Hae
Elämänmakuista matkaa

Sitten kun vauva syntyy..

Kaikenlaisia päteviä ”Sitten kun vauva syntyy tai ootappa vaan, kun vauva syntyy” -lauseita olen saanut kuulla tämän raskauden aikana. Ihmetystä ja hämmästystä mutta eniten pirujen maalaamista seinille. Harva sanoo ”Ei vitsi sä oot rohkee muidu tms” vaan usein sanotaan möläytys negatiivisella sävyllä maustettuna. Monen mielestä mulla loppuu oma-aika, oma elämä, ulkonäköön panostaminen ja taloustilanne kusahtaa. Näiden lisäksi mulla ei ole vauvan synnyttyä toivetta mihinkään muuhun tekemiseen kuin vauvan kanssa olemiseen, ei koululaisiin panostamiseen eikä varsinkaan kissan rapsuttamiseen. Mikäli kuuntelisin muiden viisaita neuvoja, mun elämä menee muutaman päivän päästä vessanpytystä alas ja musta tulee katkera vanha piika.  Mutta mulle tämä kaikki antaa vaan lisä puhtia uuden arjen kohtaamiseen sekä varmuttaa siihen, että mä jos kuka tulee handlaamaan tämän paletin varsin hyvin.

Nyt niihin kuuluisiin ”Sitten kun” – lauseisiin..

Sitten kun vauva on syntynyt, et nuku enää.

Kukaan meistä ei voi ennustaa, että nukkuuko tämä beibi yönsä hyvin vaikka pommi räjähtäisi vai herääkö hän pieneenkin ääneen. Sitä ei voi tietää miten tulevaisuudessa nukutaan. Paitsi sen voin ennustaa, että aluksi heräillään parin tunnin välein maidolle. Sanoin eräälle yks päivä, jos selviän kahden tunnin välein heräämisellä, niin olen tyytyväinen. Ja hei! Jos mietitään mun nukkumisia esimerkiksi nyt raskauden aikana, niin enpä nyt voi kehua näillä unisaldoilla..

Nauti nyt vielä, kun voit.

Mistä? Tästä olosta missä hengästyn jo postilaatikolle mentäessä vai siitä kun kyykkyyn mentäessä polvet pettävät alta. Vai pitäisikö nauttia siitä, kun raskaus on rajoittanut tekemisiä ja menemisiä. En tiedä. Mutta ai että odotan, kun tämä olotila on takana ja pääsen kävelemään omaa tahtiin!

Sitten kun vauva syntyy, sulla ei ole enää omaa aikaa/vapaata. 

Jos miettii miten usein saisin tarvittaessa koululaisia hoitoon/yökylään, niin enpä nyt murehdi siitä, ettenkö beibiä saisi. Jos mulla on ollut jokin meno tms niin olen lähes aina saanut koululaisille jonkun vahdin meille tai heidät jollekin ystävälleni yöksi. Enkä nyt sano, että beibi heti lähtee yökylään mutta en usko, etteikö hän pääsisi esimerkiksi kesällä yöksi joko mummilaan tai ystävälleni. Edellyttäen toki sen ettei hän ole tissitakiainen.. ? Mulla on lähellä aika monta käsiparia, jotka varmasti ottavat beibistä kopin viimeistään siinä vaiheessa, kun näkevät kaatuneen kuppini. Joten en murehdi sitä etteikö mulla halutessani olisi omaa aikaa. Ei ehkä päivittäin mutta ihan varmasti sitä tulee olemaan.

Elämä loppuu vauvan synnyttyä.

Sitten kun vauva syntyy, sulla on aina lapsi.

Niin siis nythän mulla ei ole lapsia! 😀 Okei! Tiedän, että tällä tarkoitetaan sitä, että koululaisten ollessa isällään mulla on kuitenkin beibi kotona mutta sehän ei vaikeuta mun menemisiä ystävien kanssa. Ehkä hidastaa mutta ei estä. Ja kohta tulee kuitenkin se hetki, kun tämäkin syöksyy päiväkoti maailmaan ja siitä koululaiseksi, joten ei tämä sankari nyt ihan aina tässä ole.? Mun lähipiirissä jokaisen luokse, jokaisen auton takapenkille vauvani on tervetullut, joten en usko että esimerkisi kahvittelut ystävien kanssa loppuu vauvan tulon myötä. Hän vaan kulkee siinä vaiheessa menossa mukana.

Sitten kun sulla on kolme lasta, etpä enää käy missään.

Ai en? Jos miettii miten paljon mä teen ja meen jo nyt kahden lapsen kanssa, ja olen aina mennyt. Niin ei se kolmas sitä lopeta. Kolmen lapsen ikäero on ehkä parasta mitä osaan odottaa! Kaksi isoa, omatoimista koululaista ja yksi vaipikas ei ihan heti kuulosta mahdottomalta kombolta. 😉

Sitten kun vauva syntyy, loppuu teillä kesäloma jutut.

Eipäs. Just yks päivä eräs ystävä laittoi, et kai vauvakin tulee sitten lintsille mukaan. Sanoin, että todellakin tulee, jos meitä aikuisia on tarpeeksi. Heille ketkä menee laitteissa ja heille ketkä eivät johonkin laitteeseen pääse. Kuten viime kesänä oli. Ja muutenkin, on meillä mikä tahansa kesäloma tekeminen, niin yleensä aikuisia on suhteutettuna lapsiin, enemmän.

ootappa vaan.

Ootappa vaan, kun sullakin on vauva.

Ootanhan mä ja aika kovasti odotan koska haluan jo taputella tämän raskauden kaikkinensa ja aloittaa uuden sivun elämässäni.

Sun on aika vaikea löytää enää miestä, kun olet kolmen lapsen äiti ja vieläpä kahden eri miehen kanssa.

No siis mä olen sitä mieltä, että jos mun pusut ei kelpaa lapsiluvun vuoksi, niin silloin se on miehen tappio ja mun voitto. Tiedän, etten ole ihan deitti maailman kärkipäässä mutta tarviiko mun olla? Se oikea prinssi, kamelin selässä, ottaa vastaan mut ja koko paletin eikä pelkää. Ja mitäpä tulee kahteen eri mieheen, niin yhtälailla miehillä on lapsia eri naisten kanssa..? Mä en myöskään usko, että lapsiluku tai edes se, missä taustoissa ihastutaan, on este. Suurin syy kokeilla toisen kanssa onnea on kuitenkin vetovoima, kiinnostus ja puhdas tahto eikä se onko sulla tai toisella lapsia nolla tai viisi. Henkilökemiat, ne joko on tai ei, riippumatta siitä mikä on lähtökohta.

Sähän joudut aloittamaan kaiken alusta.

Jep! Mutta aloitan kaiken alusta kokeneempana, kymmenen vuotta vanhempana, kymmenen vuotta tietoa ja taitoa keränneenä, uraakin alalla tehneenä ja opiskelleena sekä erilaisia lapsia kohdanneena. Aloitan kaiken alusta nuttura löysällä enkä suorittamalla, ja väkisin bataattisosetta vääntämällä.

Oottakaa vaan, kun vauva syntyy, niin mepä elämme sitten aika kivaa arkea kolmen lapsen ja yhden aikuisen voimin. ❤️

Ettäs tiedätte.

-Ida

 

Lue myös:

Tarina kuvaus hetkestä.

En ole valmis vauvan tuloon.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.

Tarina kuvaus hetkestä.

Katsoessani ikkunasta ulos, tunsin olevani vapaa. Tunsin päässeeni kahleista irti. Tunsin oloni seksikkääksi ja valovoimaiseksi mutta ennenkaikkea tunsin olevani vapaa sielu. Tässä kuvaus hetkessä tunsin olevani riippumaton kenestäkään ja vapaa tekemään kuten itse haluaisin. Sillä hetkellä kun seisoin pelkkä valkoinen kimoni ylläni, tunsin olevani riittävä. En häpeillyt itseäni, enkä pelännyt mitä musta ajatellaan. Luotin siihen, että seisoessani täydessä valaistuksessa, alastomana, riittäisin sellaisena kuin olen. Kuvaus hetkellä tuntui siltä, että kukaan muu ei voi korvata mua. Tuntui, että kerrankin kelpaan sellaisena kuin olen. Meikittömänä ja hiukset harjaamattomana. Kuvaushetkellä en halunnut ylimääräisiä härpäkkeitä verhoilemaan itseäni vaan halusin itseni kuvattavani juuri sellaisena kuin olen. Ilman suunnitelmia, ilman meikkejä, ilman vaatteita mihin verhota kroppaani.

Toiveina kuvaus hetkeen mulla oli se, että saisin itsevarmuutta takaisin ja saisin tuntea olevani upea nainen. Kuvaushetkellä halusin tuntea, että mun ei tarvitse kilpailla huomiostani, kinuta riittävyyden tunnetta taikka muuttaa itsessäni mitään, jotta kelpaisin. Tämä toive toteutui. Toive siitä, että voisin hengittää vapaasti ja tuntea olevani riittävä, toteutui.

Seistessäni kameran edessä, annoin hengityksen kulkea ja luotin siihen, että kuvaaja tuo esiin piirteet, joita itsessäni rakastan.

Muotoni, joita ei muokattaisi kuvakulmilla.

Arven, joka pelasti henkeni.

Vatsan, jossa kasvatan unelmaani.

Huulet, jotka ovat täydelliset.

Hiukseni, jotka ovat harjaamattoman pörröiset.

Katseen, josta huokuu onnellisuus, seesteisyys ja tyytyväisyys.

Kuvaus hetki, jota odotin monta kuukautta, täytti odotukseni. Hetken ansioista sain itseni uuteen valoon, ripauksen itsevarmuutta takaisin ja sellaisen tunteen, että olen ihan mukiin menevä muikkeli kaikista virheistäni huolimatta.

Kiitos Noora, että teit hetkestäni ikimuistoisen. Sun ansiosta puhkesin kukkaan ja olen siitä kiitollinen. Se tunne mitä sydämessäni kannan kuvaus hetken ansioista, on jotain sellaista mitä kukaan ei voi viedä pois.

-Ida

 

Lue myös:

Kroppani mun.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.