Hae
Elämänmakuista matkaa

Matkan takana – meidän perheemme.

Meidän perheemme.

Elämänmakuisen matkan takana on pinnan alle kurkistava ja avoimesti elämästään puhuva äiti, joka etsii naiseuttaan kaiken äitiyden keskeltä. Äitiyden lisäksi olen lähihoitajaopiskelija, joka suorittaa parhaillaan opintojen viimeistä vuotta, toivoen, että suurin osa opinnoista tulisi tehdyksi ennen virallista äitiyslomaa. Lähihoitajan opinnot ovat vuosia olleet haaveeni ja työnalla, ja olen saanut maistaa pienen palan tätä alaa työskennellessä muutaman vuoden päiväkodissa.

Perheeseeni kuuluu 9-vuotias poika, joka tunnetaan blogissa nimellä Isoveli ja 7-vuotias tyttö, joka tunnetaan blogissa nimellä Sisko. Koululaisten lisäksi perhe täydentyy toukokuussa 2021 h-hetkensä saavuttavalla, mahassa hentoisen vahvasti potkivalla pojalla, joka tunnetaan nimellä Pulla. Pulla on tähän mennessä saavuttanut raskausviikon 20, joten h-hetki lähestyy. Heidän lisäksi meidän perheeseemme kuuluu neljän kuukauden ikäinen karvainen kaveri, nimeltään Naxu

Mikä tekee meidän kombosta hieman erilaisen?

Se, että koululaiset käyvät isällään säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja lomakausilla puolet ajasta mutta pullan isä ei ole kuvioissa mukana sillä jo varhaisessa vaiheessa piti tehdä valinta kahden väliltä. Joten tässä sitä ollaan valinnan tehneenä, juuri kolmevuotisen uusperhekuvion päättyen säpäleiksi ja odottavan äitinä. Vaikka kahdella ensimmäisellä lapsella isä on aktiivisesti mukana ja mullakin tukiverkostoa lähellä, niin siitä huolimatta kolmannen odottaminen tuntuu toisinaan aivan äärimmäisen yksinäiseltä ja moni jännityksen sekainen kysymys valtaa mielen.

Kysymykset, jotka valtavat mielen.

Millaista on odottaa yksin? Mistä unelmoin? Millainen äiti olen? Millaista on erota samaa aikaa kun ruudulla sykkii pieni sydän? Kuka on äitiyden takana? Millainen nainen olen? Millaista on olla kahdelle isommalle yhteishuoltaja ja tulokkaalle yksinhuoltaja? Ennen kaikkea millainen on elämänmakuinen matka? Nämä ja paljon muuta selviää matkanvarrella. Tervetuloa mukaan, elämänmakuiselle matkalle.

Toivottavasti hyppäätte Elämänmakuiselle matkalle mukaan ja kommentoitte rohkeasti mietteitänne, kehuja ja risuja sekä mitä tahansa mitä mieleen tulee. ❤️

 

Ida, 31-vuotias ikuinen pilvilinnoja tavoitteleva, deittailuun skeptisesti suhtautuva nainen.

 

Lue myös:
Tervetuloa arki!
Seuraa meitä:
Instagramissa.

rv 18

Hurjaa miten nopeasti aika menee eteepäin. Vau.fi odotus – sovelluksen mukaan raskautta on jäljellä 160 päivää ja raskautta on takana 43%. Kun tätä raskauden kestoa katsoo lukemin, niin havahtuu siihen, että miten nopeasti viikot ovat kuluneet. Siitä on nyt yli kymmenen viikkoa kun sain tietää jääväni yksin kypsyttelemään pullaa ja siitä melkein viisitoista viikkoa kun tein raskaustestin töissä, ystävän läsnäollessa. Silloin kaikki tuntui epätodellisen uskomattomalta. Ajatus siitä, että mulle siunaantuisi lapsi tuntuu yhä uskomattoman epätodelliselta.

rv 18 – kohta jo puolessa välissä.

En voi vieläkään sitä uskoa mutta onneksi pieni pojan alku hentoisella liikkeellään kertoo päivittäin olevansa todellinen. Pulla, poika, miksi häntä nyt ikinä haluaa nimittää, potkii lähes aina kun kuuntelen koti Dopplerilla sydänääniä ja se on myös tulevasta tupla isoveljestä hauskaa! Seuraavan kerran pääsen ultraan, kun koittaa rakenneultran aika ja siihen on enää noin kolme viikkoa, ja siinä vaiheessa ollaan yli puolivälin.

Tässä vaiheessa odotusta vau.fi odotus – sovellus tiesi jo muutama päivä sitten kertoa, että liitoskivut saattavat alkaa joillain äideillä. Hieman nauratti tämä omalla kohdallani, sillä olen saanut tuntea liitoskipujen vaivaamisen jo satavuotta! Tai ainakin siltä tuntuu! Mutta tämä on sellainen vaiva, että se on vaan kestettävä ja lapsia välillä naurattaa se, kun äiti vaappuu puolelta toiselle. Niiden mielestä se on hauskan näköistä. Musta on ihana, kun lapset ovat jo useamman viikon tienneet tulevasta vauvasta koska on jotenkin ihana yhdessä käydä sitä läpi ja avoimesti päästellä ärräpäitä kun nousen sängystä liian vauhdikkaasti ylös.

rv 18 – unet.

Me on myös alettu tyttären kanssa katsomaan yhdessä Toisenlaisia äitejä, ja minua on yllättänyt hänen mielenkiintonsa siitä, että millä tavalla synnytykset voivat edetä ja mitä kaikkea siihen liittyy. Jonkin verran näistä asioista puhutaan yhdessä sekä mietitään, että minkä väriset silmät vauvalla on. Se on ulkoisista seikoista ehkä se eniten pohdittu asia. Lapset käyvät ääneen läpi eri ihmisiä ja niiden silmien väriä sekä sitä, että mikä niistä periytyy vauvalle. Tuleeko siitä ruskeasilmäinen, sinisilmäinen vai saako pulla eri väriset silmät? Tämä pohdituttaa kovasti lapsia ja musta on kiva kuunnella heidän pohdintojansa, ja nähdä se, miten he elävät aidosti odotuksessa mukana.

Viime viikon aikana olen nähnyt ihan outoja unia! Huomaan, että alitajunnassa pyörivät ajatukset siirtyvät uniin mutta nyt tämän raskauden kohdalla ne tulee voimakkaammin uniin. Tämä toinen kolmannes on käynnistänyt aika suuren mielen työskentelyn ja pysähdyn herkemmin pohtimaan asioita. Viime yönä näin unta siitä, että

Näin pullan isän ja jonkun naisen yhdessä kirjastossa, pyysin häntä pysähtymään ja kuuntelemaan edes minuutin. Hän pysähtyi. Samalla käännyin ympäri ja näin kaukana palavan kartanon, jonka sisällä kaikki neljä lasta olivat. Juoksimme kahdestaan kartannolle, josta lapset juoksivat yhdessä ulos. Kartano paloi roihuna ja me seisoimme kaikki pihalla.

heräsin painajaisesta.

Tämän jälkeen heräsin. Nämä unet ovat ihan käsittämättömiä ja niissä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta niitä esiintyy siitä huolimatta lähes joka yö. Joka aamu herään edellisyön uni mielessä ja osittain kiukustun siitä, että unet käsittelevät toista osapuolta koska haluaisin, että niissä esiintyisi, vaikka se kuinka voittaisin lotossa. Ihan mitä tahansa muuta kuin tunteiden myllerryksen tuomaa unimaailmaa.
Hassuja ja omituisia nämä unet mutta kenties ne ovat yksi väylä työstää eron jälkeistä prosessia. Jollain tapaahan ihmisen on käytävä asioita läpi, ja ilmeisesti tätäkin kautta työstän omaa mieltä.

Muuten tämän vaihtuneen viikon aikana ei ole tapahtunut voinnin tai minkään muun raskauteen liittyvän jutun suhteen sellaista konkreettista muutosta. Viime viikko on oikeastaan ollut sellainen joulu täyteinen viikko, jonka keskellä olen haaveillut Fazerin sinisessä pussissa olevista turkinpippureista sekä kylmästä, tavallisesta batterysta. Aa että tiedän mitä ostan kotiin valmiiksi!

Touhukasta alkanutta jouluviikkoa!

Halauksin,

Ida

 

Lue myös:

Viikon parhaat palat.