Hae
Elämänmakuista matkaa

Ihana, leppoisa muutto, josta vauva ei tykännyt.

Ihana, leppoisa muutto on takana ja luojalle kiitos siitä, että muutto on ohitse. Monta viikkoa olin stressaamatta muuttoa. Aloitimme pakkaamisen hyvissä ajoin ja teimme kolmen viikon ajan, päivittäin, jotain muuttoon liittyvää. Apunani oli milloin koululaiset ja milloin lapsiperheiden kotipalvelu. Muutto tuntui edistyvän verkkaisasti eteenpäin enkä ottanut stressiä mistään. Sitten tuli päivä, jolloin saimme avaimet.

Ihana muutto koitti.

Saimme avaimet uuteen kotiimme perjantaina ja sinä päivänä tunsin olevani todella kiukkuinen. Katsoin ympärilleni ja näin joka puolella sekasortoa. Sekasorto ei sovi mielelleni ollenkaan. Masentunut mieleni ottaa kipinää sekasorrosta ja siinä vaiheessa kenenkään on turha sanoa, tämä on väliaikaista. Mieleni näkee, että se on sen hetkinen tila, jossa en pysty olemaan. Ympärillä olevaa sekasorron tuomaa mielen keikahtelua ei yhtään keventänyt se, että koululaisilla alkoi motivaatio hiipumaan. Ymmärrän sen, kolme viikkoa tykitettiin kamoja kasaan päivittäin ja juuri ennen maali viivaa pääsyä pitäisi vielä ottaa loppu spurtti. Onhan se raskasta, jokaiselle.

Myös vauvalle.

ihana

Vauva otti muutosta kipinää, eniten.

Vauvan mieli ei kestänyt koko viikonloppuna muuton tuomia muutoksia. Hänellä meni vatsa kivikovaksi ja hän stressaantui jokaisesta ympärillä olevasta ihmisestä, myös tutuista. Ainut paikka, jossa hänen oli hyvä olla, oli sylini. Sehän oli varsin näppärää siinä perjantaina, iltaa ennen muuttoa yrittää laittaa kamoja kasaan, kun vauva tuumasi, että 13 kertaa yössä on hyvä määrä herätä ennen lauantaiaamun herätystä.

Niin paljon hän jännittyi muuton tuomista muutoksista, ettei nukkunut hyvin yöllä. Oli varsin mielenkiintoista herätä lauantaiaamuna huonosti nukutun yön jälkeen valmistautumaan muuttoauton ajamiseen pihalle. Ihmisiä alkoi tulemaan meille, ihania muuttoapulaisia, ja vauva otti enemmän kipinää.

Hän ei voinut sietää sen hetkistä tilannetta ja sen tuomia muutoksia rutiineihin. Niinpä vauva lähti mummille hetkeksi, jotta saimme muuttoporukan kanssa kamat kasaan.

Kolmen tunnin muutto.

Ei varmaan monellakaan minuutilla heitä se, jos sanon, että muutto oli noin kolmen ja puolen tunnin muutto. Aloitimme kantamaan kamoja noin varttia vaille 11 ja välissä pidimme asiaan kuuluvan pizzatauon – pieni kiitos mahtavalle porukalle, jotka auttoivat minua ja lapsia saamaan tavarat uuteen kotiin. Ihana muutto oli leppoisa muutto, joka hoitui nopeammin kuin yhdelläkään ammattilaisella. Siltä ainakin tuntui.

Monta muuttoa tehneenä täytyy sanoa, että tämä oli seitsemästä aikuisiän muutostani helpoin muutto ja siitä on kiittämistä muutossa oleville ihmisille, jotka mahdollistivat muuton. Meillä oli hyvä ja rento jengi kassassa, joiden kanssa kamat siirtyivät tehokkaasti uuteen kotiin.

Uudessa kodissa ystävä purki tavaraa sitä tahtia, kun se tuli sisään ja nyt, maanantaina ollaan siinä pisteessä, että pahvilaatikoina on enää viitisen laatikkoa jäljellä. Puntaroin hetken, että tyhjennänkö laatikot vai mainitsenko muutaman sanan muutosta. Valinta oli selkeä. ?

Ihana, leppoisa muutto mutta siltin väsyttää.

Muutto sujui kokonaisuudessa hyvin mutta sanomattakin on selvää, että väsyttää ihan hitokseen. Muuttaminen kolmen lapsen, perheen ainoana aikuisena on raskasta. En ole koko viikonloppuna istahtanut imetys minuutteja pidempään sohvalle enkä pessyt hiuksiani kuin vasta eilen. Ruokakin on usein syöty kylmänä ja yöllä heräsin siihen, että niskat ovat jumissa.Kaiken tämän keskellä huomasin, että mieli alkoi kiristymään ja tajusin että sujuvan muuton keskellä olin unohtanut pitää lääkityksen kunnossa. Joten ei mikään ihme, että unettomat yöt ja väsynyt mieli alkoi eilen iltapäivällä kiristämään fiilistä.

Leppoista muutosta huolimatta en nyt ihan hetkeen muuta. Tässä on hyvä, tässä kodissa ja suuressa tilassa.

Ida

Ps. Kiitos, että klikkailit blogiani auki, vaikka en päivittänyt tänne viikonloppuna mitään<3 Kiitos.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Lue myös:

Luottotiedoton asuntomarkkinoilla.

Hei, me muutamme!

Suuri paljastus paljastui jo otsikolle – me muutamme. Vihdoin. Vuoden ja viiden kuukauden odotuksen jälkeen me muutamme. Oloni on epätodellinen enkä meinaa uskoa tätä, vaikka vuokrasopimus on jo tehtynä. Minähän tein sen jo sillä hetkellä, kun asuntoa tarjottiin, näkemättä asuntoa. Lähes sadan neliön kodin kunto oli näkemättä mutta vuokrasopimuksella halusin varmistaa, että koti, jota meille tarjottiin, olisi meidän. Niinpä kaksi tuntia asunnon tarjoamisesta, lukuisien meilien lähettämisestä allekirjoitin sopimuksen. Ajattelin, että kunhan kodissa on ehjä katto, niin se riittää. Kaiken muun pystyy pintaremppaan. Meidän piti odottaa kodin näkemistä kaksi pitkää vuorokautta. Odotimme ja katselimme pohjapiirustusta, suunnittelimme ja toivoimme, että pääsisimme pian katsomaan uutta kotia. Eilen koitti päivä, jolloin pääsimme katsomaan uutta kotia ja toteamaan asuntonäytössä, joka toinen minuutti – me muutamme tänne!

Muutamme 97m rivitaloon.

Asuntonäytön jälkeen tuntui hyvältä. Koti oli paljon parempi mitä osasin odottaa. Se oli täydellinen meidän perheellemme. Meillä ei ikinä ole ollut näin isoa kotia, jossa kaikilla olisi tilaa ja omat huoneet. Olemme tähän asti asuneet erilaisilla kokoonpanoilla alle 76m kodeissa, joten tuntui, että astuimme eilen kartanoon. 21 neliötä enemmän asuin tilaa, yksi huone enemmän, tuplasti isompi olohuone, sauna ja katettu takapiha – täydellinen juuri meille. Muutamme 97 neliön kotiin pian, jo kuun vaihteessa. Viikot menevät äkkiä eteenpäin ja edessä häämöttää uusien muistojen luominen, uudessa kodissa.

Se, että muutamme uuteen kotiin, tuntuu uskomattomalta. Viime vuonna minulle ei tarjottu yhtään asuntoa ja tänä vuonna kaikki asunnot ovat menneet toisille. Yksikin asunto meni minuuttien erolla – niin lähellä olemme olleen isompaa kotia. Kotia, joka palvelee meidän perhettämme paremmin sekä tukee lasten kasvua, ja keskinäistä sidettä. Kirjoitin taannoin postauksen siitä, millaista on olla luottotiedoton asuntomarkkinoilla ja sillä hetkellä kävin henkisesti asuntojen osalta pohjalla. Tuntui todella pahalta jatkuvasti menettää asunto mitä kovasti toivoimme.

Me muutamme

Asiat tapahtuvat, kun vähiten odottavat.

Useiden pettymyksien jälkeen heitin asunnon suhteen hanskat tiskiin ja sanoin useasti ääneen, asumme tässä ja on vaan mahduttava. Sitten tosissaan koitti aamu, jota en osannut odottaa – asunto tarjous kilahti meiliin. Aivan uskomatonta! En osannut odottaa asuntoa vielä moneen vuoteen ja olin asennoitunut tyytymään kohtalooni, kunnes asiat tapahtuivat sillä hetkellä, kun vähiten osasin odottaa. Tässä sitä nyt ollaan, perjantai aamuna klo 6:22 viimeistelemässä postausta ja toteamassa miten siistiä on vihdoin päästä muuttamaan kotiin, joka palvelee kaikkine puitteineen juuri meidän perhettämme. Me muutamme, aivan kohta mutta meille ei tule muutto kiirettä sillä olemme aloittaneet jo tavaroiden karsiminen. Heti kun allekirjoitin sopimuksen.

Tästä tulee elämäni parhain muutto ja samalla aikuisiän seitsemäs koti mutta niinhän sitä sanotaan, pitää pussata monta sammakkoa ennen kuin löytää sen oikean.

Asuntojen osalta löysin sen oikean.

Ida

 

Lue myös:

Luottotiedoton asuntomarkkinoilla.

Seuraa matkaamme:

Instassa

Facessa