Hae
Elämänmakuista matkaa

Vartalo, joka on kantanut kolmea lasta.

Puin sunnuntaina kaksi vuotta sitten ostamani bikinit, jotka tuntui puristavan niin pepusta kuin vyötäröltä. Tissitkään eivät mahtuneet biksuihin niihin kuuluvalla tavalla mutta tiedättekö mitä? Siitä huolimatta minulla oli ja on bikineissä hyvä olo. Eihän ne nyt mukavat olleet mutta katsoin itseäni ja tuumasin, että minulla on vartalo, joka on kantanut kolmea lasta ja katson kroppaani sillein, että “wau – ihan kelpo muikkeliini”. Se, että viihdyn vartalossani, ei ole itsestäänselvyys. Jos miettii mistä lähtökohdista itseäni katson peilistä.  

Milloin on petetty, vaihdettu pornoon, huoriteltu, arvoteltu pukemista, käytettyä hyväksi, oltu sopimattomia, vislattu perään, koitettu muuttaa tyyliä toisenlaiseksi ja mitä kaikkia näitä nyt on. Puhumattakaan syömishäiriö taustasta ja rankoista lähtökohdista, olen aika hiton ylpeä siitä, että rakastan vartaloani.

Vartalo, joka on kantanut kolmea lasta.

Vartaloni ei ehkä mahdu ihannemuottiin ja ole malliltaan sellainen mitä kaikki kadehtivat mutta eipä sen tarvitsekaan olla taikka mahtua. Ostan L koon mummopikkareita, pukeudun isoimpaan kaapissa olevaan paitaan ja tunnen kuinka tissini roikkuvat. Aikahan se niihin on tehnyt tehtävänsä enkä ole enää terhakka kaksikymppinen vaan kolmen lapsen äiti, jonka vartalo on vuosien aikana muovaantunut erilaisista syistä.

Kolme synnytystä. 

Kaksi imetystä. 

Paino 60-82 kg välillä. 

Ruuhkavuosia. 

Painon jojoilua. 

Liikkuvuutta ja liikkumattomuutta. 

Unettomat yöt ja stressi. 

Paksusuolen hätäleikkaus. 

Siinä muutama tekijä, jotka ovat muovanneet vartaloni tämmöiseksi mitä se nyt on. Pehmykäksi, jossa on muotoja ja painoa mittarissa 64-67kg, riippuu mihin aikaa päivästä sen puntaroi mutta sillä lukemalla ei ole mitään merkitystä vaan sillä miten voin kropassani.

Vartalo, joka on upea.

Viihdyn ensimmäistä kertaa koskaan vartalossani tämmöisenä millaisena nyt olen. Tämä tunne on ihana tunne enkä ole koskaan kokenut näin pitkäkestoista hyvänolon tunnetta vartalossani. Matka tähän hetkeen on vaatinut paljon itsetutkiskelua, oman peilikuvan arvottamista ja itsensä kehumista, että ajassa menemistä taaksepäin. 

Se, että viihdyn tänään vartalossani ei ole itsestäänselvyys vaan arvokas tunne, jota vaalin.Tunne, josta olen iloinen ja jota tuntiessa voin käydä jopa saunassa häpeämättä itseäni. On ihana kun voin omassa kodissani kävellä alasti miettimättä niitä asioita, joista ennen pitänyt. Voi, niitä on joskus ollut paljon. Toki on vieläkin sellaisia epäkohtia, jotka voisin muovata mutta olen oppinut myös rakastamaan niitä ”epäkohtia”. Enää en pakonomaisesti yritä päästä niistä eroon vaan sen sijaan korostan niitä. Paksuja reisiäni, peppuani ja mahaani – ne ovat aina ihanat kohdat ottaa kiinni.

Muista, vartalosi on temppelisi.

Ida

Seuraa meitä:

Instagramissa

Lue myös:

Hätäleikkaus

Sektio

 

 

Palautuminen sektion jälkeen.

Mietin aina kun kuulen kysymyksen ”Miten olet fyysisesti parantunut synnytyksestä?, että uskallanko vastata kysymykseen rehellisesti. Mutta pakkohan se on uskaltaa! Jokainen kuitenkin toipuu ja palautuu synnytyksestä ihan omaa tahtia ja nyt kerron miten olen parantunut fyysisesti.. Synnytyksestä on aikaa yli seitsemän kuukautta ja fyysinen palautuminen on yleisesti katsottuna suhteellisen hyvällä mallilla. Heti sektion jälkeen varoiteltiin, että ei saisi nostaa mitään vauvaa painavampaa ja voin sanoa, että en pystynyt ensimmäiseen viikkoon nostamaan edes vauvaa. Sen verran teki kipeää nousta nojatuolilta vauva sylissä, että apua tarvitsin siinä hommassa.

Liikkeelle lähdin kuitenkin jo kuusi tuntia sektion jälkeen. Olin varautunut siihen, että olisin paljon kipeämpi ja liikunta kyvyttömämpi. Tämä olisi itseasiassa koko prosessissa se mikä lähti ensimmäisenä eteenpäin. Liikkuvuus ja kropan toimivuus, kävellessä.

6pv sektion jälkeen

palautuminen sektion jälkeen.

Sektiohaava suljettiin hakasilla ja minun ensimmäinen ajatukseni oli, että apua siitä tulee ruma jälki. Hakaset kuulostivat jotenkin kamalan pelottavalta ja myönnän, että ne myös näyttivät kamalalta. Minun silmääni. Poikani puolestaan sanoi hakasten näyttävän monsterin naamalta. Että semmoista. Kehu sekin on. Tyttäreni sen sijaan ei heti uskaltanut katsoa haavaani koska se oli hänen mielestänsä pelottava. Samaistuin hänen tunteeseensa.

Ennen kuin ensimmäistä kertaa katsoin haavaa kunnolla, näytin sitä äidilleni. Äitikin kehui leikkauksen jälkeä. Ainut kehu mitä itse siitä alussa löysin, oli se, että leikkaushaava on noin 8cm pitkä. Eli todella pieni. Leikkaushaava tehtiin pysty viillolla, sillä minulla on ennestään jo hätäleikkauksesta tullut leikkuuhaava ja tämä sektio haava tehtiin pyynnöstäni sen jatkeeksi. Leikkaushaavan alue ei ole ollut missään vaiheessa erityisen kipeä. Toki se oli aluksi arka mutta suurempia kipuja siinä alueella ei ole ollut.

10pv sektion jälkeen

kuudessa kuukaudessa 13 kiloa kevyempi.

Leikkaushaavan turvotus lähti suhteellisen nopeasti laskemaan ja muutama hakanen lähti turvotuksen myötä itsestään irti. Kuten myös puolet raskauskiloista lähtivät hyvin vikkelästi. Kymmenessä vuorokaudessa lähti noin 11 kiloa ja sen jälkeen kiloja ei ole juuri tippunut enkä ole niitä edes yrittänyt tiputtaa. Raskauden aikana tuli noin 19 kiloa ja niistä on nyt, seitsemän kuukautta sektion jälkeen noin 7 jäljellä. Alun, synnytyksen jälkeisen turvotuksen laskiessa muutama hakanen lähti tosissaan itsestään irti. Aloin havaitsemaan selkeämmin arven ulkonäköä, joka nyt ei ollutkaan ihan niin kamala. Sektio jälki oli aika siisti. Vertauskuvana minulla oli 2019 joulukuussa tehdyn hätäleikkauksen jälki ja se vasta karun näköinen on!

”Yleinen olemus, nyt 28 vuorokautta synnytyksestä on varsin seesteinen. Näin on hyvä, ulkomuodollisesti myös. On pehmeyttä, on maha pömppöä ja on ulkomuotonsa muuttaneet rinnat. Mutta niiden lisäksi mulla on aurinkoisemmat kasvot, kevyempi olo, kapeat nilkat ja leijuva fiilis. Pystyn kävelemään suhteellisen reippaasti ilman kipuja ja esteitä. Totta kai joudun muistuttamaan itseäni rehkimättömyydestä mutta jestas miten ihana on katsoa peilistä ja nähdä tuttu kroppa.”.

Näin olen kirjoittanut itselleni ylös, 28 vuorokautta synnytyksestä ja voi kuinka haluaisin tuon iloisen fiiliksen takaisin, sillä nyt koen, että kroppani junnaa paikoillaan enkä todellakaan tunne itseäni omakseni.

Fiilikset kropasta.

Vaikka fyysinen palautuminen on hyvällä mallilla, niin siitä huolimatta tunnen olevani vieraassa vartalossa, joka on tällä hetkellä lainassa. Tämä johtuneen varmasti siitä syystä, että vartalon muoto kaikkinensa on hieman erilainen kuin ennen raskautta ja vartalon koostumus on pehmeämpi. Näiden lisäksi vartalon tärkein tehtävä on tällä hetkellä toimia ravinnon lähteenä ja näin ollen koen, että vartaloni on toistaiseksi lainassa ja jonkun toisen käytössä. Eikä tätä fiilistä yhtään paranna se, että fyysisestä palautumisesta huolimatta yleinen kuntoni on varsin heikko ja voimaton. Toki tämä on asia mihin voisi itse vaikuttaa mutta tällä hetkellä energia ei ole riittänyt fyysisen kunnon parantamiseen, yleisen vireystilan vuoksi.

Yllätyin kuitenkin iloisesti siitä, miten nopeasti sektiosta voisi palautua mutta yllätyin myös siitä, miten sitä voikaan suhtautua omaan vartaloonsa ihan eri tavalla. Ei suoranaisesti negatiivisesti mutta ei myöskään lämpimästi. Se miten ajattelin itsestäni 28 vuorokautta sektion jälkeen oli todella lämmin tapa mutta se miten ajattelen nyt, kenen tämä vartalo on?

Siitä miten vieraassa vartalossa tunnen olevani, vähätellään usein sanomalla:

Olet juuri synnyttänyt, et voi olettaakaan olevasi toisenlainen.

Nauti nyt vaan siitä kun pystyt ruokkimaan lastasi.

Tällä hetkellä palautuminen ei ole se ykkönen

oikeus monenlaisiin tunteisiin.

Tiedostan todella hyvin kaikki em. lauseet mutta siltin koen, että synnyttäneellä naisella tai kenellä tahansa on oikeus hakea paikkaansa vartalossaan. Synnytys on tosi iso asia jo fyysisestä, puhumattakaan henkisesti. Raskaus itsessään muuttaa vartaloa, kuten myös synnytyksen jälkeiset ajat ja imetys jne. Naisen vartalo kokee paljon muuttuvia tekijöitä liittyen palautumisen sujuvuuteen, joten jos minä tai kuka tahansa kokee vartalonsa vieraaksi, tulisi sille tunteelle olla oikeus ja tilaa. Se miten tunnen vartaloni vieraaksi, ei ole pois siitä onnen tunteesta, että pysyn imettämään ja toivoin sektiosta nopeasti.

Annan kuitenkin kroppani olla lainassa sen ajan mitä tarvitsee ja kun imetystaival loppuu, niin alan tutustumaan itseeni uudestaan. Hiljalleen rakentamaan sellaista vartaloa, jossa viihdyn ja minkä tuntuisessa on hyvä olla. Tämähän on kuitenkin se ainut vartalo missä olen, joten joko voin tutustua siihen uudestaan ja rakentaa siitä mieluisan, tai sitten voin olla tervehtimättä sitä. Veikkaan, että ensimmäinen vaihtoehto on palkitsevampi.

Miten sinä palauduit synnytyksestä?

Ida

 

Lue myös:

Fysioterapeuttinen jälkitarkastus.

Seuraa meitä:

Instagramissa.