Hae
Elämänmakuista matkaa

Ihastuin varattuna, toiseen ihmiseen.

Ihastuminen on tunne, joka voi yllättää väärässä tilanteessa.

Kerran kävi niin, että ihastuin varattuna ollessani toiseen ihmiseen. Aikaisemmassa parisuhteessa menin ja ihastuin toiseen ihmiseen. Silloin kun omassa suhteessa menee huonosti, niin henkinen yhteys johonkin toiseen on helposti mukaansa tempaava ja houkuttelevaa. En tiedä tiedätkö sinä sen tunteen, kun omassa parisuhteessa menee huonosti, oman puolison naama ottaa aivoon ja erokin on kenties nostettu pöydälle ainaisten riitojen keskellä, ja sitten puhelimeesi kilahtaa viesti henkisen yhteyden tyypiltä. Samassa kaikki paska mitä kotona, oman puolison kanssa on, unohtuu ja tilalle tulee perhosia vatsaan ja hyvän mielen tunnetta. Joku muisti olemassaolosi, osasi jäsennellä sanat oikein ja kenties kysyi, kuinka päiväsi meni. Siinä hetkessä, kun kumppanin kanssa menee huonosti, henkisen yhteyden tyypin kanssa juttu syvenee. Syvenee, jopa käsittämättömän syväksi. Jopa niin syväksi, että voidaan puhua ihastumisen ensi askeleista.

Petollista mutta totta. Huonossa parisuhteessa ollessa henkisen yhteyden eli minun sanojeni mukaan henkisen pettämisen riski on suuri siinä vaiheessa, kun on joku, joka olisi valmis ottamaan kanssasi sen riskin. Ollessani parisuhteessa kerran, jos toisenkin meni huonosti ja sen hetkisen tilanteen pelasti aina joku toinen. Joku toinen, johon loin henkisesti tiiviin yhteyden, koskaan menemättä fyysisyyden tasolle, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Useasti. Henkisen yhteyden luominen toiseen ihmiseen, parisuhteessa ollessa, on todella väärin. Enkä missään nimessä puolustele asiaa mutta siihen, että on henkisesti valmis pettämään, on aina syy. Mikään asia ei tapahdu syyttä suotta.

ihastuminen

Henkinen yhteys muuttui ihastumiseksi.

Pitkän ajan henkinen yhteys muuttui ihastumiseksi. Se, että ihastuu varattuna, on luonnollista eikä siihen voi vaikuttaa mutta siihen voi vaikuttaa kuinka asiaa käsittelee. Ihastuminen toiseen, varattuna, on mieltä hyvelevä ajatus ja toiminta mikä rakentuu sen kaiken jännityksen ympärille, on kiehtovaa. Salamyhkäistä ja jännittävää. Niin monet kerran jännitin, että milloin puhelin päästäisi viesti äänen epäsopivassa hetkessä. Huonoimpina parisuhteen hetkinä toivoin jääväni kiinni siitä, että linjan toisessa päässä odottaisi jotain sellaista, mikä vetää enemmän puoleensa kuin oma kumppani. Muutaman kerran meinasin suutuspäissäni kertoa mitä olen selän takana touhunnut, mutta pelko toisen satuttamisesta sai perääntymään kertomisesta. Vieläkään, tähän päivään mennessä ihastumisestani ei tiedä kuin kolme ystävääni mutta jokainen heistä näki sen, miten huonosti kohdelluksi tuleminen ajoi suuntaan, jossa odotti jotain parempaa. Jotain sellaista mikä tuntui tutulta ja turvalliselta, jopa tylsältä.

No nyt, tämän postauksen myötä ihastumisestani tietää useampi kuin kolme ystävääni mutta ajattelen asiaa sillein, että mitä sitten? En varmasti ole ainut, joka on kipuillut tai kipuilee huonossa parisuhteessa ja siinä hetkessä alkaa luomaan yhteyttä toiseen, parisuhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Sillä hetkellä, kun omassa suhteessa menee huonosti ja nimenomaan isojen asioiden osalta tai kohdelluksi tulemisen toimesta, kolmannen pyörän henkinen läsnäolo tuntuu hyvältä. Itselläni kävi usein niin, että pidin yhteyttä kolmanteen osapuoleen aina siinä vaiheessa, kun kotona räiskyi ja siinä vaiheessa, kun rauha laskeutuu maahan, puhelimen merkkivalo vilkkui vähemmän. Mutta vaikka merkkivalo vilkkui vähemmän, tiesin aina, että kolmas osapuoli on siinä – henkisen välimatkan päässä.

ihastuminen

En uskonut ihastuvani, varattuna.

Ihastuminen parisuhteessa, kolmanteen osapuoleen on tilanne, jota en luonnollisesti toivo kenellekään enkä toivonut sitä koskaan itselleni. Tiedätkö sen tunteen, kun huomaat ihastumisen vain tapahtuvan? Yhtäkkiä huomaat, että jos et kuule tyypistä mitään, se harmittaa ja sitten kun kuulet, se ilahduttaa. Minä tiedän. Muistan myös kun mietin suhteen loppuvaiheessa pinnalla olevaa eroa ja sitä millaista olisi olla parisuhteessa kolmannen osapuolen kanssa. Tunnistan myös sen tunteen, jossa kolmas osapuoli, henkisen yhteyden tyyppi avasi silmäni ja näytti mitä ansaitsisin. Se tunne on aika mieletön mutta niin on myös ihastumisen tunne, joka toisaalta on ja oli tunteena sellainen mikä oli helppo sysätä sivuun – tilanteen niin vaatiessa. Mutta samalla se oli tunne, joka tuntui hitsin hyvältä tunteelta ja jonka voimin saatoin joinain päivinä jaksaa paljon paremmin.

Saatan kuulostaa aivan kamalalta kumppanilta mutta omille tunteilleen ei voi mitään. En missään nimessä puolustele tekojani vaan kerron miten huonosti voiva parisuhde voi ajaa katselemaan ympärille. Väärin, tiedän, enkä koskaan osannut ajatella, että voisin ihastua varattuna toiseen ihmiseen. Ihastuin ihmiseen, jolle avasin jokaisen haavani ja tunnetilani. Ihastuin varattuna ihmiseen, joka kulki parisuhteen synkkinä hetkinä minun kallionani ja hyvinä hetkinä vain yhden viestin päässä.

ihastuminen

ihastuminen avasi silmät maailmalle.

Tietyllä tapaa koen, että ihastuminen parisuhteessa oli silmä avaavaa. Jos menee ja ihastuu sekä leikittelee niillä tunteilla hetken ajan, tiedostaa suhteen olevan huonossa jamassa. Varmasti jokaisessa niin henkisen-, kuin fyysisensuhteen pettämisessä pettäminen on yksi syistä, jotka saavat sinut ja minut luovuttamaan parisuhteen viimeisten rippeiden kasaan kuromista. Se, että olen ihastunut varattuna toiseen, ei sulje pois sitä jumalattoman suurta rakkauden määrää mitä koin kumppaniani kohtaan mutta se ei myöskään sulje pois sitä millaisessa helvetissä elin.

Ihastuminen on tunne, joka voi yllättää väärässä tilanteessa mutta se on tunne, joka voi joskus olla loppuelämän mittainen tunne.

Ida

Lue myös:

Jos olisinkin parisuhteessa?

Seuraa meitä:

Instagramissa

Jos olisinkin parisuhteessa? – toivepostaus.

Joku aika sitten kysyin Instagramissa, että millaisia toivepostauksia seuraajillani olisi ja yksi toiveista olisi kertoa millaista olisi, jos olisinkin parisuhteessa. Vastaan näin alkuun, että jos olisin parisuhteessa, vauvavuoteni olisi varmasti mennyt eri lailla enkä näin ollen vaihtaisi tämänhetkistä yksinhuoltajuutta mistään hinnasta kahden vanhemman perheeseen. Onhan se kuitenkin hauska leikitellä ajatuksella, jos olisinkin parisuhteessa. Millaista se olisi?

Olisinko parisuhteessa onneton, surullinen, riitaisa, pelokas, varpaisillani ja tyytymätön. Ehkä tämä riippuu siitä, kenen kanssa olisin parisuhteessa. Oletusarvo kuitenkin on se, että parisuhteessa oleminen ei olisi onnetonta ja riitaisaa mutta karu fakta on se, että miesoletettujen kanssa väliset suhde kiemurat eivät ole sieltä positiivisemmasta päästä. Milloin on petetty, milloin jätetty, milloin ihastuttu varattuun varattuna ollessa ja milloin ghostattu. Näiden pohjalta, kun mietin ihmissuhde kiemuroitani, en edes osaa kuvitella, että täällä kotona olisi joku toinen taikka kävisi aktiivisesti joku toinen.

parisuhteessa

Parisuhde, voisinko olla?

Yritän kovasti ajatella tämän kysymyksen, jos olisinkin parisuhteessa, ajatusta siltä kantilta mitä hyvää siinä olisi, jos olisin parisuhteessa mutta tiedättekö mitä? Tällä hetkellä on hyvä näin. Melko pian eron jälkeen olisin saanut parisuhteen mutta en silloin ollut valmis. Siitäkään huolimatta vaikka tiesin, että tyyppi olisi juuri sellainen, jonka kanssa en olisi onneton, surullinen, pelokas, varpaisillani ja tyytymätön. Koen kuitenkin, että heti eron jälkeen ei kannata lähteä rakentamaan uutta suhdetta. Ainakaan minun mielestäni. Pidän eron jälkeistä hetkeä tietynlaisena prosessointi hetkenä, jossa vanha taputellaan loppuun ja vanhan päätyttyä tutustutaan itseensä uudestaan.

Tämmöisenä aikana minä olen pitänyt eron jälkeistä aikaa ja vasta tämän prosessin jälkeen ihminen eli tässä tapauksessa minä voisin olla henkisesti valmis uuteen suhteeseen. Mutta haluanko uutta suhdetta? Minulla on kokemusta sinkkuvuosista, yhdenillan jutuista, avioliitosta, uusperheestä ja tapailuista, joten olisinko valmis lähtemään kokeilemaan mitään edellä mainituista uudestaan? Ehkä, ehkä en.

Kenties selkeämpi vastaus on tällä hetkellä se, että jos mietin otsikon kysymystä, vastaisin,

Jos olisin parisuhteessa, en olisi yhtä onnellinen ja tyytyväinen vapauteen mikä nyt on.

Kaikista ei ole parisuhde ihmisiksi.

Mutta kaikista ei myöskään ole yksineläjiksi. Tässä yhtälö missä tasapainottelen. Jos ja kun olen jutellut lasteni kanssa siitä, että millaista heidän mielestään olisi, jos äidillä olisi kumppani. Kerran keskustelu meni näin:

Mä en halua enää uutta isäpuolta.

Entä jos äiti pussaa naista?

No en halua äitipuoltakaan.

Ei sun tarvitsekaan haluta. Äidille riittää teidät.

Äiti, älä huoli. Sulla on aina meidät ja me aina autamme sua.

Niinpä.

En sano, että lapset sanelevat äitinsä ihmissuhde elämän mutta sanon, että lapsia tulee kuunnella ja lapsien hyvinvointia ajatella. Kieltämättä joskus ajattelen edellä mainitun keskustelun asioita ja sitä, että millaista se olisi, jos pussaisin jotain tyyppiä? Varmaan aika hassua ja outoa. Huomaan nimittäin, että mitä kauemmaksi menen parisuhde vuosistani ja vietän itsenäistä elämää, sitä kaukaisemmalta ajatus parisuhteesta tuntuu. Enkä yksinään ajaudu kauemmaksi parisuhde asioista vaan ylipäätänsä kaikesta mitä deittailuun liittyy.

Jos olisinkin parisuhteessa?

Asiat voisi olla toisin mutta ei ainakaan paremmin. Jos olisin parisuhteessa, toivoisin, että kodissani on vain minun lapseni ja mahdollinen kumppani olisi lapseton. Kerran uusioperheen rakentaneena, en siihen toiste lähde. On vain minun, ei mun ja sun ja meidän. Jos olisinkin parisuhteessa, ensimmäisenä ei hurmata minua vaan lapseni. Tämän jälkeen vasta minut sillä jatkossa kuuntelen lapsiani ja heidän fiiliksiään. Joten kriteerit tulisivat olemaan kovat.

Jos olisinkin parisuhteessa, toivon, että sitä ennen olisi rakennettu syvempi kaveruus/ystävyyssuhde koska sen pohjalta on hyvä rakentaa mahdollinen kumppanuus.

Tällä hetkellä mietin, että miten onnellinen olen, vaikka en ole parisuhteessa ja tämä tunne on aika tärkeää. Oman onnen rakentamiseen ei tarvitse toista mutta toisen kanssa suhteen rakentaminen ei saa syödä omaa onnea pois.

Jos olisinkin parisuhteessa, olisin upea kumppani.

Ida

Lue myös:

Olen äiti – voisinko olla naisen kanssa?

Seuraa meitä:

Instagramissa.