Hae
Elämänmakuista matkaa

Kannattaisi harkita aborttia.

Niska kasvat pystyssä, olen kuunnellut tämän raskauden aikana mitä törkeämpiä lauseita, joista moni on sisältänyt joko epäsuoran tai suoran vihjauksen abortista. En ymmärrä ihmisten ajattelemattomuutta toisen henkilökohtaisen asian suhteen ja tässä tapauksessa raskauden suhteen. Koululaisten kohdalla kukaan ei kyseenalaistanut raskaus uutista tai ehdottanut aborttia ilmoittaessani olevani raskaana. Mutta nyt tämän kolmannen kohdalla musta tuntuu, että ihmiset kokevat olevansa oikeutettuja kommentoimaan ja ihan vain sen vuoksi koska olen nyt erilaisessa tilanteessa.

Oletko varma, että meinaat pitää sen? / Kannattaisi harkita aborttia. / No mitä meinaat, teet varmaan abortin? / Kyllä sinuna nyt miettisin vakavissani.

Muistan. kuinka alku raskaudessa sain kokea raskauden kyseenalaistamista raskauden pitämisen suhteen jo positiivisen testin tehtyäni, aina varhaisraskauden ultraan saakka. Jokainen kyseenalaistaminen tuntui iskulta sydämeen koska jokainen kyseenalaistaja ehdotti aborttia. Eikö mulla olisi kyseenalaistajan mielestä oikeutta tähän lapseen? Jokaisen kyseenalaistajan kohdalla vastasin pitäväni vauvan, mutta sitä huolimatta saatettiin sanoa ”Ai…”. Tuli tunne, että jos olisin kertonut tekeväni abortin, niin sitä olisi jopa juhlittu mutta sen sijaan vauvan pitämistä pidettiin jopa itsekkäänä tekona. Jokainen abortti puhe iski hetkeksi aika ison piikin sydämeen. Satutti ihan hirveästi kuulla ehdotuksia abortista. Se satutti niin paljon, että jännitin uutisen kertomista seuraavalle henkilölle.

Jokainen tarvitsee isän.

Eipäs. Lapsen perusturva ei horju, vaikka hän kasvaisi yhden vanhemman perheessä ja etenkin omalla kohdallani en usko tähän koska tällä pienellä on niin paljon turvallisia ja luetettavia aikuisia ketkä takaavat lisäkseni tasapainoisen lapsuuden. Jotta ihmisestä kasvaisi täysijärkinen olento, niin hän ei tarvitse kasvuun ydinperhe asetelmaa (ydinperhe sanana on aikamoinen sanahirviö). Tiedän todella läheltä henkilön, joka on kasvanut ilman isää ja vain yhden vanhemman lapsena. Taustastaan huolimatta hän on täysijärkinen, hyvässä asemassa oleva, jalat maassa seisova perheellinen aikuinen. Lisäksi nykymaailmassa perhemuotoja on monenlaisia eikä naisoletetun ja miesoletetun kahdestaan perustama perhe ole ainut oikea muoto.

Toki olen miettinyt sitä, että kenelle lapsi askartelee isänpäiväkorttia päiväkodissa ja mitä vastaan, kun hän kyselee miksi veljellä ja siskolla on isä. Ilman muuta olen miettinyt sitä, että miten lapsi tulee kokemaan asian mutta jos hän mitä suuremmalla todennäköisyydellä kasvaa yhden vanhemman asetelmaan, niin se tulee olemaan hänelle ihan normaalia. Totta kai sydämessäni toivoisin, että myös vauvan saisi isän ja eritoten biologisen isän elämäänsä koska ilman muuta myös lapsen ja isän suhde on yhtä tärkeä kuin lapsen ja äidin suhde. Mutta en allekirjoita sitä, että lapsi kasvaisi kierossa yhden biologisen vanhemman kasvatuksessa.

Kyl sun tilanne on ihan hirvee.

Tätä on myös päivitelty ihan suoraan, päin naamaa. En henkilökohtaisesti ymmärrä tätä päivittelyä ja voivottelua koska vaikka en koskaan lapsena haaveillut olevani aikuisena kolmen lapsen yksinhuoltaja, niin ei se meinaa, että tätä on oikeus voivotella päin naamaan. Se, että lapsen pitäminen kävi ilmi enkä tehnyt painostuksesta huolimatta aborttia, tuntui olevan sanojan oikeus tuumata tilanteeni olevan hirveä. Ei minulle tulisi mieleen mennä kenenkään naaman eteen päivittelemään vastapäätä seisovan elämäntilannetta. Mielestäni tilanteeni ei ole hirveä ja surettaa, että joudun tämänkin osalta puolustelemaan valintojani ja ennen kaikkea itseäni. Eihän se nyt unelma tilanne ole olla yksinhuoltaja mutta mitä sitten? Tämä on tilanne mikä on otettava vastaan ja tämä vaatii asennoitumista, ja se on valintani. Piste.

Sun tilanne ei ole helpoin sinkkumarkkinoilla.

Älä p##kele! On lapsia sitten yksi tai kymmenen, niin sinkkumarkkinoilla oleminen on aina omanlaisensa haaste koska harvoin äiti ottaisi elämäänsä, lastensa eteen ketä tahansa. Äitinä sitä on mietittävä nenäänsä pidemmälle ja jos tässä ei muuta hyvää ole, että on sinkkuna kolmen lapsen äitinä, niin ainakin tämä karsii huonot ehdokkaat aika äkkiä pois. Vaatii nimittäin ehkä pikkasen egulia se, että uskaltaa lähestyä raskaana olevaa naista. Olen sitä mieltä, että se on omasta asenteestaan kiinni, miten itsensä asettaisivat sinkkumarkkinoille. Pidän itseäni ulkoiselta habitukseltaan varsin upeana pakkauksena mutta lasten ollessa matkassa pidän myös miesehdokkaiden kriteerilistaa erittäin korkealla.

Nyt sun on sitten hankalampi löytää ketään. / Tekisit abortin, niin voisit etsiä miehen, kenen kanssa tekisit vauvan.

Kiitos hei vinkistä! Mäpä tässä lähden miesten haku reissulle, näinhän se homma menee. Em. kerroin jo kuinka sinkkuna deittailussa on omat haasteensa mutta ei tulisi ikinä koskaan mieleen tehdä aborttia sen takia, että saisin (kenties) paremman miehen rinnalleni. Ensinnäkin mistä mä tietäisin etukäteen, että millaiseksi madoksi mahdollinen uusi mies vuosien kuluttua osoittautuisi? Entä jos mä en koskaan tulisikaan uudestaan raskaaksi? Jokainen järkevä tietää sen, että raskaaksi ei tulla sormia napsauttamalla ja etenkin taustoilla. Joten en halua hukata vuosiani siihen, että etsisin miehen rinnalleni kenen kanssa perustaa perhettä koska entäpä jos etsinnästä huolimatta eroaisin tai en tulisikaan raskaaksi? Silloin katuisin ja ihan kamalasti. Lisäksi ei tulisi koskaan mieleen tehdä aborttia vain sen vuoksi, että saisin helpommin jonkun miehen. Mä koen, että vauvan saaminen on siunattu asia ja mä ainakin otan vauvan rakkaudella vastaan, yksin.

Sä tulit varmaan tietentahtoen raskaaksi.

Salaisuus paljastui! Keräsin toisen biologian siittiöitä ja ruiskutin sen itseeni, jotta tulisin raskaaksi ja hetkeä ennen viettelin biologian lähteen toiveissa saada vauva. Oujee. Mulle on tehty munasarjaan toimenpide ja leikattu paksusuoli sekä mulla on ovulaatio ongelma, joten olen kuullut kerran, jos toisenkin gynekologilla lauseet ”Saatat joskus tarvita hedelmöitys apua, jos haluat uudestaan raskaaksi” ja ”Kohdunulkoisen raskauden jälkeen uusiutuminen on mahdollista, etenkin sinun aikaisempien toimenpiteidesi johdosta”. Joten heille, jotka edes kehtaavat ajatella, että tulin tahallani raskaaksi ja keräsin salaa vieressä makaavan siittiöitä, voisin ostaa sukset ja pyytää jatkamaan elämäänsä- En koskaan ajatellut, että voisin saada `tosta noin vaan` positiivisen raskaustestin ja myönnän, että se oli itselleni pienoinen shokki. Vaikka tiedän, että mitä voi tapahtua, jos ei ole ehkäisyä, niin siitä huolimatta raskautuminen ei ollut se mitä kuvittelin luomuna tapahtuvan.

Yhteenvetona.

Joskus hiljaisuus on sanoja parempi. Muistetaan tämä ensi kerralla jos olemme möläyttämässä jotain asiatonta koska haukku tekee haavan ja sanat muistaa aina.

 

Ihanaa päivää kaikille!

Halauksin,

Ida

psst. Seuraathan matkaani jo Instagramissa? 

Matkan takana – meidän perheemme.

Meidän perheemme.

Elämänmakuisen matkan takana on pinnan alle kurkistava ja avoimesti elämästään puhuva äiti, joka etsii naiseuttaan kaiken äitiyden keskeltä. Äitiyden lisäksi olen lähihoitajaopiskelija, joka suorittaa parhaillaan opintojen viimeistä vuotta, toivoen, että suurin osa opinnoista tulisi tehdyksi ennen virallista äitiyslomaa. Lähihoitajan opinnot ovat vuosia olleet haaveeni ja työnalla, ja olen saanut maistaa pienen palan tätä alaa työskennellessä muutaman vuoden päiväkodissa.

Perheeseeni kuuluu 9-vuotias poika, joka tunnetaan blogissa nimellä Isoveli ja 7-vuotias tyttö, joka tunnetaan blogissa nimellä Sisko. Koululaisten lisäksi perhe täydentyy toukokuussa 2021 h-hetkensä saavuttavalla, mahassa hentoisen vahvasti potkivalla pojalla, joka tunnetaan nimellä Pulla. Pulla on tähän mennessä saavuttanut raskausviikon 20, joten h-hetki lähestyy. Heidän lisäksi meidän perheeseemme kuuluu neljän kuukauden ikäinen karvainen kaveri, nimeltään Naxu

Mikä tekee meidän kombosta hieman erilaisen?

Se, että koululaiset käyvät isällään säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja lomakausilla puolet ajasta mutta pullan isä ei ole kuvioissa mukana sillä jo varhaisessa vaiheessa piti tehdä valinta kahden väliltä. Joten tässä sitä ollaan valinnan tehneenä, juuri kolmevuotisen uusperhekuvion päättyen säpäleiksi ja odottavan äitinä. Vaikka kahdella ensimmäisellä lapsella isä on aktiivisesti mukana ja mullakin tukiverkostoa lähellä, niin siitä huolimatta kolmannen odottaminen tuntuu toisinaan aivan äärimmäisen yksinäiseltä ja moni jännityksen sekainen kysymys valtaa mielen.

Kysymykset, jotka valtavat mielen.

Millaista on odottaa yksin? Mistä unelmoin? Millainen äiti olen? Millaista on erota samaa aikaa kun ruudulla sykkii pieni sydän? Kuka on äitiyden takana? Millainen nainen olen? Millaista on olla kahdelle isommalle yhteishuoltaja ja tulokkaalle yksinhuoltaja? Ennen kaikkea millainen on elämänmakuinen matka? Nämä ja paljon muuta selviää matkanvarrella. Tervetuloa mukaan, elämänmakuiselle matkalle.

Toivottavasti hyppäätte Elämänmakuiselle matkalle mukaan ja kommentoitte rohkeasti mietteitänne, kehuja ja risuja sekä mitä tahansa mitä mieleen tulee. ❤️

 

Ida, 31-vuotias ikuinen pilvilinnoja tavoitteleva, deittailuun skeptisesti suhtautuva nainen.

 

Lue myös:
Tervetuloa arki!
Seuraa meitä:
Instagramissa.