Hae
Elämänmakuista matkaa

rv 23 oireet ja kuulumisia.

Siitä on jokunen viikko vierähtänyt, kun olen kirjoittanut postauksen pelkästä raskaudesta ja sen kuulumisia, joten nyt ajattelin vähän kirjoitella pelkkiä raskausjuttuja. Huomenna, sunnuntaina, alkaa uusi raskausviikko eli rv 23 ja minä olen todella kiitollinen jälleen siitä, että ollaan uudella viikko lukemalla. Viikko viikolta laskettuaika lähenee ja turvallisemmat viikot kasvavat. Minä muistan sen todella kirjaimellisesti, kun tein plussatestin. Istuin silloin ystäväni autossa, ja ihmettelin sitä, etten ole kuukautisistani aivan varma. Hän sanoi ”Pitäisikö sinun käydä ostamassa testi?”. Sitä hän ei sillä hetkellä tiennyt, että tekisin testin heti töihin päästyäni ja hän tulisi olemaan ensimmäinen, joka näkee tuloksen. Siinä me yhdessä seisoimme ja itkettiin, pissatikun kiertäessä kummankin kädessä.  Se hetki oli ikimuistoinen. Siitä hetkestä asti elämäni meni uusiksi, kaikkinensa.

Mitä kuuluu raskausviikolle 23?

Mielialan vaihtelut.

Olen havainnut ylimääräistä kiukkua, joka puskee aika herkästi esiin ja saatan sen vuoksi ottaa pienestäkin asiasta pulttia. Olen muutenkin herkkä ihminen, niin ilojen kuin surujen kanssa ja tämä raskaus vain voimistaa niitä tunteita. Kumpaakin suuntaan. Saatan itkeä väärin muotoillut lauseen kuultuani tai raivostua siitä, kun lautanen ei ole tiskikoneessa. Voi lapsiparkani mitä kaikkea ne joutuvat kestämään! Lapset sanovatkin minulle aina välillä (tosi usein, tarkennan), että minä olen kiukkuista sorttia ja allekirjoitan tämän. Se on ihan hirveä tunne, kun yhtenä hetkenä naurattaa, seuraavana itkettää ja sitten kiukuttaa. Voin sanoa, että jos mulla olisi mies kuvioissa mukana, niin se vaatisi aikamoista egulia, että hän kestäisi lähes päivittäiset tiuskimiset. Heikko hermoisempi hyppäisi junasta pois eikä katselisi päivääkään äksyilyäni.

liitoskivut.

Raskausoireista kaikista inhottavin on liitoskivut! Ne tuntuvat ihan haaro välissä asti todella voimakkaalta kivulta ja ihan syvällä luussa saakka. Vihaan niitä ihan todella koska liitoskivut rajoittavat paljon elämääni sekä arkista tekemistä. Ja jos ei rajoita, niin hidastaa ainakin. Liitoskivut saattavat iskeä esimerkiksi istuessani pitkään samassa asennossa tai käytyäni kävelyllä. Näkisitte, millaista on vaihtaa nukkumaan mentäessä asentoa. Vaihdan asentoa puolelta toiselle, varsin hitaasti ja samalla siirrän kahta tyynyä mukanani koska suhteellisen hyvä uniasento tulee siinä, kun tyyny on jalkojen välissä.

Liitoskivut myös hidastavat kävelytahtiani ja enää en menekään niin näppärän sukkelaa lenkkipoluilla vaan pikemminkin vaapun puolelta toiselle. Liitoskipujen yhteydessä ilmenee myös harjoitus supistuksia ja nämä kaksi yhdessä ovat varsin mukava kombo. Tekisi ihan hirvesti mieli jumppailla ja liikkua aktiivisesti, ja voin myöntää, että hieman ketuttaa rajoittaa omaa tekemistä. Hyvänä esimerkkinä on se, että kävin yhtenä päivänä kävelemässä noin 6km ja tämän jälkeen olin liitoksistani kipeänä kolme päivää…

Rintojen kasvu.

Liitoskipujen lisäksi on ilmennyt tissikipua ja niiden kasvua! Ensinnäkin rinnat on kasvaneet aivan hillittömästi, jonka ihan mielelläni koen. Mutta en tosissaan muistanut sitä, että on ihan turha kuvitella mahtuvansa enää entisiin rintaliiveihin. Kaikki urheilutopit ja rintaliivit ovat jääneet pieniksi. Rinnat eivät ole ainoastaan kasvaneet vaan ne ovat kasvun seurauksena muuttaneet muotoaan, niin rinnanmuotoa kuin nännin kokoa. Sen lisäksi, että uhkeuteni kasvaa, niin nännit arkuuntuvat päivä päivältä. Välillä on sellaisia päiviä, että pelkkä paidan riisuminen tuntuu ikävältä.

hentoisia hulinoita.

Vauva on varsin liikkuvaista sorttia ja pakahdun ylpeydestä joka kerta kun pieni liikkuu. Liikkeitä tuntuu päivittäin ja useasti, ja pari selkeää rutiini on jo. Ne ovat iltahulinat ja aamut möyrimiset! Joka ikinen ilta, kun saan mukavan asennon, niin pieni alkaa hulinoimaan mahassa. Liikkeet eivät missään nimessä ole vielä kipeitä vaan ne ovat sellaisia hellyttävän hentoisia mutta selkeitä potkuja. Hän myös herää joka aamu samaan aikaan eli kello kuusi tunnen jo ensimmäisiä rymyämisiä masussa. Toivon, että hänen synnyttyään hän ei ihan joka aamu heräisi kukonpierun aikaan vaan olisi perinyt biologian unenlahjat ja nukkua porhaltaisi pitkään. Mutta tämähän on sellainen asia mihin en voi vaikuttaa vaan se otetaan mikä annetaan.

23 vs. 11

seksuaalisuus.

No härreguud, että voisin mennä panemaan päivittäin! (Tiedän, tämän postauksen saattaa lukea kuka tahansa mutta kerron siltin koska seksuaalisuus raskaus aikana on yhtä normaali muutos siinä missä esimerkiksi pahoinvointi on.). Seksihalut ovat kasvaneet tämän raskauden myötä ihan uusiin sfääreihin! Olen aina ollut aktiivinen mutta ihan näin himokas en ole varmaan ikinä ollut. Näen seksiä kaikkialla ja kaikessa asian yhteydessä. Voin sanoa, että jos mulla olisi kumppani rinnalla, niin hän olisi jo kyllästyt halailemaan. Mulla on seksi koko ajan mielessä ja saatan kesken arkisen teon tuumata, että tekisi mieli pikkasen heilutella peittoa. No sehän ei nyt tietenkään ole sellainen toteutettavissa oleva juttu, todellakaan. Lisäksi viime kerrasta on aikaa, joten ehkä sekin plus hormonit tekevät tämän, että saan joka asian yhteydessä seksuaalisen mielikuvan. Olen myös ennen raskautta piilotellut kroppaani ja sen muhkuroita mutta nyt olen super ylpeä kropastani ja tunnen olevani kuuma pakkaus!

Tämmäisillä ajatuksilla ja oireilla alkaa uusi raskausviikko. Me lähdetään tänään siskolleni kyläilemään ja leipomaan pullaa, ja illaksi tullaan jo kotiin, jotta päästään lauantaiselle saunahetkelle ja Putouksen äärelle. Hyvää viikonloppua!❤️

Liitoskivuista haluaisin kuulla teiltäkin, helpottiko ne missään vaiheessa ja millä viikoilla ne alkoi?

-Ida

Lue myös:

Päivä jona plussasin.

Hei Pulla!

Rakenneultra.

Hyppää matkaan mukaan!

Instagramissa.

rv 18

Hurjaa miten nopeasti aika menee eteepäin. Vau.fi odotus – sovelluksen mukaan raskautta on jäljellä 160 päivää ja raskautta on takana 43%. Kun tätä raskauden kestoa katsoo lukemin, niin havahtuu siihen, että miten nopeasti viikot ovat kuluneet. Siitä on nyt yli kymmenen viikkoa kun sain tietää jääväni yksin kypsyttelemään pullaa ja siitä melkein viisitoista viikkoa kun tein raskaustestin töissä, ystävän läsnäollessa. Silloin kaikki tuntui epätodellisen uskomattomalta. Ajatus siitä, että mulle siunaantuisi lapsi tuntuu yhä uskomattoman epätodelliselta.

rv 18 – kohta jo puolessa välissä.

En voi vieläkään sitä uskoa mutta onneksi pieni pojan alku hentoisella liikkeellään kertoo päivittäin olevansa todellinen. Pulla, poika, miksi häntä nyt ikinä haluaa nimittää, potkii lähes aina kun kuuntelen koti Dopplerilla sydänääniä ja se on myös tulevasta tupla isoveljestä hauskaa! Seuraavan kerran pääsen ultraan, kun koittaa rakenneultran aika ja siihen on enää noin kolme viikkoa, ja siinä vaiheessa ollaan yli puolivälin.

Tässä vaiheessa odotusta vau.fi odotus – sovellus tiesi jo muutama päivä sitten kertoa, että liitoskivut saattavat alkaa joillain äideillä. Hieman nauratti tämä omalla kohdallani, sillä olen saanut tuntea liitoskipujen vaivaamisen jo satavuotta! Tai ainakin siltä tuntuu! Mutta tämä on sellainen vaiva, että se on vaan kestettävä ja lapsia välillä naurattaa se, kun äiti vaappuu puolelta toiselle. Niiden mielestä se on hauskan näköistä. Musta on ihana, kun lapset ovat jo useamman viikon tienneet tulevasta vauvasta koska on jotenkin ihana yhdessä käydä sitä läpi ja avoimesti päästellä ärräpäitä kun nousen sängystä liian vauhdikkaasti ylös.

rv 18 – unet.

Me on myös alettu tyttären kanssa katsomaan yhdessä Toisenlaisia äitejä, ja minua on yllättänyt hänen mielenkiintonsa siitä, että millä tavalla synnytykset voivat edetä ja mitä kaikkea siihen liittyy. Jonkin verran näistä asioista puhutaan yhdessä sekä mietitään, että minkä väriset silmät vauvalla on. Se on ulkoisista seikoista ehkä se eniten pohdittu asia. Lapset käyvät ääneen läpi eri ihmisiä ja niiden silmien väriä sekä sitä, että mikä niistä periytyy vauvalle. Tuleeko siitä ruskeasilmäinen, sinisilmäinen vai saako pulla eri väriset silmät? Tämä pohdituttaa kovasti lapsia ja musta on kiva kuunnella heidän pohdintojansa, ja nähdä se, miten he elävät aidosti odotuksessa mukana.

Viime viikon aikana olen nähnyt ihan outoja unia! Huomaan, että alitajunnassa pyörivät ajatukset siirtyvät uniin mutta nyt tämän raskauden kohdalla ne tulee voimakkaammin uniin. Tämä toinen kolmannes on käynnistänyt aika suuren mielen työskentelyn ja pysähdyn herkemmin pohtimaan asioita. Viime yönä näin unta siitä, että

Näin pullan isän ja jonkun naisen yhdessä kirjastossa, pyysin häntä pysähtymään ja kuuntelemaan edes minuutin. Hän pysähtyi. Samalla käännyin ympäri ja näin kaukana palavan kartanon, jonka sisällä kaikki neljä lasta olivat. Juoksimme kahdestaan kartannolle, josta lapset juoksivat yhdessä ulos. Kartano paloi roihuna ja me seisoimme kaikki pihalla.

heräsin painajaisesta.

Tämän jälkeen heräsin. Nämä unet ovat ihan käsittämättömiä ja niissä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta niitä esiintyy siitä huolimatta lähes joka yö. Joka aamu herään edellisyön uni mielessä ja osittain kiukustun siitä, että unet käsittelevät toista osapuolta koska haluaisin, että niissä esiintyisi, vaikka se kuinka voittaisin lotossa. Ihan mitä tahansa muuta kuin tunteiden myllerryksen tuomaa unimaailmaa.
Hassuja ja omituisia nämä unet mutta kenties ne ovat yksi väylä työstää eron jälkeistä prosessia. Jollain tapaahan ihmisen on käytävä asioita läpi, ja ilmeisesti tätäkin kautta työstän omaa mieltä.

Muuten tämän vaihtuneen viikon aikana ei ole tapahtunut voinnin tai minkään muun raskauteen liittyvän jutun suhteen sellaista konkreettista muutosta. Viime viikko on oikeastaan ollut sellainen joulu täyteinen viikko, jonka keskellä olen haaveillut Fazerin sinisessä pussissa olevista turkinpippureista sekä kylmästä, tavallisesta batterysta. Aa että tiedän mitä ostan kotiin valmiiksi!

Touhukasta alkanutta jouluviikkoa!

Halauksin,

Ida

 

Lue myös:

Viikon parhaat palat.