Hae
Elämänmakuista matkaa

Kuka mukaan synnytykseen?

Yksi ensimmäisistä ajatuksista mitä kävin läpi jäädessäni odottamaan Pullaa yksin oli se, että kuka tulisi synnytykseen mukaan? Kahden isomman lapsen kansssa tilanne oli aikoinaan toisenlaisen. Silloin lasten isä oli kummankin synnytyksessä mukana, toisen synnytystä tuki vuorokauden koska pojalla ei alun ilmoituksen mukaan ollutkaan kiire maailmaan, ja toisen synnytyksessä auttoi, hätähousu neidin syntyessä autoon kesken matkan.

Nyt tilanne olisi se, että todennäköisemmin voitan lotossa kuin otan miespuolista henkilöä synnytykeen mukaan. Ellei lähettämäni pulloposti saavu perille ennen määränpäivää. Hengitystä pidätellen en pullopostin perille pääsyä odota vaan ajattelin jo viikolla kahdeksan ottaa ohjakset omiin käsiini ja luoda synnytykseen tukiverkoston.

(Verkot mulla on vesillä joka asiassa mutta tässä postauksessa keskityn vain synnytykseen. Muista verkoista lisää omassa postauksessaan.)

Vuosi 2020

sydämesäni tiesin kuka tulee synnytykseen mukaan.

Mulle oli oikeastaan aika selvää se kenet haluan synnytykseen mukaan. Kahta kertaa ei tarvinnut asiaa pohtia vaan tunsin jo sydämessäni sen, että kenen läsnöolossa haluan saattaa pullan maailmaan. Jos korona olisi sattumalta hävinnyt ja maailman tilanne normalisoitunut ennen synnytystä, niin ihanne tilanne olisi se, että synnytykseen tulisi mukaan mulle kaksi rakasta henkilöä.

Äitini ja yksi parhaimmista ystävistäni. Mulle olisi todella tärkeää saada heidät kummatkin paikalle koska he täydentävät toisiaan, osaavat kumpikin tukea mua ja kummankin edessä voin olla häpeilemättä paljaana, herkässä tilassa.Heidän kohdallaan voin luottaa myös siihen, että kumpikin heistä osaa pitää puoliani jos en siihen itse pystyisi. Lisäksi tiedän jo nyt, että mikäli saisin synnytykseen sekä äitini että ystäväni mukaan, niin siitä ei tulisi tylsä reissu.

Mutta mikäli synnytykseen saa tulla vain yksi tukihenkilö mukaan, niin siinä vaiheessa sinne tulisi äitini. Siltä varalta jos äiti sattuisi vaikka aivastamaan tai aikuisten oikeasti sairastumaan, olemaan pääkainalossa tai mitä tahansa mikä estäisi äidin mukaan tulemisen, niin ystäväni hyppäsi kehiin. He ovat siis kummatkin hälytysvalmiudessä h-hetken lähestyessä.

Tulisi synnytykseen sitten tärkeimmät yhdessä tai erikseen, niin mulla on vahva luotto siihen, että hyvä show siitä tulee. Mikäli yhtään kuuntelee äitini ja ystäväni suunnitelmia synnytyspäivälle..

Äidin kanssa vuonna 2018

tällä kertaa

mun hartain toive on päästä synnyttämään sairaalaan asti, toivoen ettei seitsemänvuoden takainen syöksyminen toistuisi. Tai jos toistuisi, voisi mummin Audi olla sen jälkeen sisäpesun tarpeessa. Seitsemän vuotta sitten mulle sanottiin, ettei mahdollisen kolmannen kohdalla saisi lähteä synnyttämään omin avuin, joten saa nähdä, että kuinka pitkälle päästäisi ja millä keinoin sairaalaan mennään.

Vielä on myös toinenkin vaikuttavatekijä synnytykseen liittyen. Se, että saako pulla syntyä alakautta vai ei? Sehän selviää vasta noin neljää viikkoa ennen laskettua-aikaa, jolloin katsotaan, että onko leikkuuhaavojen kiinnikkeet esteenä alatiesynnytykselle. Mutta jos joku asia on varmaa, niin se, että tulee pulla, miten päin tahansa ulos ja missä tahansa, niin mulla on äärettömän arvokas tuki sillä hetkellä mukana. Nyt jo etukäteen voin sanoa, että en voisi toivoa parempia ihmisiä mun ympärille elämäni yhtenä tärkeimpänä hetkenä.

 

Halauksin,

Ida

10. joulukuuta – aamu väärällä jalalla.

Tänä aamuna heräsin väärällä jalalla, haaruksen huutaessa persikkaa! Nukuin koko yön tosi huonosti kiitos,

yhden lapsen itkun

toisen lapsen pahan unen

oman sydämen liiallisen tykytyksen

sydämen tykytyksestä aiheutuneen ahdistavan tunteen

liitoskipujen kettuilun

vanhojen leikkausalueiden kipuilun

kissan joka söi varpaitani

Näiden jälkeen kun heräsin klo 05:45, niin voin sanoa että ihan hirvesti ei olisi kiinnostanut lähteä kahdeksaksi neuvolaan ja mietinkin siinä aamutohinassa, että kuka hullu varaa neuvola ajan aamu kahdeksaksi? Katsoin samassa peiliin ja sain vastauksen. Minä. Kun ei muutaman tekemistä lomalaisena ole kuin lyllertää klo 07:20 bussipysäkille.

neuvolasta potkua päivään.

Neuvolassa päivä tuntui saavan aivan uudenlaisen potkun sillä meidän neuvolassa ultrataan! Mulle tämä on aivan uudenlainen ilmiö sillä ei silloin yhdeksänvuotta sitten tämmöistä luksusta ollut. Aivan huikeaa! Neuvolalääkärissä mua tutki kaksi, vastaanottava lääkäri ja juuri valmistuva (mies)lääkäri. Multa tottakai varmistettiin, että saako valmistuva tehdä tutkimuksen tämän toisen lääkärin lisäksi ja mulle se oli okei. Paitsi, että pienen hetken soin ajatuksen ulkoiseen habitukseen.

Varpaankynnet lakattu, check!

Brunaa vielä iholla, check!

Sääret siloiset, check!

Ja tämän mielessä käydyn varmistuksen jälkeen olin valmis heittäytymään tutkivan lääkärin käsille! Mä olen nimittäin niin tarkka siitä millaisena olen gynekologisissa tutkimuksissa ja se on mulle aivan äärettömän tärkeää, että navasta alaspäin olen sinut senhetkisen olemuksen kanssa. Too much information? Ehkä mutta gynekologilla käynti on aivan luonnollinen asia ja musta on aivan turha mumisten sanoa käyneensä gynellä. Siellä käy jokainen nainen, toiset kerran pariin vuoteen ja toiset puolestaan muutaman kerran vuoden aikana. Mä kuulun jälkimmäiseen siitä syystä, että oman mielenrauhan vuoksi on hyvä välillä tsekata, että kaikki on kunnossa. Tiedän, että lääkärit näkevät jos millaista maisemaa navan alapuolella mutta mä ainakin pystyn rentoutumaan paremmin jos olen lakannut varpaan kynnet.  Uskon, että moni nainen samaistuu tähän tunteeseen.

(Ilman ylläolevia tietojahan tätä tekstiä ei olisi voinut kirjoittaa..).

yllätysnumero.

No mutta tämän päiväiseen tutkimukseen! Gynetutkimuksen jälkeen oli luvassa yllätysnumero! Joka oli pullan ultraus!!! Siis mä en kestä! Mulle tämä neuvolassa ultraaminen on ihan uusi tuttavuus sillä isompien aikana neuvoloissa ei ultrattu joten olin super iloinen siitä, että ultraus tehtin. Pulla vilkutteli iloisena, jalkojen potkiessa edes takaisin. Oli muuten vahvan näköiset jalat ja hienosti sykkivä sydän. Niin ihana nähdä pieni ruudulta.❤️

Itse käynti kesti kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia sillä voinissani ei ollut mitään ihmeellistä. Liitoskivut kuuluu asiaan, kuten myös kovat sykkeet liikunnassa koska omaan alhaisen verenpaineen ja silloin sykkeillä saattaa olla herkempi taipumus nousta uusiin ulottuvuuksiin. Edelleenkin on aivan eri asia odottaa kolmatta kolmekymppisenä kuin ensimmäistä kaksikymppisenä. Vaivoja tulee herkemmin!

Paino mitattiin myös, tottakai, ja se näytti lukemaa 71,9kg! Tuumasin taas olleeni ruoka-aikaan kotona mutta samalla iloitsin tähän astisista tulleista kiloista joita on yhteensä kertynyt pyöreät kymmenen. Ainakin vielä koen painon jakautuneen suhteellisen mukavasti kroppaani, tuoden ihanaa pyöreyttä. Neuvolassa jälleen tuumattiin, että mun kokoiselle kymmenenkilon nousu on okei eikä tarvitse murehtia vaikka kiloja kertyy. Enkä mä murehdikkaan. Tiedän kokemuksesta, että kilot lähtee hyvin ja jos ei lähde niin sitten ne muutetaan lihakseksi, ja jos ne ei muuta muotoaan niin joskus ne kuitenkin katoaa. Ei siinä sen kummempaa!

Seuraava pullaan liittyvä aika on ensi viikon maanantaina, silloin toivottavasti nähdään, että kumpi siellä potkii!

Pitäiskö noi kirppiskamat siivota tuolta taustalta ennen joulua..

Nyt mä alan valmistamaan nuorimmaiselle välipalaa ja sitten me lähdetään mun entiselle työpaikalle moikkaamaan lasten päiväkotiaikuisia ja mun työkavereita. Ihanaa torstaita muruset

Halauksin,

Ida

Lue myös:

Muistojen sunnuntai.

Seuraa meitä:

Instagramissa.