Hae
Elämänmakuista matkaa

Sitten kun vauva syntyy..

Kaikenlaisia päteviä ”Sitten kun vauva syntyy tai ootappa vaan, kun vauva syntyy” -lauseita olen saanut kuulla tämän raskauden aikana. Ihmetystä ja hämmästystä mutta eniten pirujen maalaamista seinille. Harva sanoo ”Ei vitsi sä oot rohkee muidu tms” vaan usein sanotaan möläytys negatiivisella sävyllä maustettuna. Monen mielestä mulla loppuu oma-aika, oma elämä, ulkonäköön panostaminen ja taloustilanne kusahtaa. Näiden lisäksi mulla ei ole vauvan synnyttyä toivetta mihinkään muuhun tekemiseen kuin vauvan kanssa olemiseen, ei koululaisiin panostamiseen eikä varsinkaan kissan rapsuttamiseen. Mikäli kuuntelisin muiden viisaita neuvoja, mun elämä menee muutaman päivän päästä vessanpytystä alas ja musta tulee katkera vanha piika.  Mutta mulle tämä kaikki antaa vaan lisä puhtia uuden arjen kohtaamiseen sekä varmuttaa siihen, että mä jos kuka tulee handlaamaan tämän paletin varsin hyvin.

Nyt niihin kuuluisiin ”Sitten kun” – lauseisiin..

Sitten kun vauva on syntynyt, et nuku enää.

Kukaan meistä ei voi ennustaa, että nukkuuko tämä beibi yönsä hyvin vaikka pommi räjähtäisi vai herääkö hän pieneenkin ääneen. Sitä ei voi tietää miten tulevaisuudessa nukutaan. Paitsi sen voin ennustaa, että aluksi heräillään parin tunnin välein maidolle. Sanoin eräälle yks päivä, jos selviän kahden tunnin välein heräämisellä, niin olen tyytyväinen. Ja hei! Jos mietitään mun nukkumisia esimerkiksi nyt raskauden aikana, niin enpä nyt voi kehua näillä unisaldoilla..

Nauti nyt vielä, kun voit.

Mistä? Tästä olosta missä hengästyn jo postilaatikolle mentäessä vai siitä kun kyykkyyn mentäessä polvet pettävät alta. Vai pitäisikö nauttia siitä, kun raskaus on rajoittanut tekemisiä ja menemisiä. En tiedä. Mutta ai että odotan, kun tämä olotila on takana ja pääsen kävelemään omaa tahtiin!

Sitten kun vauva syntyy, sulla ei ole enää omaa aikaa/vapaata. 

Jos miettii miten usein saisin tarvittaessa koululaisia hoitoon/yökylään, niin enpä nyt murehdi siitä, ettenkö beibiä saisi. Jos mulla on ollut jokin meno tms niin olen lähes aina saanut koululaisille jonkun vahdin meille tai heidät jollekin ystävälleni yöksi. Enkä nyt sano, että beibi heti lähtee yökylään mutta en usko, etteikö hän pääsisi esimerkiksi kesällä yöksi joko mummilaan tai ystävälleni. Edellyttäen toki sen ettei hän ole tissitakiainen.. ? Mulla on lähellä aika monta käsiparia, jotka varmasti ottavat beibistä kopin viimeistään siinä vaiheessa, kun näkevät kaatuneen kuppini. Joten en murehdi sitä etteikö mulla halutessani olisi omaa aikaa. Ei ehkä päivittäin mutta ihan varmasti sitä tulee olemaan.

Elämä loppuu vauvan synnyttyä.

Sitten kun vauva syntyy, sulla on aina lapsi.

Niin siis nythän mulla ei ole lapsia! 😀 Okei! Tiedän, että tällä tarkoitetaan sitä, että koululaisten ollessa isällään mulla on kuitenkin beibi kotona mutta sehän ei vaikeuta mun menemisiä ystävien kanssa. Ehkä hidastaa mutta ei estä. Ja kohta tulee kuitenkin se hetki, kun tämäkin syöksyy päiväkoti maailmaan ja siitä koululaiseksi, joten ei tämä sankari nyt ihan aina tässä ole.? Mun lähipiirissä jokaisen luokse, jokaisen auton takapenkille vauvani on tervetullut, joten en usko että esimerkisi kahvittelut ystävien kanssa loppuu vauvan tulon myötä. Hän vaan kulkee siinä vaiheessa menossa mukana.

Sitten kun sulla on kolme lasta, etpä enää käy missään.

Ai en? Jos miettii miten paljon mä teen ja meen jo nyt kahden lapsen kanssa, ja olen aina mennyt. Niin ei se kolmas sitä lopeta. Kolmen lapsen ikäero on ehkä parasta mitä osaan odottaa! Kaksi isoa, omatoimista koululaista ja yksi vaipikas ei ihan heti kuulosta mahdottomalta kombolta. 😉

Sitten kun vauva syntyy, loppuu teillä kesäloma jutut.

Eipäs. Just yks päivä eräs ystävä laittoi, et kai vauvakin tulee sitten lintsille mukaan. Sanoin, että todellakin tulee, jos meitä aikuisia on tarpeeksi. Heille ketkä menee laitteissa ja heille ketkä eivät johonkin laitteeseen pääse. Kuten viime kesänä oli. Ja muutenkin, on meillä mikä tahansa kesäloma tekeminen, niin yleensä aikuisia on suhteutettuna lapsiin, enemmän.

ootappa vaan.

Ootappa vaan, kun sullakin on vauva.

Ootanhan mä ja aika kovasti odotan koska haluan jo taputella tämän raskauden kaikkinensa ja aloittaa uuden sivun elämässäni.

Sun on aika vaikea löytää enää miestä, kun olet kolmen lapsen äiti ja vieläpä kahden eri miehen kanssa.

No siis mä olen sitä mieltä, että jos mun pusut ei kelpaa lapsiluvun vuoksi, niin silloin se on miehen tappio ja mun voitto. Tiedän, etten ole ihan deitti maailman kärkipäässä mutta tarviiko mun olla? Se oikea prinssi, kamelin selässä, ottaa vastaan mut ja koko paletin eikä pelkää. Ja mitäpä tulee kahteen eri mieheen, niin yhtälailla miehillä on lapsia eri naisten kanssa..? Mä en myöskään usko, että lapsiluku tai edes se, missä taustoissa ihastutaan, on este. Suurin syy kokeilla toisen kanssa onnea on kuitenkin vetovoima, kiinnostus ja puhdas tahto eikä se onko sulla tai toisella lapsia nolla tai viisi. Henkilökemiat, ne joko on tai ei, riippumatta siitä mikä on lähtökohta.

Sähän joudut aloittamaan kaiken alusta.

Jep! Mutta aloitan kaiken alusta kokeneempana, kymmenen vuotta vanhempana, kymmenen vuotta tietoa ja taitoa keränneenä, uraakin alalla tehneenä ja opiskelleena sekä erilaisia lapsia kohdanneena. Aloitan kaiken alusta nuttura löysällä enkä suorittamalla, ja väkisin bataattisosetta vääntämällä.

Oottakaa vaan, kun vauva syntyy, niin mepä elämme sitten aika kivaa arkea kolmen lapsen ja yhden aikuisen voimin. ❤️

Ettäs tiedätte.

-Ida

 

Lue myös:

Tarina kuvaus hetkestä.

En ole valmis vauvan tuloon.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.

Raskaana oleminen ilman miestä.

Kahta ensimmäistä lasta odotin toisen osapuolen läsnä ollessa, kohdun ulkoisen raskauden koin myös toisen osapuolen läsnä ollessa mutta tämän raskauden aikana olen kokenut kaikesta erilaisimman raskauden. Raskaana olemisen ilman miestä. Mutta en missään nimessä huonointa kokemusta. Se, että olen raskaana ilman miestä rinnallani, ei ole tehnyt tästä kokemuksesta huonompaa. Se on tehnyt tästä raskaudesta erilaisen seikkailun, jossa on pitänyt ottaa ehkä himpun verran suurempi haaste vastaan. Tässä haasteessa on pitänyt jaksaa kannatella kaikki vauvaan liittyvä tieto ja jopa oma pahoinvointi ilman toiseen turvautumista. Tässä haasteessa on koeteltu henkistä jaksamista todenteolla ja saatuani tämän haasteen käsiin, kysyin jo ennen varhaisraskauden ultraan menoa ”Olisiko musta tähän ilman miestä?”. Vastaus oli selkeä mutta mua pelotti vastata ääneen, että selviän tästä haasteesta ihan itsekseni. Mietin myös mielessäni sitä, että tämä voisi olla omista terveydellisistä syistä ainutlaatuinen tilaisuus tarttua unelmaan kolmannesta lapsesta. Joten päätin, että haluan tämän kokea, tulisi kokoonpano olemaan mikä hyvänsä.

Lähdin tähän raskauteen ehkä jopa henkseleitä paukutellen, itsenäisenä naisena liikenteeseen. Totta kai alussa toivoin, että toinen osapuoli olisi seissyt rinnallani läpi raskaana olon mutta sen olen elämässä oppinut, ettei kaikki mene kuten toivoo. Niinpä itkujen jälkeen nousin ylös ja lähdin kohti raskauden odotusta, päättäväisesti. Koin, että toisen haluttomuus vanhemmuutta kohtaan ei saa viedä pois multa halua ja unelmaani olla äiti kolmelle biologiselle lapselle. Tässä raskaudessa on alusta asti puuttunut mies mutta en ole antanut sen tehdä musta missään vaiheessa heikompaa, päinvastoin. Olen sitä kautta saanut näyttää koko maailmalle mutta ennenkaikkea itselleni etten ole riippuvainen kenestäkään, enää.

Naiset kautta aikojen.

Mentyäni kolmanteen ultra tutkimukseen kätilö sanoi ”Tästä saisi ihanan isänpäivä kortin”. Hänen kuultuansa mielipiteeni isänpäiväkortin tekemättömyydestä, sain ensimmäistä kertaa kuulla ulkopuolisen mielipiteen tilanteestani. Sanotaan, että ulkopuolisten mielipiteillä ei olisi väliä, niin onhan sillä. Jokainen meistä jää jollain tavalla miettimään mitä ympäristö musta ajattelee ja jos sen kuulee positiivisesti ääneen, niin jumatsuikka se kantaa pitkälle! Kätilö sanoi, naiset on kautta aikojen pärjänneet. Tämän lauseen jälkeen kävelin juna-asemalle tietäen pärjääväni. Koin heti alusta asti, etten voi jäädä tuleen makaamaan, kuten entinen esimieheni sanoi. Koin alusta asti, että mulla on munaa enemmän kuin kenelläkään muulla on.

Mua ei ole juurikaan haitannut se, että kävin ja käyn neuvolassa yksin koska saan olla sielläkin omaitseni, ylpeänä raskaudestani. En ole myöskään kokenut ultrassa käymistä yhtä kertaa lukuun ottamatta surullisena kokemuksena koska olen saanut nähdä ruudussa, jotain mikä on mun. Olen saanut raskauteen liittyvillä käynneillä tuntea tulevani kohdatuksi ja kuulluksi. Musta tuntuu, että olen jokaisella raskauteen liittyvällä käynnillä ollut eniten läsnä, kiinnostunut ja odottavainen verrattuna koululaisten neuvolakäynteihin. Tuntuu, että tällä kolmannella kierroksella olen halunnut ottaa kaikesta ilon irti.

Hyviä puolia ja huonoja puolia.

Yksin odottamisen hyviä puolia on se, että saan ihan itse päättää pojan nimen sekä sukunimen eikä mun tarvitse siitä neuvotella. Lisäksi saan ostaa tälle beibille just sitä mitä haluan, pukea hänelle mitä tahdon ja kasvattaa hänet omalla tavallani. Vaikka olen hänestä yksin vastuussa, niin olen yksin vastuussa ylpeänä. On ihan tajuttoman suuri rikkaus kantaa sisällä jotain arvokasta ja haurasta, josta olet vastuussa jo ensimmäisistä viikoista saakka. Mietin nyt jo, että onko beibille varmasti kaikkea ja mahdollisimman hyvää. Käytyäni niin aineettoman kuin aineellisen listan läpi, totean, että tälle tulokkaalle on vain parasta luvassa. Tämä pieni on saanut alusta asti yhdeltä vanhemmalta rakkautta kahden vanhemman edestä.

Hyviä puolia ja kokemuksia tässä odotuksessa on ollut todella paljon mutta myönnän ja olen kirjoittanut, että on tähän mahtunut huonojakin hetkiä. Raskauden varrelle on mahtunut päiviä, jolloin vituttaa, hetkiä, jolloin itkettää ja jaksoja, jolloin maailma romahtaa. En salaa sitä, etteikö tämän odotuksen aikana henkinen jaksaminen olisi ollut koetuksella. Totta kai se on ollut! Sanomattakin on selvää, että kun ero ja raskaus isketään samassa hetkessä pöytään, niin johan siinä vahvempaakin hirvittää.

Mutta eniten tähän odotukseen on mahtunut itsevarmuutta, lämpöä, rakkautta, ylpeyttä ja kiitollisuutta. Raskaaksi tuleminen ei koskaan ole itsestään selvää ja koen olevani etuoikeutettu, kun saan pian kolmannen lapsen.

raskaus on lähentänyt.

He keiden kanssa olen lähentynyt tämän raskauden aikana, ovat olleet mulle suurin tukijoukko ikinä. Olen saanut heidän kanssaan käydä raskauden tunne myrskyjä läpi ja saanut jakaa heidän kanssaan tulevan jännityksien liittyen tulevaan synnytykseen.Tämän lisäksi koen, että mulla on tällä hetkellä enemmän ihmisiä ympärillä kuin koskaan ennen.

Olen saanut soittaa jokaisesta neuvolakäynnistä äidilleni ja kirjoittanut jokaisen ultraääni kokemuksen meidän perheen whatsappi ryhmään. Tässä raskaudessa olen kokenut, että jokainen läheinen on kuunnellut, tukenut ja auttanut enemmän kuin olisin voinut toivoa. Ei ole yhtä päivää eikä todellakaan edes yhtä viikkoa kun joku ei jollain tasolla puhuisi raskaudestani tai siihen liittyvästä asiasta. Etenkin nyt kun synnytys lähenee, niin beibi on kovasti puheenaiheena meidän läheisten kesken.

On rikkaus myös beibille, että häntä odottaa isovanhemmat, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa hänen eteensä ja rakastamaan häntä kuuhun sekä takaisin. Häntä odottaa eno, täti ja kummit, jotka ovat valmiita turvaamaan pienen polun ja olemaan hänen elämässään läsnä, tärkeinä ja turvallisina aikuisina.

Häntä odottaa kourallinen mun ystäviä, joiden luokse hän on aina tervetullut ja joiden keskellä hän saa tuntea kuuluvansa. Ja joiden kanssa hän pääsee kokemaan yhtä monia ja rikkaita kesäloma muistoja mitä koululaisetkin ovat päässeet kokemaan.

Häntä odottaa myös kaksi varsin ylpeää isosisarusta, jotka laskevat hänen syntymäänsä päiviä. Joka aamu he käyvät kalenterissa ja sanovat ”Enää X päivää, niin pikkuveli syntyy”. Pikkuveli kenen nimeen isommat saavat vaikuttaa ja jonka tiedän pääsevän kasvamaan rakastavien sisarusten suojiin.

Loppu silaus.

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan syliini, jotain arvokasta. Rakkaus omaa lastaan kohtaan on jotain suurta ja voimasta, ja sen edelle ei tule mikään muu. Tätä odotusta on jäljellä muutama hetki, ja rehellisesti sanottuna jo odotan sitä päivää, kun raskaus on takana ja pääsen tutustumaan poikaani. Kolmanteen lapseeni. Häneen, kenen vuoksi teen kaikkeni ja vähän enemmän. Odotan todella paljon sitä, että raskaana oleminen olisi taputeltu ja saisin aloittaa uuden arjen. Arjen, jossa voin seistä selkäsuorana, onnellisena kolmen lapsen äitinä.

Ei enää kauaa h-hetkeen ja siihen etten ole enää raskaana. Hän on kohta täällä. Tämän kuukauden aikana.

-Ida

 

Lue myös:

Kolmesta tulee neljä.

Meidän perhe on meidän perhe.

Hyvää loppuelämää.

Tukiverkosto apuna.

 

Seuraa matkaani:

Instagramissa.