Hae
Elämänmakuista matkaa

Ihana, leppoisa muutto, josta vauva ei tykännyt.

Ihana, leppoisa muutto on takana ja luojalle kiitos siitä, että muutto on ohitse. Monta viikkoa olin stressaamatta muuttoa. Aloitimme pakkaamisen hyvissä ajoin ja teimme kolmen viikon ajan, päivittäin, jotain muuttoon liittyvää. Apunani oli milloin koululaiset ja milloin lapsiperheiden kotipalvelu. Muutto tuntui edistyvän verkkaisasti eteenpäin enkä ottanut stressiä mistään. Sitten tuli päivä, jolloin saimme avaimet.

Ihana muutto koitti.

Saimme avaimet uuteen kotiimme perjantaina ja sinä päivänä tunsin olevani todella kiukkuinen. Katsoin ympärilleni ja näin joka puolella sekasortoa. Sekasorto ei sovi mielelleni ollenkaan. Masentunut mieleni ottaa kipinää sekasorrosta ja siinä vaiheessa kenenkään on turha sanoa, tämä on väliaikaista. Mieleni näkee, että se on sen hetkinen tila, jossa en pysty olemaan. Ympärillä olevaa sekasorron tuomaa mielen keikahtelua ei yhtään keventänyt se, että koululaisilla alkoi motivaatio hiipumaan. Ymmärrän sen, kolme viikkoa tykitettiin kamoja kasaan päivittäin ja juuri ennen maali viivaa pääsyä pitäisi vielä ottaa loppu spurtti. Onhan se raskasta, jokaiselle.

Myös vauvalle.

ihana

Vauva otti muutosta kipinää, eniten.

Vauvan mieli ei kestänyt koko viikonloppuna muuton tuomia muutoksia. Hänellä meni vatsa kivikovaksi ja hän stressaantui jokaisesta ympärillä olevasta ihmisestä, myös tutuista. Ainut paikka, jossa hänen oli hyvä olla, oli sylini. Sehän oli varsin näppärää siinä perjantaina, iltaa ennen muuttoa yrittää laittaa kamoja kasaan, kun vauva tuumasi, että 13 kertaa yössä on hyvä määrä herätä ennen lauantaiaamun herätystä.

Niin paljon hän jännittyi muuton tuomista muutoksista, ettei nukkunut hyvin yöllä. Oli varsin mielenkiintoista herätä lauantaiaamuna huonosti nukutun yön jälkeen valmistautumaan muuttoauton ajamiseen pihalle. Ihmisiä alkoi tulemaan meille, ihania muuttoapulaisia, ja vauva otti enemmän kipinää.

Hän ei voinut sietää sen hetkistä tilannetta ja sen tuomia muutoksia rutiineihin. Niinpä vauva lähti mummille hetkeksi, jotta saimme muuttoporukan kanssa kamat kasaan.

Kolmen tunnin muutto.

Ei varmaan monellakaan minuutilla heitä se, jos sanon, että muutto oli noin kolmen ja puolen tunnin muutto. Aloitimme kantamaan kamoja noin varttia vaille 11 ja välissä pidimme asiaan kuuluvan pizzatauon – pieni kiitos mahtavalle porukalle, jotka auttoivat minua ja lapsia saamaan tavarat uuteen kotiin. Ihana muutto oli leppoisa muutto, joka hoitui nopeammin kuin yhdelläkään ammattilaisella. Siltä ainakin tuntui.

Monta muuttoa tehneenä täytyy sanoa, että tämä oli seitsemästä aikuisiän muutostani helpoin muutto ja siitä on kiittämistä muutossa oleville ihmisille, jotka mahdollistivat muuton. Meillä oli hyvä ja rento jengi kassassa, joiden kanssa kamat siirtyivät tehokkaasti uuteen kotiin.

Uudessa kodissa ystävä purki tavaraa sitä tahtia, kun se tuli sisään ja nyt, maanantaina ollaan siinä pisteessä, että pahvilaatikoina on enää viitisen laatikkoa jäljellä. Puntaroin hetken, että tyhjennänkö laatikot vai mainitsenko muutaman sanan muutosta. Valinta oli selkeä. ?

Ihana, leppoisa muutto mutta siltin väsyttää.

Muutto sujui kokonaisuudessa hyvin mutta sanomattakin on selvää, että väsyttää ihan hitokseen. Muuttaminen kolmen lapsen, perheen ainoana aikuisena on raskasta. En ole koko viikonloppuna istahtanut imetys minuutteja pidempään sohvalle enkä pessyt hiuksiani kuin vasta eilen. Ruokakin on usein syöty kylmänä ja yöllä heräsin siihen, että niskat ovat jumissa.Kaiken tämän keskellä huomasin, että mieli alkoi kiristymään ja tajusin että sujuvan muuton keskellä olin unohtanut pitää lääkityksen kunnossa. Joten ei mikään ihme, että unettomat yöt ja väsynyt mieli alkoi eilen iltapäivällä kiristämään fiilistä.

Leppoista muutosta huolimatta en nyt ihan hetkeen muuta. Tässä on hyvä, tässä kodissa ja suuressa tilassa.

Ida

Ps. Kiitos, että klikkailit blogiani auki, vaikka en päivittänyt tänne viikonloppuna mitään<3 Kiitos.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Lue myös:

Luottotiedoton asuntomarkkinoilla.

Maanataiaamu – yksin hereillä.

Harvassa on kolme lapsisessa perheessä, jossa on puolitoistavuotias kissa, tilaisuus olla aamuisin yksin hereillä. Tänä aamuna on sellainen harvinaisuus, jonka tosin meinasin ensiksi jättää käyttämättä. Vauva heräsi maidolle kello 05:30 ja imetettyäni hänet, seisoin sängyn vieressä hiukset sekaisin. Valkoinen, kieltä näyttävä t-paitani päällä seisoin siinä hetken ja mietin, että vedänkö jalkaan verkkarit ja suuntaan alakertaan vai sukellanko harmaisiin lakanoihini. Mietin hiuksen pörröisinä asiaa tosi pitkään, ja samalla kuuntelin kuinka kissa odottaa minua aulassa, kehräten.

Tein päätöksen sipsutella kylpyhuoneeseen pukemaan verkkareita. Oli todella kylmä, joten otin päälle myös harmaan hupparini. Maanantaiaamu, paras tapa aloittaa viikko on olla hetken yksin hereillä. Alakertaan sipsuteltuani laitoin kahvin keittimen päälle ja istahdin hetkeksi sohvalle, ilman puhelinta. Pysähdyin pimeässä olohuoneessa, jonne juuri ja juuri yritti pilkottaa katulamput. Mitä kaikkea tämä koti onkaan kokenut, pohdin. Katselin ympärilleni, vaatteiden lämmittäessä minua. Enää ei palellut mutta hiukset olivat yhä sekaisin.

maanantaiaamu

Viimeinen maanantaiaamu vanhassa kodissa.

Tämä aikainen maanantaiaamu on viimeinen aamu vanhassa kodissamme. Kodissa, joka on nähnyt ja kokenut paljon. Tässä kodissa on tapahtunut monenlaisia asioita. Edellisen kodin seinät, jossa asuimme, ei nähnyt niin kirjavia elämän käänteitä, joita tämä koti on nähnyt. Tässä kodissa on eletty monenlaisissa tunteiden kirjoissa ja erilaisissa perheenmuodoissa. Tässä kodissa on paljon muistoja. Menen mihin tahansa tilaan, mihin tahansa nurkkaan, muistan muistoja, joita tämän kodin seinät ovat nähneet. Ne muistot eivät aina ole kauneimmat mutta ne muistot ovat muovanneet meitä, tuoneet meidän perheeseemme vauvan ja kissan. He ovat kauniita muistoja. Tämän vanhan kodin kauneimmat muistot. Niin hassulta kun se kuulostaakin, niin kodissa, jossa olen itkenyt eniten, olen myös kasvattanut rakkaudella parhainten.

Tämä on viimeinen aamu vanhassa kodissa. Katselen ympärilleni ja näen keskeneräisiä asioita. Mietin mitä tulisi pakata ja laitanko vielä entiselle työkaverille viestiä muuttopäivästä. Meitä on muuttamassa jo kourallinen aikuisia mutta entinen työkaverini tarjoutui tulemaan jeesaa, ja häntä olisi kiva nähdä. Hänen kanssaan juttu luisti ja oli hauskaa. Ihana tyyppi. Kuten moni muukin entisen työpaikkani tyyppi. Ehkä joku lukee näitä tekstejä ja miettii, että missä pisteessä se Ida nyt on, onpa sille kaikenlaista tapahtunut. Niin on. Tiedän myös, että yksi entisistä työkavereistani ei varmaan vieläkään puhuttele minua etunimellä vaan entisellä sukunimelläni. Se on jäänyt parhainten mieleen ja musta se on aika siisti juttu.

Vanhan kodin viimeaikaiset tapahtumat.

Vanha koti katselee vielä viime hetken käänteitä, joista uusimpana on se, että vauva oppi sunnuntaina nousemaan sohvaa vasten polvilleen. Hän on treenaillut taitoaan sängyssä, laitaa vasten mutta eilen nousi ensimmäistä sohvaa vasten. Pyllähdettyään siitä, hän suutahti minulle – lähimpänä häntä olevalle koska luonnollisesti se oli varmasti minun vikani. Toinen hetki, jossa vauva on viikonloppuna osoittanut suutahtamisensa, on ollut se, kun hän ei saanut kaukosäätimestä televisiota päälle. Hän laittoi kaukosäätimen suuhunsa, loi katseen seinällä olevaan televisioon ja pillahti! Televisio ei mennyt lukuisista yrityksistä päälle. Vauva on tähän asti ollut tyyppi, joka ei mistään pillastu, joten olin iloinen, kun hän näytti harmistuneensa asiasta, jonka opettelua hän kovasti yritti. Yrittämisen taitoa hän on näyttänyt lukuisissa asioissa, joita on opetellut mutta onhan se hienoa, että osaa näyttää myös hermostumisen taidon.

Jokaisen tulee joskus saada hermostua, se kuuluu elämään. Katsellessani ympärille näen kaaoksen, joka nurkassa. Samalla pohdin, että tämä on ensimmäinen muutto ikinä, jossa en stressaa mitään. Pakkaaminen on hyvällä mallilla ja loppu viikon suunnitelmat pakkailuiden ja ruokailuiden osalta tehtynä. Tässä ei ole mitään huolenhäivää. Ei vaikka uudessa kodissa tulee aluksi olemaan väljää enkä saa sinne heti kaikkia tarvittavia kalusteita. Sanomattakin on selvää, että 20 neliötä tarvitsee enemmän verhoja, mattoja ja valaisimia. Siinä missä noin viisi-kuusi vuotta sitten suuntasin ostamaan kaiken tarvittavan velaksi, tämä päivänä koluan toria ja ostan sen mihin rahat riittävät, ja mitä oikeasti tarvitsen.

Koti, joka tuo lisää tilaa mukanaan, ei tarvitse heti kaikkia kalusteita ja materialistia hyödykkeitä. Uudessa kodissa riittää, että muutan sinne vanhoilla tavaroillamme ja uudella, kolmen euron muovisella veden heitto kapustalla. Onhan uuden kodin sauna korkattava heti sunnuntaina. Tämän viikon sunnuntaina.

Uuden kodin alku.

Tämän viikon sunnuntai on uuden kodin ensimmäinen aamu. Samalla se on ensimmäinen aamu loppuelämän kodissamme. Enää en koskaan muuta vuokra-asunnosta toiseen. Ehkä joskus voin ostaa oman asunnon tai sitten muuttaa Espanjaan, kuten olen aina haaveillut. Luitteko eilisen postauksen, jossa kerroin suuren paljastuksen? Se paljastus on sellainen, jonka ansiosta voin sinne Espanjaan joskus muuttaa. Paljastuksen myötä voin myös joskus ostaa jotain uutta ja omaa.

Mikä tärkeintä, velkajärjestelyn myötä tuleman olemaan taloudellisesti vakaa ja vapaa. Tämä muutto ja alkanut velkajärjestely ovat uuden kodin, uudet alut, joita on hyvä rakentaa viimeisen vuoden aikana rakennetulle vankalle pohjalle. Kello on nyt varttia vaille seitsemän ja vauva nukkuu vielä. Koululaiset ovat isällään ja kissa mitä ilmeisemmin yläkerrassa. Hiukseni ovat yhä sekaisin mutta mieleni on virkeä. Kerrankin, pitkästä aikaa vuosiin, minulla on selkeä näkymä tulevaisuudesta ja luotto siihen, että uuteen kotiin muuttaminen parantaa asumisenlaatua sekä henkistä hyvinvointia.

Uuden kodin alku on alku, jonka meidän perheemme ansaitsee. Uusi koti tulee olemaan meidän kotimme, josta me teemme meidän näköisemme – yhdessä. Enää neljä yötä siihen, että saamme avaimet kotiimme, jossa on yli 20 neliötä enemmän tilaa.

Ihanaa maanantaiaamua just sulle!

Ida

 

Lue myös:

Viikko 12 – suurien paljastuksien päivä.

Hei, me muutamme!

Seuraa meitä:

Instassa.