Hae
Elämänmakuista matkaa

Q&A – Instagramissa kysyttyä.

Sain Instagramissa mielettömän hyviä kysymyksiä ja tänä perjantaina ajattelin vastata niihin. Mielenkiintoisia kysymyksiä, joiden parissa tuli ajatuksella pysähdyttyä asian äärelle.

Q&A parisuhde jutuista.

Ootko tapaillut ketään sitten vauvan syntymän? Kiinnostunut kenestäkään?

Kiitos tästä kysymyksestä, tosi hyvä kysymys! Kuten suurin osa teistä tietää, niin olen ollut ilman läheisyyttä yli 500 päivää. Kun päivä numero 500 tuli täyteen, niin lopetin laskemisen. Sinkkuna oleminen on kivaa ja pitkän suhteen jälkeen tarpeellista. Kuitenkin tämä ei poissulje sitä, ettenkö voisi olla kiinnostunut jostain ja olenkin mutta se on eri asia kuin deittailu. Omakehu voi haista mutta saan Instagramin kautta todella paljon treffikutsuja mutta yhteenkään en ole vastannut myöntävästi. Se ehkä kertoo sen, että ihan kenen tahansa kanssa en treffeille lähde mutta myös sen, että sinkkuna oleminen on kivaa! Joten en ole tapaillut ketään sitten vauvan syntymän.

Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, ettenkö olisi kiinnostunut kenestäkään. Toki olen tälläkin hetkellä kiinnostunut yhdestä tyypistä ja pyysin häntä kahville mutta tulkitsin tilanteen yksipuoliseksi kiinnostukseksi. Olin miettinyt noin puoli vuotta kahville pyytämistä ja sitten kun pyysin, teki mieli vajota maan alle koska aistin sen ettei ajatus ollut molemmin puolinen. Mutta eihän se mitään haittaa! Toki se harmittaa, ettei näin tainnut olla tai näin en ainakaan tuntenut olevan mutta ei muuta kuin päivä numero 1000 kohti!

Kuinka vanha olit, kun sait esikoisesi? Oletko ollut naimisissa?

Aloin odottamaan esikoistani 2011 eli olin silloin omalla matikkapäälläni laskettuna 22-vuotias, kun hän syntyi. Täytin kesällä 22 ja hän syntyi lokakuussa. Keskimmäisen sain 24-vuotiaana ja nuorimmaisen sain 31-vuotiaana, olin juuri täyttämässä 32-vuotta. Naimisissa olen ollut koululaisten isän kanssa ja kerkesimme olemaan naimisissa neljävuotta ennen kuin erosimme. Tänä päivänä en tiedä menisinkö naimisiin enää ja onneksi sitä ei tarvitse edes tietää. Elämässä kerkeää tapahtumaan paljon asioita ja mielipiteetkin muuttuvat kaikesta, niin ei tässä onneksi tänään tarvitse päättää menenkö tulevaisuudessa naimisiin.

Q&A

Ajatuksia tapailusta/treffailusta.

Miksi ei, jos oikea osuu kohdalle? Kuten ensimmäisessä kysymyksessä kirjoitin, pyysin yhtä tyyppiä kahville mutta se ei tuottanut tulosta. Sen suuremmin minulla ei ole tarvetta treffailulle ja harvasta tyypistä sytyn sillein, että voisin ajatella tekeväni kahvittelulle tilaa. Olen aika nirso mutta myös arkea yksin pyörittävä, ettei tässä kolmen lapsen äitinä ihan joka välissä kerkeä tapailla ketään. Sanoisin, että ajatukseni treffailusta on aika neutraalit.

Q&A – sekalaisia kyssäreitä!

Sun oma perhe tausta, et puhu kuin äidistäsi.

Kyllä. Näin on. Oma perhe taustani on rajoittunut siihen, että puhun jonkin verran äidistäni ja saatan esimerkiksi jotain sukulaista sivuuttaa ohimennen. Harvoin tosin. Sen verran voin sanoa, että en puhu omasta lapsuuden perhetaustasta kuin psykoterapialla. En blogissa koska valitettavasti se on aiheen sellainen missä en kaikilta osin voi olla avoin ja kanavani perustuu avoimuuteen. Siitä syystä en perhe taustasta tai lapsuudestani puhu koska siinä pitää ottaa muut huomioon enkä halua puhua sanaa sieltä, sanaa täältä.

Velkajärjestely ja siihen pääsy.

Velkajärjestelystä olen kirjoittanut postauksen, jonka voitte lukea täältä!

Q&A

Mikä on yksinhuoltajuudessa parasta? Entä raskainta?

Yksinhuoltajuudessa parasta on se, kun on yksin mutta samalla se on myös raskasta olla yksin. Rakastan sitä, kun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa taikka sopia lapsenhoito vuoroja mutta kieltämättä olisi joskus kiva käydä suihkussa yksin tai syödä ruoka rauhassa, lämpimänä. En kuitenkaan kokonaisuutta vaihtaisi pois enkä voisi kuvitella, että perheessämme olisi kaksi aikuista. Tykkään siitä, kun saan yksin touhuta lasten kanssa, omilla ehdoillani. Saan suunnitella juuri sen näköisiä lomia mistä minä, ja lapset tykätään sekä kasvattaa lapset kuten itse haluan. Yksinhuoltajuudessa ei ole sun ja mun vuoroja eikä excel taulukoita. Yksinhuoltajuudessa on vain minun vuoroni mutta samalla siinä on tuplasti enemmän rakkautta. Lapsia ei tarvitse jakaa ja lapsilta saa kaiken huomion sekä rakkauden.

Q&A

Millainen olisi sun unelma päivä?

Unelma päiviäni on monenlaisia. Unelma päivä, jossa saisin olla vain yksin, on sellainen, jossa pääsisin erilaisiin hemmottelu hoitoihin ja kampaajalle. Sen jälkeen olisi ihana mennä shoppailemaan ja ostaa muutama uusi asu kokonaisuus. Kaiken tämän kruunaisi se, jos pääsisin syömään pippuripihvin ja saamaan jälkiruuaksi jonkun leivonnaisen. Päivän, jonka haluaisin viettää yksin, jälkeen suuntaisin kotiin katsomaan sarjaa ja hengailemaan yksin.

Toinen unelma päiväni olisi lasten kanssa Kreikassa, ihanassa lämmössä meren äärellä, jossa saisin nähdä ja kuulla lasten ilon riemuineen! Se päivä ei muuta tarvitsisi kuin unelma kohteemme ja meren kohinan sekä yhdessä olon. Ensimmäisen unelma päivän toteutumista en kovin todennäköisenä näe mutta jälkimmäisen näen. Vielä jonain päivänä toteutan lasten unelman ja vien heidät Kreikkaan!

NYT kysyn sulta, millainen olisi SUN unelma päivä?

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa

Sinkkuäiti – vuosi ilman treffejä.

Loppuvuodesta näin arjen keskellä yhtä tyyppiä, ihan vaan ohimennen mutta jokaisella kahvittelu hetkellä tiesin, ettei meistä mitään tule mitään muuta kuin jo olemassa olevia ystäviä. Ei ole koskaan tullut eikä tule koskaan tulemaan. Olemme erilaisissa tilanteissa ja vuosia olleet jo ystäviä. Hän on yksi niistä ystävistäni, joka on aina ollut tässä. Silloin kun olin parisuhteessa, hänelle pystyi laittaa viestiä, kun kotona meni huonosti. Saatoin myös poiketa hänen luonaan lenkin aikana tupakalla, vaihtamassa kuulumisia – niin hyvistä kuin huonoista hetkistä. Hän on ollut suuri tuki vuosien aikana ja sellainen tyyppi, joka ei ole koskaan kääntänyt selkäänsä. Loppu vuodesta ajattelin hänestä ystävyyttä enempää mutta melko pian palasin taas ystävyys linjalle. Näin on hyvä olla.

vuosi ilman treffejä.

Minulta kysyttiin yksi päivä, että voisinko tehdä postauksen siitä, millaista on deittailla ja olla äiti eli sinkkuäiti. Tartuin tähän ehdotukseen, vaikka itselläni ei varsinaista kokemusta deittailusta ole. Jos lasketaan päiviä, niin olen ollut sinkku 1v ja 3kk, ja tässä ajassa en ole kartuttanut juurikaan kokemusta siitä millaista on viettää sinkkuelämää 3 lapsen äitinä. Joten en ihan hirmuisesti pysty antamaan käytännön vinkkejä tähän asiaan, mutta ajatuksiani sinkkuudesta voin antaa ja kertoa fiiliksiä, että millaista on ollut olla vuosi ilman treffejä. Lyhyestä sanottuna, vapauttavaa.

Vuosi ilman parisuhdetta tai treffejä alkoi sillä, että olin raskaana. Joskus kuulin miten raskaana ollessa treffeillä käyminen tai ylipäätänsä se, että joku haluaisi kolmen lapsen äidin, olisi kaukainen ajatus. Sen jälkeen latasin Tinderin ja vähän kuin väkisin hengasin siellä, vain näyttääkseni, että saappaissani olevalla on vientiä. Olihan sitä mutta miltä se tuntui? Ahdistavalta ja olin lähes tukehtua pelkkään ajatukseen treffeillä käymisestä. Epäsäännöllisesti poistin ja latasin tinderin, käymättä keskusteluita koska se ei vaan tuntunut hyvältä. En halunnut laastarisuhdetta enkä mitään muutakaan.

treffailu tuntuu ahdistavalta ajatukselta.

Jossain vaiheessa tuli tunne, että haluan itse parantaa itseni. Antaa itselleni tilaa rakentaa minuutta ja perhettäni. Mutta ennen tätä oivallusta painostin myös itse itseäni siirtymään eteenpäin ja luulin sen tarkoittavan vaan sitä, että hyppäisisin suhteeseen tai tutustuisin uuteen mieheen. Todellisuudessa kaikki treffailuun liittyvä tuntui ahdistavalta ja todella kaukaiselta ajatukselta. Sitten syntyi vauva ja samalla kun olin pitänyt itseäni alkuvuodesta asti tunteettomana, ja kasassa, annoin itselleni luvan tuntea ja rentoutua.Tämä jälkeen tunsin hengittäväni mutta samalla työntävän ajatuksia treffeillä käymisestä tai seksuaalisesta kanssakäymisestä, kauemmas. Hetkittäin ympärillä vihjailtiin treffeille menosta ja ajoittain myin ajatusta itselleni. Huomaten sen tuntuvan kaukaiselta ajatukselta. Päästyäni siihen moodiin, että näin on hyvä ja perhemuotomme on vielä parempi, sivuutin kaikki mahdolliset kiinnostuksen osoitukset. Se tunne, kun sallin itselleni avoimesti yhden vanhemman perheen olon, oli vapauttava tunne.Tämän jälkeen ei tarvinnut uskotella, että perhe onni rakentuisi aikuisten lukumäärästä vaan sen voisi rakentaa ihan itse. Joka on oikeastaan vakaampi asia, se, että onnen ja perusturvan rakentaa ensiksi itse ja vasta sitten miettii muunlaisia käänteitä.

vuosi sinkkuäitinä.

Edellisvuosi meni tosissaan ilman treffejä ja jestas, että nautin siitä. Olen ollut elämässäni kahdessa pitkässä parisuhteessa ja erottuani viimeisimmästä parisuhteestani, tunsin olevani vapaa. Enkä nyt tarkoita, että olisin häkissä elänyt vaan sitä, että huomasin hengittäväni paremmin yksin. Näin kävi aikaisemmassakin erossani, että päästyäni olemaan yksin, nautin siitä ihan mielettömän paljon.

Uskokaa tai älkää, niin osaan nyt nauttia siitä, että olen sinkku. Jossain vaiheessa viime vuotta huomasin, että nautin siitä, että saan olla yksin ja itsekseni. Pitkään uskottelin itselleni, että minun tulisi kaivata kainalossa nukkumista ja toisen läsnäoloa arjessa. Päästin tästä uskomuksesta irti ja annoin luvan nauttia siitä, että olen sinkku. Sen luvan saatuani loppui kerta heitolla kaipaaminen, jostain sellaisesta mitä ei ole olemassa ja pysähdyin nauttimaan siitä mitä on. Tämä hetki ja minä itse.

Miltä Vuosi ilman treffejä tuntui?

Todella vapauttavalta, ihan parhaalta ja hyvältä.

Onhan tämä nyt hiton siistiä, olla sinkku!

Ida

 

Lue myös:

Vuosi sitten sain toivoa, joka vietiin heti pois.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Facebookissa.