Hae
Elämänmakuista matkaa

Miten mielenterveyteni jaksoi laivalla?

Lähden liikkeelle suoralla otsikolla koska mitä turhaan kiertelemään sitä, että mielenterveyteni on ollut koetuksella eron jälkeen. Kelataan kuitenkin aikaa taaksepäin vuoteen 2021 kesään, jolloin kesä tekemisiä oli milloin minnekin ja milloin kenenkin kanssa. Kesän 2021 jälkeen huomasin, että masennus oli puhjennut. Havainnoin miten koko kesä oli henkisesti raskasta ja mielenterveyteni ei kestänyt kesää. Toki teimme kaikkea ja kaikkien kanssa mutta muistan edelliskesän, kuinka masentuneena en olisi oikeasti jaksanut yhtään mitään. Minua ei ihan tosissaan kiinnostanut yhtään mikään. 

En edes Linnanmäki reissu mutta tein senkin. Lasten vuoksi. Koin, että oman mielen voi hetkeksi sysätä taka-alalle, jotta lapset saavat itselleen arvoisen kesän. Silläkin uhalla, että kesän loputtua oli aivan henkisesti väsynyt. Aikaa kului ja masennusdiagnoosi tuli käteen vasta joulukuussa. Sen saatuani päätin etten enää anna minkään mennä oman mielenterveyden edelle. En kenenkään ihmisen, en minkään tekemisen. Olin jo aivan liikaa antanut mielenterveyteni kärsiä ja olin päästänyt itseni mielellisesti huonoon kuntoon.

mielenterveyteni

Mielenterveyteni laivalla.

Tämän kesän ensimmäisen kesäloma aktiviteetti oli viime viikkoinen laivareissu, jossa huomasin sen miten oma mieleni oli hiton hyvässä kunnossa! Ihan oikeasti. Voin sanoa, että nyt on lääkitys kohdillaan ja erilaiset keskusteluyhteydet auttaneet. Laivalla oli oikeasti kivaa ja mieleni jaksoi koko reissun. En väsynyt laivalle enkä hermostunut asioista, joista olisin vuosi sitten räjähtänyt nollasta sataan. Se tunne kun huomaa, että oma mieli nauttii jostain, on aivan mielettömän ihana tunne! 

Masentuneena laivalla voi olla huippua olla kun peruspohja on kunnossa ja vahvat juuret alla. Tämä tarkoittaa minun kohdallani itsensä arvottamista tärkeimmäksi, ammattilaisen keskustelu yhteyden, oikeanlaisen lääkityksen sekä sen, että pidän ympärilläni niitä ihmisiä kenen seurassa aidosti tulen hyvälle tuulelle. 

Laivalla ollessani tuntui sisäisesti koko ajan siltä, että kaikki on hyvin ja reissussa on ihana olla. Jestas miten nautin siitä, että olimme reissussa jossa mieleni oli mukana. Tuntui ihanalta olla läsnä ja henkisesti valmiina jokaiseen hetkeen. Se tunne kun mieli ei prakaa joka kohdassa on todella arvokas tunne ja sitä tunnetta en ajatellut koskaan saavani takaisin. Nyt olen sen saanut takaisin. Olen saanut mielenterveyteni siihen kuntoon, että voin nauttia kesästä ja auringon paiste ilostuttaa eikä vituta. Aika hienoa, eikö? 

mielenterveyteni

Ilon tunteet on ihana tuntea.

Edellisviikon laivareissun jälkeen tunne siitä, että tästä kesästä tulee huikea, vahvistui entisestää. Tästä kesästä todellakin tulee huikea. Vaalin todella paljon sitä tunnetta, että sain kokea ja tuntea laivareissun ilot ja naurut. Se on sellainen tunne minkä olen joskus menettänyt enkä vielä vuosi sitten tuntenut ilon tunteita aina sydämessäni. Nyt tunsin, meidän laivareissulla ja se tuntui sanoinkuvaamattoman ihanalta. Arvokkaalta tunteelta. Enkä missään nimessä pidä itsestäänselvänä sitä, että elämään kuuluu ilot ja naurut. Niiden kuulumista olen pitkään kaivannut ja nyt kun saan niitä taas kokea, olen kiitollinen.

Jos haluat kuunnella, niin Aitoplayssa avaan huomenna enemmän sitä mistä saakka masennus ensimmäisen kerran teki tuloaan ja millaista oli hakea apua itselleni? Koinko pettymystä, häpesikö itseäni?

Muistakaa, että mielenterveys on arvokas asia ja sitä kannattaa vaalia. 

Ida 

Lue myös:

Kaiken takana on masentunut.

Keskivaikea masennus – lääkitys kunnossa.

Seuraa meitä:

Instagramissa

 

Miltä tuntui saada tappouhkaus?

Mietin pienen hetken, että kerronko tästä asiasta tänne blogin puolelle mutta tuli tunne, että haluan kertoa. Tämäkin hetki ja koettelemus on osa minua enkä pysty kirjoittamaan kuinka kevät aurinko lämmittää ihoa ihanasti jos samalla ihon alla kytee pelko. Siispä pelon tuomat hetket on kerrottava. Onhan tämä osa polkuani ja haluan tuoda esille, että aina näin vakavat asiat eivät koettele julkisuuden henkilöitä vaan myös tavis voi kokea turvallisuuden järkkymisen. Tappouhkaus, se on helvetin iso asia.

Keskellä tuulista päivää, sain tappouhkauksen suoraan puhelimeeni. Minä, kolmen lapsen äiti, kuuntelin, kuinka linjan toisessa päässä minut lapsineen uhattiin tappaa. Romahdin aivan täysin, suljin puhelimen kuultuani uhkauksen ja talletin sanat muististani ylös. Kukaan ei ole koskaan uhannut minua ja lapsiani näin, joten saatuani asiasta vielä dokumenttia viestin muodossa, jossa tappouhkaus tuli selväksi, soitin hätäkeskukseen ja olisin jopa saanut partion luokseni, mikäli olisin näin kokenut tarpeelliseksi.

Mietin jopa, että lähdenkö kotoani turvakotiin. Ihan kamalaa pohtia, että pitäisikö omasta kodista poistua suojelukseen koska uhkaus oli ihan kamalan pelottava. Itkin aivan hysteerisenä uhkauksen jälkeen ja saatuani hätäkeskuksen puhelun aikana itseni koottua, lähetin dokumenteista kuvat lähipiirille – just in case. Koko kotimatkan pelkäsin lasteni puolesta ja soittelin heille tiuhaan varmistaakseni, että missä he ovat. Vauva toki oli koko ajan kanssani mutta kiireeni kotiin oli suuri. Miltä tuntui saada tappouhkaus?

Tappouhkaus vei turvallisuudelta pohjan.

Ystäväni piti loppu matkan minulle seuraa, jotta sain puhelimen kautta muuta ajateltavaa. Kotiin päästyäni lopetin puhelun melko pian, jotta pääsin tekemään rikosilmoituksen asiasta, jossa minun ja lasteni henkeä uhattiin, niin soitoin kuin kirjallisesti, viestein. Se tunne, sillä hetkellä kun sain tappouhkauksen, oli jäätävä. Aivan kamala. Itkin metsäpolulla, kun kuulin äänen uhkaajan suusta. Mietin, että millä saisin pidettyä itseni lapsineen turvassa ihmiseltä, joka haluaa meille pahaa? Monesti sanotaan, että uhkaajan sanat ovat raukkamaista uhittelua mutta mitä jos aina ei näin olekaan? Mitä jos ihminen, joka uhkasi tappaa minut lapsineen, toteuttaisi tämän? Tässä vaiheessa olen onnellinen siitä, että lakko alkoi sillä nyt lapset ovat kanssani eikä kävelemässä yksin ulkona. Tappouhkaus vei arjelta pohjan mutta se sen tarkoitus varmaan olikin.

Juuri nyt toivon, että jokainen pysähtyy seuraavien sanojen äärelle, hetkeksi.

Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle soiteltaisi ja laitettaisi viestiä, jossa ensiksi uhataan tappaa lapsesi ja sitten sinut.

Jep. Se tuntuu helvetin pahalta kuulla ne sanat ja sitten vielä pitää lukea ne sanat.

Mieti hetki, että entä jos sinun lapsesi sanoisi aikuisena niin toiselle tai sinun veljesi, siskosi, kummisi kaima sanoisi niin toiselle. Miltä sinusta mahtaisi tuntua, jos kuulisit, että ystäväsi lähettää tappouhkauksia? Jokainen ihminen on syntynyt jostain äidistä ja isästä, joten miettikää nyt jokainen äiti, ja isä, että mitä tekisit, jos sinun jälkikasvusi uhkaisi tappaa naisen lapsineen. En ala edes analysoimaan ihmistä, joka uhkaa riistää toiselta hengen. Voin sain analysoida omaa tunnettani. Omat tunteeni ovat sekavan pelokkaat.

Elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen.

Otin uhkauksen vakavasti ja niin kuuluukin tehdä. Tein rikosilmoituksen, ilmoitin usealle eri viranomaistaholle asiasta ja laitoin viestistä dokumentit lähipiirille, jotta ihminen, joka uhkaa perhettäni on kaikkien tiedossa, jos en tässä huomenna olisikaan. Tuntuu ihan helvetin surulliselta edes sanoa näin mutta aion taistella loppuun asti sen eteen, että minä lapsineen saamme olla turvassa. En aio luovuttaa enkä antaa pelolle valtaa. En vaikka pelkään ihan hitokseen juuri nyt. Samalla kun pidän itseäni kotona kasassa, itken mielessäni. En koskaan ajatellut, että näin tulisi käymään. En ikinä osannut odottaa, että minun tulisi keskellä tuulista päivää pelätä henkeni edestä mutta ennen kaikkea, pelätä lasteni hengen edestä.

Sanat mitkä linjan toisessa päässä kuulin, ovat sanasta sanaan muistissani. Viesti minkä luin, on sanasta sanaan silmieni edessä. Ne pitkät sekunnit eivät unohdu koskaan eikä sekään, että tappouhkaus vei turvallisuudelta pohjan. Tiedän, että sitä tappouhkauksella haettiin – minun vankasti rakentamien juurien katkeamista. Ne eivät kuitenkaan katkenneet, eivät vaikka olenkin itkenyt ripset päästä ja torkkunut yöni pelon vallassa. Vankasti rakentamani juuret ovat yhä maassa enkä tästä helpolla kaadu.

Miltä tuntui saada tappouhkaus?

Ihan vitun pahalta ja suorastaan hirveältä. Se satuttaa sydän juuria myöten.

Ida