Hae
Elämänmakuista matkaa

Milloin vauva syntyy?

Milloin vauva syntyy? kysymys on ollut aika monen mielessä koko tämän vuoden. Kysymys josta läheiset saivat jo vastauksen ja jota sulateltuani pari päivää olen valmis jakamaan teillekin, jättäen kuitenkin päivän hetkeksi hautumaan.

Jo raskauden alkumetreillä asennoidun synnytykseen henkseleitä paukutellen ja sellaisella asenteella, että meneehän tämä kolmas siinä missä kaksi edellistä on mennyt. Juttelin jopa äitini ja ystäväni kanssa siitä, että miten hauskaa meillä kolmella tulisi olemaan synnytyssalissa. Ainut mitä jännitin oli se, että syntyykö vauva ennen vai jälkeen koululaisten kevätjuhlan. Onhan laskettuna-aikana 30.5. joten suurin ”murheeni” oli se, että pääsenkö kevätjuhlaan. En ole jättänyt yhtäkään juhlaa väliin, joten en tahtoisi jättää tätäkään. Muuten asennoidun synnytykseen melko heppoisin mielin. Rennon letkein ottein.

Kunnes tuli tammikuinen rakenneultra, jossa multa löydettiin kaksi istukkaa. Tiedossa oleva ”oikea” istukka sijaitsi takaseinässä, kuten kuuluukin. Mutta tämän lisäksi etuseinämästä löytyi ylimääräinen lisäistukka, jonka jälkeen raskaudesta tuli riskiraskaus. Tammikuisessa tutkimuksessa sain tietää, että raskautta tullaan seuraamaan aktiivisesti kuukauden välein ja olisi mahdollisuus sektioon mikäli kohdunsuun edessä tulisi myöhemmässäkin tutkimuksessa olemaan tukkeita. Seuraava tutkimus oli helmikuun puolessa välissä ja siellä löytyi myös virtauksia istukoineen, jotka olivat yhä kohdunsuun edessä.

Helmikuisen tutkimuksen jälkeen.

Tässä vaiheessa suunnitellun sektion vaihtoehto olisi hyvin todennäköistä. Muutaman viikon kuluttua käynnistä, mulla oli puhelu Naistenklinikan kanssa ja kävimme tilannetta kokonaisuudessaan läpi. Mahdollisia sektio päiviä, itse toimenpidettä ja kaikkea siihen liittyvään mutta myös alatiesynnytyksen mahdollisuutta. Tammikuisen tiedon jälkeen olin kerennyt jo puolitoista kuukautta asennoitua sektioon mutta se mikä asiassa turhautti oli se, etten ollut saanut asiasta 100% varmuutta. Perustuen siihen, että istukka virtauksineen voisi siirtyä kohdunsuun edestä pois.

Kaiken tämän keskellä tuntui siltä, että asia leijuu ilmoilla enkä pysty etenemään tai suunnittelemaan asioita eteenpäin koska moni asia riippuisi synnytys tavasta. Mulle oltiin kuitenkin sanottu, että maaliskuisessa kontrollikäynnissä lyödään lukkoon synnytystapa. Maanantaina koitti tämä kuuluisa päivä, jossa synnytystapa löytiin lukkoon. Jännitin maanantaita todella paljon koska tämä päivä tulisi määrittämään mun tulevan, kevään kulun ja oikeastaan kaiken.

Mitä kevät tuo tullessaan?

Naistenklinikalla pidetyn tutkimuksen jälkeen herttainen mutta vähäsanainen, ennenkaikkea ammattitaitoinen erikoislääkäri sanoi odotetut sanat ”Elektiivinen sektio on turvallisempi”. Tämän jälkeen mulle lyötiin päivä pöytään, sen enempää kysymättä mielipidettä päivästä. Tuli tyhjä olo. Olin asennoitunut sektioon, se ei tullut kaikkien tutkimuksien keskellä yllätyksenä mutta se, että asia on nyt lyöty lukkoon ja päivä päätetty tyhjensi mielen. Mieleni, joka purkautui bussimatkalla itkuna äitini ollessa linjan toisessa päässä.

Sektio on ihan kohta, ensi kuussa. Ensiksi beibistä piti tulla kesäkuinen, sitten hänestä tulikin toukokuinen, tämän jälkeen hänestä piti tulla vappuvauva mutta nyt hänestä tuleekin huhtikuinen. Hän tulee syntymään pienenä ja tarvitsemaan aluksi paljon hoitoa kasvamisen kypsyttelyyn. Mutta se, että hän tulee maailmaan useita viikkoja etukäteen, takaa turvallisuuden niin mulle kuin pienelle. Kaiken tämän keskellä mua jännittää todella paljon. Kaiken tämä keskellä to do – lista pitää tyhjentää sillä mulle on tärkeää, että tietyt asiat on hoidettuna ennen vauvan syntymää.

Jokainen raskaus on erilainen, ne sanoo mutta sen mä sanon etten missään vaiheessa ajatellut ääripäistä vaihtoehtoa. Mutta nyt mä vielä enemmän uskon siihen, että tämä vilperi on sitkeä sissi. Mulla on vahva luotto siihen, että tämä beibi syntyy pienestä koostaan huolimatta äärettömän vahvana jätkänä. Kaiken tämän keskellä mä olen kiitollinen siitä, että saan äitini ja ystäväni synnytys hulinaan mukaan. Toisen synnytykseen ja toisen lapsivuode ajaksi. (Nyt vaan toivoin, ettei koronan vuoksi rajoituksia kiristetä.).

Onneni tämän keskellä on tukiverkosto ja lähipiiri sekä se, että keskosille tehdään vapaaehtoistyönä keskospakkauksia.

Isoveli oli yli neljä kiloa, pikkuveli yrittää päästää edes puoleen väliin isoveljen painosta.

-Ida

 

Lue myös:

Rakenneultra.

Hyppää matkaan mukaan:

Instagramissa.

rv30

Tässä sitä nyt ollaan, rv30! Tämä raskaus jos mikä konkretisoi ajan kulua. Siis mä en kertakaikkiaan voi uskoa, että olen päässyt näille viikoille saakka. Kaikki se alun pelko, sitä edeltävä kohdunulkoinen raskaus ja useat ultrakäynnit, jossa kävin JUSTINCASE ovat olleet jo pitkään takanapäin. Kun näin varhaisraskauden ultrassa sentin pätkän jonka sydän sykki, itkin onnesta sillä olin kolme kuukautta aikaisemmin menettänyt raskauden. Sillä hetkellä kun sentin pätkä näytti olevansa oikeassa paikassa, tunsin, että tämä on tarkoitettu. Nyt ollaan tosissaan siitä hetkestä menty kaksikymmentäkolme viikkoa eteenpäin ja en kiellä etteikö mua pelottaisi yhä mutta se on erilaista pelkoa.

Pelkoa siitä, että selviänkö arjessa yksin vauvan kanssa ja saanko handlattua tämän paletin perheen ainoana aikuisena. Mä myös uskon, että jos en olisikaan tullut raskaaksi niin olisin yhä riippuvainen exästäni ja tämä raskaus oli mulle herätys sen suhteen, että en elänyt terveellisessä parisuhteessa. Voi kuulostaa hullulta mutta mä todellakin ajattelen, että tällä raskaudella oli tarkoituksensa ja positiivisen raskaustestin näyttäessä kerta toisensa jälkeen plussaa, oli mulle käännekohta itsessäni.

Sumea kurkistus galleriaan.

Henkisesti voimissain.

Jos en olisikaan tullut kohdunulkoisen raskauden jälkeen raskaaksi, niin en usko, että olisin henkisesti näin voimissani mitä nyt olen. Tämän raskauden ansiosta olen päässyt työstämään mennyttä ja pyristelemään irti mulle asetetuista säännöistä. Mulla on tällä hetkellä todella voimakas olo ja sellainen fiilis, että tästä se mun elämä vasta alkaa. Hassua! En sano, ettenkö olisi viimeiseen 31-vuoteen elänyt. Olen mä mutta en itseäni varten tai omilla säännöilläni. Vasta nyt mä voin sanoa, että mä alan elämään mun näköistä elämää.

Tähän tarvittiin yksi unelmien täyttymys. Se, että raskaustestiin piirtyi kaksi vahvaa viivaa ja tämän johdosta saatu usko siihen, että mua varten on parempi tulevaisuus. Siitäkin huolimatta, että mua myös pelottaa tulevaisuus koska olen perheen ainut aikuinen. Toisaalta mä tiedostan, että tämä on normaalia pelkoilua sillä kun beibi on sylissäni, niin tiedän olevani siinä missä mun kuuluu olla. Kolmen lapsen äitinä. Se pesti missä mä olen aina halunnut olla mutta pesti mihin mä olin jo menettänyt uskoni.

Miltä tuntuu olla rv30?

Siltä, että liikun niiiiin hitaasti kuin ikinä voi vaan liikkua. En edes muista koska viimeksi olisin juossut ja antanut musiikille vallan askeleissani! Ahhh! Tätä tunnetta mulla on ikävä sillä pyöreillä viikoilla ollessani voin myöntää, että sängystä nouseminen on urheilusuoritus. Joten en yhtään ihmettele, että mies kenestä olin hetki sitten hieman kiinnostunut (okei, olen yhä!), on hetken ollut hiljaa. Kyllähän se vaatii aikapaljon munaa deittailla raskaana olevaa palloa! 😀 Ei sillä, tuntuihan se hyvältä saada raskaana ollessa huomiota tyypistä ketä katselin sillä silmällä ja joka vaikutti kaikinpuolin mukiinmenevältä yksilöltä. Itseasiassa jos katsoo mieskirjoani taaksepäin, on hän niihin verrattavissa tasapainoisin. Mutta toisinaan ne sadut loppuu lyhyeen!

Sen lisäksi, että pyöreillä viikoilla liikuminen on vaivalloista enkä pysty ottamaan isäpuoleni kanssa Ikean varastolla juoksuskabaa, niin mua alkaa hiljalleen ketuttamaan kenkien pukeminen ja se, etten ihan taivu niin sutjakkaasti kuin haluaisin 😀 Eikä tähän yhtään helpota jokainen harkkasuppari mikä iskee lähes kaikessa mitä teen. Jopa siinä kohdin kuin kävelen olohoneesta keittiöön, niin maha menee kiveksi ja tuntuu, että se poksahtaa kohta.

Kuvakaappauks yhdestä gallerian kuvista. Ihanan Nooran käsialaa.<3

Näillä viikoilla on myös turha kuvitella makaavansa selällään rennon letkeesti ja sen huomasin perjantaisessa ripsihuollossa kun viiden minuutin makaamisen jälkeen olin haljeta tuskasta. Se paineen tunne mikä selässä oli, oli ja on ihan jäätävän tuntuista! Sen paineen keskellä tunnen kuinka raajani puutuvat ja sormia alkaa kihelmöimään MUTTA siltin tämä ripsihuollossa käyminen on mun luksusta, josta pidän kiinni viimeisille viikoille saakka. Kaiken tämän kruunaa myös päivittäinen, toispuoleinen turvotus jota esiintyy enemmän vasemmassa jalassa. Mun ei tarvitse tehdä päivän aikana hirveesti mitään ihmeellistä, niin huomaan nilkkani turpoavan ja toisen nilkan olevan normaali. Tähän vaivaan ei pysty vaikuttamaan muuten kuin ennakoimalla eli pitämällä jalkoja tarpeeksi paljon kohollaan, käyttämättä sukkia ja juomalla vettä sekä välttämällä suolaisia ruokia. Paljon muistettavaa ja viimeistään turvotuksen kohdalla huomaan jos en ole pitänyt jalkoja tarpeeksi kohollaan.

rv30 ja Riskiraskaus.

Normaalien raskauvaivojen lisäksi raskauteni kuuluu yhä riskiraskauteen kahden istukan vuoksi ja tätä seuraillaan kahden viikon välein. Pian koittaa se päivä, jolloin saan tietää, että tapahtuuko synnytykseni ennenaikaisesti. Tähän mä olen jo asennoitunut ja mistään muusta ei ole tammikuun jälkeen hoitohenkilökunnan puolesta puhuttu kuin ennenaikaisesti synnyttämisestä. Mikä toisaalta sopisi mulle ihan hyvin koska tällöin mun olisi helpompi järjestää koululaisten asiat synnytyksen ajaksi sekä saada tukihenkilö koko sairaalassaolo ajaksi koska asian pystyisi ennakoimaan.

Mikäli beibi otettaisi ulos ennenaikaisesti, tulisi hän näkemään päivän valon melko pian! Mua jännittää myös kuulla viikon päästä hänen arvioitu syntymäpäino sillä esikoinen oli 4140 ja keskimmäinen 3400, ja jos tämä beibi tulee ulos reippaasti aikaisemmin kuin sisaruksensa, niin hän ei yltä viimeisimmän mittauksen mukaan lähellekkään sisarustensa painoa.

Mitä muuta?

Beibille alkaa hiljalleen olemaan kaikki oleelliset tavarat hankittuna. Vaunut on, turvakaukalo myös, vaatteitakin löytyy (tosin hänelle pitää varmaan hommata jonkinsortin ”keskospakkaus” tms mahdollisen pienen koon vuoksi), vaippojakin on, unipesä myös, tuttipulloja ja ensi viltti sekä kaikkea muuta pientä sälää. Mutta vielä on jotain pieniä juttuja mitä tahdon ostaa. Kuten tietynlaisen kotiutumis vaatekombon ja tätä en ole viitsinyt ostaa ennenkuin saan tietää syntymäpäivän. Vielä olisi ostettava Tripp trapp ja new born setti mutta se on työnalla 🙂

Kävin tossa myös odotusajan kuvauksessa ihanalla Nooralla ja tästä tulen kertomaan tarinoineen enemmän kun saan vaan valittua upeasta kuvagalleriasta ne parhaimmat otokset. Mutta sen sanon tästä kokemuksesta, että olipas voimaannuttavaa riisua itsensä ja päästää kalheista irti. Olla kameran edessä oma itsensä. Mutta tästä tosissaan jonain toisena päivänä enemmän.

 

Nyt mä alan järjestelemään beibin tarvikkeita ja lähtemään hetken päästä pienelle kävelylle. Ihanaa sunnuntaita!<3

-Ida

 

Lue myös:

Rakenneultra.

Seuraa matkaani:

Instagamissa.