärin käsille! Mä olen nimittäin niin tarkka siitä millaisena olen gynekologisissa tutkimuksissa ja se on mulle aivan äärettömän tärkeää, että navasta alaspäin olen sinut senhetkisen olemuksen kanssa. Too much information? Ehkä mutta gynekologilla käynti on aivan luonnollinen asia ja musta on aivan turha mumisten sanoa käyneensä gynellä. Siellä käy jokainen nainen, toiset kerran pariin vuoteen ja toiset puolestaan muutaman kerran vuoden aikana. Mä kuulun jälkimmäiseen siitä syystä, että oman mielenrauhan vuoksi on hyvä välillä tsekata, että kaikki on kunnossa. Tiedän, että lääkärit näkevät jos millaista maisemaa navan alapuolella mutta mä ainakin pystyn rentoutumaan paremmin jos olen lakannut varpaan kynnet.  Uskon, että moni nainen samaistuu tähän tunteeseen.

(Ilman ylläolevia tietojahan tätä tekstiä ei olisi voinut kirjoittaa..).

yllätysnumero.

No mutta tämän päiväiseen tutkimukseen! Gynetutkimuksen jälkeen oli luvassa yllätysnumero! Joka oli pullan ultraus!!! Siis mä en kestä! Mulle tämä neuvolassa ultraaminen on ihan uusi tuttavuus sillä isompien aikana neuvoloissa ei ultrattu joten olin super iloinen siitä, että ultraus tehtin. Pulla vilkutteli iloisena, jalkojen potkiessa edes takaisin. Oli muuten vahvan näköiset jalat ja hienosti sykkivä sydän. Niin ihana nähdä pieni ruudulta.❤️

Itse käynti kesti kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia sillä voinissani ei ollut mitään ihmeellistä. Liitoskivut kuuluu asiaan, kuten myös kovat sykkeet liikunnassa koska omaan alhaisen verenpaineen ja silloin sykkeillä saattaa olla herkempi taipumus nousta uusiin ulottuvuuksiin. Edelleenkin on aivan eri asia odottaa kolmatta kolmekymppisenä kuin ensimmäistä kaksikymppisenä. Vaivoja tulee herkemmin!

Paino mitattiin myös, tottakai, ja se näytti lukemaa 71,9kg! Tuumasin taas olleeni ruoka-aikaan kotona mutta samalla iloitsin tähän astisista tulleista kiloista joita on yhteensä kertynyt pyöreät kymmenen. Ainakin vielä koen painon jakautuneen suhteellisen mukavasti kroppaani, tuoden ihanaa pyöreyttä. Neuvolassa jälleen tuumattiin, että mun kokoiselle kymmenenkilon nousu on okei eikä tarvitse murehtia vaikka kiloja kertyy. Enkä mä murehdikkaan. Tiedän kokemuksesta, että kilot lähtee hyvin ja jos ei lähde niin sitten ne muutetaan lihakseksi, ja jos ne ei muuta muotoaan niin joskus ne kuitenkin katoaa. Ei siinä sen kummempaa!

Seuraava pullaan liittyvä aika on ensi viikon maanantaina, silloin toivottavasti nähdään, että kumpi siellä potkii!

Pitäiskö noi kirppiskamat siivota tuolta taustalta ennen joulua..

Nyt mä alan valmistamaan nuorimmaiselle välipalaa ja sitten me lähdetään mun entiselle työpaikalle moikkaamaan lasten päiväkotiaikuisia ja mun työkavereita. Ihanaa torstaita muruset

Halauksin,

Ida

Lue myös:

Muistojen sunnuntai.

Seuraa meitä:

Instagramissa.