Hae
Elämänmakuista matkaa

Blogin luetuimmat postaukset.

Ajatelkaa, vuosi sitten marraskuun 23. päivä aloitin blogin kirjoittamisen vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, että miten tekstejä jäsennellään tai miten kirjoittaa siisti, luettavissa oleva postaus. Aloitin kirjoittamisen ihan nollasta. Kirjoitin kirjoitusvirheitä täynnä olevia postauksia (huom! tulee niitä virheitä vieläkin mutta sallittakoot se luki-, ja kirjoitushäiriöiselle ;)), yhteen pötköön ja annoin ajatuksieni vaan tulla. Siinä ei näin jälkikäteen mietittynä ole mitään pahaa sillä tekstit, jotka on julkaistu vuosi sitten ovat täyttä tunnetta sen hetkisen elämäntilanteen vuoksi. Yli vuodessa postauksia on kertynyt jo 209– tämä teksti mukaan lukien, 210 ja tänä aikana on muodostunut selkeä kärki viisikko luetuimmista postauksistani. Blogin luetuimmat postaukset ovat jokainen tärkeitä minulle ja niiden oleminen viiden parhaan joukossa on isoa asia. Jotta välillä tulisi vähän kevyempää postausta, niin listaan teille tähän blogin luetuimmat postaukset, siinä järjestyksessä missä ne ovat.

  1. Isä voi evätä lapselta isän.

”Minun päähäni ei mahdu se, että jos kaksi aikuista ihmistä ovat yhteisymmärryksessä päättäneet olla käyttämättä ehkäisyä ja sen seuraamuksena nainen tulee raskaaksi, niin mies voi sanella toimintansa tämän jälkeen. Minä en vaan käsitä, että jos mies ei ole valmis lapseen, niin miksi hän ei huolehdi ehkäisystä? Missä ajatuksen nystyrät sillä hetkellä on, kun mies tumaa, ettei ehkäisyä tarvitse. Jokainen aikuinen kuitenkin tietää sen, että raskaus on AINA mahdollista, jos ei käytä ehkäisyä. (Toki on se mahdollista myös ehkäisyn kanssa).”

Näin kirjoitin blogini suosituimpaan postaukseen. Tämän postauksen asia on asia, josta voisin paasata loputtomiin. Olen kirjoittanut samankaltaisia postauksia jo muutamia ja seison jokaisen postauksen takana, jossa kirjoitan siitä, miten isä voi lapsensa hylkää ja loistaa poissaolollaan. Samaan aikaan tosin nostan esille sitä, miten upeaa duunia äidit tekevät siinä vaiheessa, kun hoitavat niin isän kuin äidin roolin – yhdessä paketissa.

  1. Rakenneultra – kaksi istukkaa.

”Olin kahden istukan löytymisestä hieman hiljaista naista ja ihmeissäni enkä oikein vieläkään käsitä sitä, että juuri multa löytyi toinen istukka. Ylimääräinen ja kookas sellainen. Mutta näillä mennään. Onnekseni asia selvisi jo näillä viikoilla ja asiaan pääsee valmistautumaan etukäteen. Soitin eilen myös lähipiirin läpi ja halusin heidän kanssaan jutella asian läpi ennen kuin käsittelen tätä asiaa julkisesti.”.

Se, että raskaana ollessani rakenneultrasta löytyi kaksi istukkaa, oli pysäyttävä asia ja muutti raskauden riskiraskaudeksi. Riskiraskauden vuoksi raskautta seurailtiin tiuhasti. Aluksi kerran kuussa ja melko pian kahden viikon välein. Sittemmin toinen istukoista alkoi vuotamaan ja Max syntyi sektiolla, keskosena.

  1. rv 23 oireet ja kuulumiset.

”Raskausoireista kaikista inhottavin on liitoskivut! Ne tuntuvat ihan haaro välissä asti todella voimakkaalta kivulta ja ihan syvällä luussa saakka. Vihaan niitä ihan todella koska liitoskivut rajoittavat paljon elämääni sekä arkista tekemistä. Ja jos ei rajoita, niin hidastaa ainakin. Liitoskivut saattavat iskeä esimerkiksi istuessani pitkään samassa asennossa tai käytyäni kävelyllä. Näkisitte, millaista on vaihtaa nukkumaan mentäessä asentoa. Vaihdan asentoa puolelta toiselle, varsin hitaasti ja samalla siirrän kahta tyynyä mukanani koska suhteellisen hyvä uniasento tulee siinä, kun tyyny on jalkojen välissä.”.

Miettiessäni raskauttani, siitä tulee mieleen yksi asia – liitoskivut. Jestas miten kipeä olin läpi raskauden ja melko varhaisista viikoista asti. En ollut koululaisten kohdalla kokenut niin kipeää ja mielialan vaihtelua täynnä olevaa raskautta mitä koin Maxin kohdalla, ja se oli todella raskasta. Olin aivan voimaton omien kipujeni kanssa ja se, että en pystynyt suoriutumaan arjesta totutusti, oli kova pala. Haluaisinko olla taas raskaana? En todellakaan!! 😀

  1. Kun raha ahdistaa ja joulu tulee, niin vituttaa.

”On hetkiä, jolloin kaikkeen ei pysty ja sitten on hetki, jolloin voi huokaista hetkeksi helpotuksesta. Jälkimmäisiä hetkiä on harvoin ja ensimmäisiä hetkiä enemmän. Kaikki tämä vain siksi koska olen joskus pistänyt rahaa haisemaan ja jouduttuani velkakierteeseen, syöksyin samalla pelastamaan toisen talouden. Vain huomatakseni, että käteen jäi isompi laskupino. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja jossittelu on turhaa mutta siltin halusin sanoa, että raha on suuri ahdistuksen kohde, jonka kanssa kamppailen päivittäin.”.

Tämän postauksen myötä toi esille rahallisen tilanteeni ja hieman häpeillen toin asian esille. Olin jo muutaman kuukauden halunnut kirjoittaa rahasta postauksen mutta en uskaltanut. Sydäntä lämmittävästi sain kuitenkin tämän postauksen myötä äärettömän ihania viestejä teiltä, kiitos<3

  1. Matkan takana – meidän perheemme.

”Perheeseeni kuuluu 9-vuotias poika, joka tunnetaan blogissa nimellä Isoveli ja 7-vuotias tyttö, joka tunnetaan blogissa nimellä Sisko. Koululaisten lisäksi perhe täydentyy toukokuussa 2021 h-hetkensä saavuttavalla, mahassa hentoisen vahvasti potkivalla pojalla, joka tunnetaan nimellä Pulla. Pulla on tähän mennessä saavuttanut raskausviikon 20, joten h-hetki lähestyy. Heidän lisäksi meidän perheeseemme kuuluu neljän kuukauden ikäinen karvainen kaveri, nimeltään Naxu.”.

Viidenneksi luetuin postaus on kertomus siitä, että millainen jengi on matkan takana. Olen kirjoittanut tämän postauksen jo tammikuun neljäs päivä ja sama poppoo täällä häärii yhä. Tosin tuosta tekstistä on muuttunut se, että kutsumanimet ovat  – koululaiset ja Max.

 

Kiitos, että luette tekstejäni ja kiitos teidän, nämä ovat blogini luetuimmat postaukset❤️ Mikä postauksistani on jäänyt eniten sun mieleen?

Ihanaa perjantaita,

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Tulevaisuuden haaveet – toivepostaus.

Kysyin Instagramin puolella postaus toiveita ja yksi toiveista oli tämä, tulevaisuuden haaveet. Todella hyvä ja pysäyttävä ehdotus, jota miettiessä sain todella pysähtyä ajatuksella tulevaisuuden äärelle. Millaisia tulevaisuuden toiveita minulla on?

Toivon olevani tulevaisuudessa velaton.

Tällä tarkoitan sitä, että toivon tulevaisuudessa olevani täysin velaton tämänhetkisistä veloistani ja toivon, että olisin taloudellisesta ahdingosta vapaa. Tämä vaatii paljon työtä ja yhden ison askeleen tämän tiimoilta olen jo aloittanut mutta siitä lisää vuoden vaihteen jälkeen. Olen kirjoittanut rahasta täällä!

Toivon pystyväni tulevaisuudessa asumaan Espanjassa.

Ainainen haaveeni on ollut asua Espanjassa yhden lukukauden verran. Aluksi tosin kävisin kuukauden lomalla siellä, jotta saisin pientä tuntumaa siitä, että millaista se olisi. Mutta pitkä aikainen, yhden lukukauden mittainen asuminen Espanjassa olisi unelmieni täyttymys. Olen vaan hieman arka ja ujo tämmöisissä siirroissa, joten en ihan heti varmaan edes uskaltaisi. Tähän mennessä ei ole ollut edes mahdollisuutta ottaa ja lähteä lapsineen sekä tavaroineen Espanjaan. Mutta ehkä sitten joskus, tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden haaveet pitää sisällään terveyden.

Terveys ei ole itsestäänselvyys ja jos vuoden 2019 leikkauksessa olisi asiat menneet toisin, olisin tässä loppuelämän katetripussin kanssa tai en välttämättä edes ollenkaan. 16.12.2021 lapseni miettivät tuleeko äiti jouluksi kotiin, lupasin tulla vaikka takeita siitä ei ollut. Siispä tiedän, että terveys ei ole selvä homma ja sen voi myös sormia napsauttamalla menettää. Toivon, että minä, lapseni ja läheiseni sataisiin elää terveellistä elämää ja fyysisesti sekä henkisesti hyvä kuntoista elämää.

vuonna 2019 joulukuussa, kolme päivää ennen joulua.

Haaveilen myös siitä, että saisin ajettua ajokortin.

Tämäkin haave on ollut jo monta vuotta mutta en ole saanut aikaiseksi tai jos olen, on siihen tullut muita esteitä, jotka ovat tämän haaveen sammuttaneet. Joskus olisi kiva omistaa ajokortti, jota kautta pystyisin ehkä mahdollistamaan auton. Kenties jonain päivänä.

Haaveilen kätilön työstä mutta toivoisin olevani ”somettaja”.

Vieläkin haaveilen siitä, että pääsisin kätilöksi, vaikka en viime kevään haussa päässyt kouluun. Haaveilen, vaikka tiedän, ettei näin tule todennäköisesti käymään. Kätilön työ on ikuinen haaveeni mutta siitä huolimatta toivoisin, että olisin jonain päivänä ”somettaja”, isommissa saappaissa. Olisi todella hienoa, jos pystyisin tekemään niin blogia kuin Instagramia työkseni. Tiedän, että matka siihen on pitkä ja ehkä jopa yhtä vaikea kuin kätilöksi pääseminen mutta kuinka siistiä se olisikaan jonain päivänä huomata, että unelma on saavutettu. No ihan hiton siistiä! Ennen sinne unelmaan pääsemiseksi toivoisin, että saisin tehdä joskus keikkaa ruokakauppoihin. Siellä on kiva olla töissä ja tykkään asiakaspalvelusta todella paljon – myös niinä hetkinä kun kuitti ei mene verotukseen.

Tulevaisuudessa toivon saavani lähihoitajan koulutuksen loppuun.

Olen käynyt lähihoitajan koulutusta ihan hävyttömän kauan! Jo vuodesta 2017 asti. Koulu on jäänyt kahdesti kesken. Ensimmäisellä kerralla jätin sen kesken koska silloisen elämäntilanteen voimavarat eivät riittäneet koulun käyntiin ja toisen kerran koulu keskeytyi hyvästä syystä, äitiysloman alkamisen vuoksi. Vielä olisi koulua jäljellä ja toivoisin, että saisin jossain vaiheessa puristettua sen kasaan. En tiedä tulenko koskaan tekemään lähihoitajan töitä mutta ainakin saisin sen koulutuksen vihdoin loppuun. Tosin onhan siitä paljon hyötyä! Jos esimerkiksi palaisin päiväkotiin töihin, olisi minun mahdollista saada kouluttautuneena vakituinen työsuhde, kun taas kouluttamattomana saa vain määräaikaisia työsuhteita. (ainakin näin oli minun ”aikanani”.).

Lastenhoitajana vuonna 2019, ennen leikkausta.

Liikunnallinen harrastus osaksi minua.

Olen harrastanut niin jalkapalloa, tankotanssia, kuntosalia, lenkkeilyä, nyrkkeilyä kuin kehonpainolla treenaamista niin yksin kuin personal trainerin kanssa mutta mitä liikunnallista harrastusta harrastan nyt? Sohvalta ylösnousemista ja siivoamista, ei muuta! Joten haaveenani olisi saada liikunnallinen harrastus osaksi minua, pysyvästi. Toivoisin sitä kautta saavani hyvää fiilistä itselleni ja sellaisen vartalon missä oikeasti viihdyn sekä ilon siitä liikunnasta. Liikunnan ilo nimittäin tukee mielenhyvinvointia, tiedän – on kokemusta.

Viimeksi pystyin ja jaksoi treenata kunnolla alkuraskaudessa.

Toivoisin tulevaisuudessa saavani isomman kodin.

Edes yksi huone enemmän, kiitos! Meidän perheemme mahtuu nykyiseen kotiimme hyvin mutta vielä paremmin mahtuisimme, jos asuisimme kodissa, jossa olisi huoneita yksi enemmän. Voisin vaikka luopua toisesta vessasta ja sisävarastosta, jos saisin yhden huoneen lisää. Olen haaveillut isommasta kodista jo vuoden mutta vielä en ole sellaista meille saanut. Ehkä näin on tarkoitettu? Meidän alueemme on hyvä lapsille ja isomman kodin tulisi olla samalta koulualueelta sillä se on ehtona, ettei lasten tarvitse vaihtaa koulua. Mutta jos jonain päivänä tulisi eteen isompi koti? Toivottavasti.

Toivottavasti olisin onnellinen.

Mennyt vuosi on osoittanut sen, että onni on katoavaista sorttia, mikäli sen on rakentanut, tiivisti toiseen kiinni. Rakensin joskus onneni, tai no, onnen rippeet sen varaan, että olisin ollut taannoisessa uusperheessä lopuniän. Sitten kävi kuitenkin niin, että onni mureni ja mitä jäi jäljelle? Tietynlainen tyhjiö ja itsensä uudelleen rakentaminen. Sen uudelleen rakentamisen kautta olen oivaltanut, että onnea ei kannata rakentaa muiden varaan. Onnea voi ja kannattaa rakentaa itsensä kanssa sillä se on sellaista onnea minkä pysyvyyteen ja elämiseen voi tietyissä määrin vaikuttaa. Niinpä toivoisin tulevaisuudelta sitä, että olisin onnellinen. Olen toki nytkin mutta toivoisin saavani olla vielä isommin onnellinen. Onneni on rakentumassa koko ajan ja vielä on paljon asioita, joissa on mentävä eteenpäin.

Tulevaisuudessa haaveilen ajasta lasten kanssa.

Me vietämme paljon aikaa lasten kanssa yhdessä ja touhuamme paljon erilaisia juttua. Olemme aika tiivis perhe. Tiedän, että lapset kasvavat ja jokainen meistä kasvaa, kenties muuttaa muotoaan ja hakee uutta paikkaansa perheessä. Siitä huolimatta toivoisin, että saisin aikaa lasteni kanssa ovat he minkä ikäisiä tahansa. Toivoisin todella paljon sitä, että lapseni ovat aina tässä niin nyt, teininä kuin aikuisena. Toivoisin tulevaisuudessa sitä, että viettäisimme aikaa yhdessä ja olisimme yhdessä. Ihan kuten aina tähän saakka olemme olleet. Aika, se on katoavaista ja siksi toivon, että saan lasteni kanssa aikaa. Aikaa meidän jutuillemme, aikaa yhdessä istumiselle, nauramiselle ja juttelulle. Aikaa perheenä. Toivon, että pystymme pitämään kiinni siitä mitä me olemme – meidän jengi.

Sellaiset ovat minun tulevaisuuden haaveet. Olipas kiva tehdä tätä postausta ja pysähtyä ajatuksella haaveiden äärelle? Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Ida

 

Lue myös:

Mitä toivon joululta?

Seuraa meitä:

Instagramissa.