Hae
Elämänmakuista matkaa

Vauvan biologinen isä vauvan elämässä?

Sain Instagramiin kysymyksen, joka kuului näin 

Tuleeko vauvan biologinen isä olemaa läsnä joskus hänen elämässä? 

En lähde tutkimaan kysymystä siltä kantilta mitä laki sanoo ja mitä oikeuksia lapsella on. Pohdin kysymystä täysin tunne pohjana ja siltä kantilta miten minä haluan mutta palataan ensiksi ajassa taakse päin, miten minä olisin halunnut, että asiat menevät. 

Sadussa olisin halunnut, että vauvan biologinen isä olisi vauvan elämässä. Viimeiseen asti olisin halunnut hänet mukaan synnytykseen ja jopa vauvan synnyttyä toivoin, että hän olisi tullut katsomaan vauvaa sairaalaan. Näin olisin halunnut asioiden menevän. Olisin halunnut, että vauvalla olisi ollut raskaudesta saakka kaksi vanhempaa enkä ikinä suunnitellut olevani yksinhuoltaja. Sadussa toivoin, että vauvan isä olisi hän, joka juoksee vauvan perässä teholla ja näyttää ensimmäisen kuvan vauvasta puhelimestaan. Saduissa kaikki päättyy aina onnellisesti.

Kunnes toisin kävi. Tosielämä johdatti toisenlaiseen suuntaan.

Vauvan biologinen isä ei ole elämässä.

Muistakaa taas, että en kirjoita asiaa lainopillisesti enkä sen pohjalta mitä joku naapurin kumminkaiman etana on mieltä. Kerron, että mitä minä ajattelen ja miten minä tänä päivänä haluan. Kuten sanoin otsikossa, niin biologinen isä ei ole vauvan elämässä.  

Hyvä niin. 

Valitettavasti en häntä tähän elämäämme haluaisikaan. En nyt, en huomenna enkä seuraavassa elämässä. En ole katkera hänelle siitä, että jäin odottamaan yksin ja jouduin valitsemaan kahden väliltä. En myöskään kadu sitä, että pidin vauvan miehen sijaan. En kadu suhdettamme enkä jossittele sitä, että rakastuin häneen koska sillä rakastumisen hetkellä hän oli elämäni rakkaus. Hänellä on aina paikka muistoissani ja kuva kesäloma-albumissamme mutta siitä huolimatta muistoissa hän saa pysyä. Olen vain huojentunut, että kaikki on takana päin.

Kaikki ei kuitenkaan mene saduissa ja noustuani monen kaatumisen jälkeen jaloilleni, en pysty avaamaan ovea. En vaan pysty enkä halua. Voin avata koska tahansa oven kenelle tahansa muulle mutta en vauvan biologiselle isälle. Toisaalta en edes usko, että minun tulisi koskaan edes harkita sellaista vaihtoehtoa. Kuten en usko siihenkään, että vauva toimittaisi isänpäiväkorttia biologialleen.

Järjellä tiedän miten asiat tulevat menemään, joten en enää edes toivo muuta enkä halua muuta. Nyt haluan vain tasapainoisen perheen.

Meidän koti, meidän perheellemme.

Koti missä nyt asumme, on meidän perheemme koti. Meidän näköinen ja vain meitä varten. Kotiamme ei ole rikkonut kukaan. Kodissamme vallitsee rauha ja turvallisuus. Siitäkin huolimatta vaikka sain taannoin tappouhkauksen, jossa uhattiin nylkeä lapseni. Lapseni edessäni ja sitten minut. Ei, en vaan pysty avaamaan ovea kenellekään muulle kuin meidän perheenjäsenille. Heille ketkä ovat meidän perhettämme ja meidän läheisiä. Siinä vaiheessa kun ero tulee, niin toisilla pysyy rakkaus ja välittäminen loppuun saakka mutta minulla se on sammunut. Siitäkin huolimatta, että vielä vuosi sitten toivoin asioiden menevän toisin.

Meidän perhe on tässä ja nyt.

Biologisen isän tuleminen elämään?

Kuten sanottu, en toivo biologista isää vauvan elämään. Vauvan, joka on viaton ja hentoinen. Aito ja vilpitön. Hän, joka rakastaa autoja, antaa kuolaisia pusuja ja suuttuu jos ei saa sitä mitä syön, ansaitsee kasvaa vain minun valvovien silmien alla. Nyt, huomenna ja seuraavassa elämässä. 

Jos kaivaisin esille lapsen oikeuden lain silmissä, niin lapsella olisi toki oikeus isäänsä mutta siitä huolimatta vauvani syö aamupalansa aina ainoastaan minun pöydässä. Hänestä ei tule reppureissaajaa eikä hänestä tule lupauksiin pettynyt. Lainopillisesti tiedän, että en voisi estää vauvan isän tulemista vauvan elämään mutta en myöskään sitä mahdollistaisi sormia napsauttamalla. Samalla tiedostan sen tosiasian, että vauvaltani on evätty isä eikä minun eikä vauvan tahdosta.

Kun lapselta evää biologian, koko ajan mahdollisuus suhteen luomiseen menee kauemmas ja kuilu kasvaa. Samalla tiedän sen tosiasian, että silloin kun kynnys nousee liian korkealle, sitä ei tulla ylittämään. Tosin en edes usko, että vauvan biologinen isä koskaan hänen elämäänsä tulisi ja hyvä niin. Vauvalla on niin sanottuja miehen malleja elämässä ja heitä ketkä opettavat ajamaan autolla kun äiti ei osaa. 

Biologia ei kuitenkaan ole tae hyvästä vanhemmuudesta.  

Ida

 

Lue myös:

Isä voi evätä lapselta isän.

Isätön isänpäivä

Seuraa meitä:

Aitoplayssa

Q&A – Instagramissa kysyttyä.

Sain Instagramissa mielettömän hyviä kysymyksiä ja tänä perjantaina ajattelin vastata niihin. Mielenkiintoisia kysymyksiä, joiden parissa tuli ajatuksella pysähdyttyä asian äärelle.

Q&A parisuhde jutuista.

Ootko tapaillut ketään sitten vauvan syntymän? Kiinnostunut kenestäkään?

Kiitos tästä kysymyksestä, tosi hyvä kysymys! Kuten suurin osa teistä tietää, niin olen ollut ilman läheisyyttä yli 500 päivää. Kun päivä numero 500 tuli täyteen, niin lopetin laskemisen. Sinkkuna oleminen on kivaa ja pitkän suhteen jälkeen tarpeellista. Kuitenkin tämä ei poissulje sitä, ettenkö voisi olla kiinnostunut jostain ja olenkin mutta se on eri asia kuin deittailu. Omakehu voi haista mutta saan Instagramin kautta todella paljon treffikutsuja mutta yhteenkään en ole vastannut myöntävästi. Se ehkä kertoo sen, että ihan kenen tahansa kanssa en treffeille lähde mutta myös sen, että sinkkuna oleminen on kivaa! Joten en ole tapaillut ketään sitten vauvan syntymän.

Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, ettenkö olisi kiinnostunut kenestäkään. Toki olen tälläkin hetkellä kiinnostunut yhdestä tyypistä ja pyysin häntä kahville mutta tulkitsin tilanteen yksipuoliseksi kiinnostukseksi. Olin miettinyt noin puoli vuotta kahville pyytämistä ja sitten kun pyysin, teki mieli vajota maan alle koska aistin sen ettei ajatus ollut molemmin puolinen. Mutta eihän se mitään haittaa! Toki se harmittaa, ettei näin tainnut olla tai näin en ainakaan tuntenut olevan mutta ei muuta kuin päivä numero 1000 kohti!

Kuinka vanha olit, kun sait esikoisesi? Oletko ollut naimisissa?

Aloin odottamaan esikoistani 2011 eli olin silloin omalla matikkapäälläni laskettuna 22-vuotias, kun hän syntyi. Täytin kesällä 22 ja hän syntyi lokakuussa. Keskimmäisen sain 24-vuotiaana ja nuorimmaisen sain 31-vuotiaana, olin juuri täyttämässä 32-vuotta. Naimisissa olen ollut koululaisten isän kanssa ja kerkesimme olemaan naimisissa neljävuotta ennen kuin erosimme. Tänä päivänä en tiedä menisinkö naimisiin enää ja onneksi sitä ei tarvitse edes tietää. Elämässä kerkeää tapahtumaan paljon asioita ja mielipiteetkin muuttuvat kaikesta, niin ei tässä onneksi tänään tarvitse päättää menenkö tulevaisuudessa naimisiin.

Q&A

Ajatuksia tapailusta/treffailusta.

Miksi ei, jos oikea osuu kohdalle? Kuten ensimmäisessä kysymyksessä kirjoitin, pyysin yhtä tyyppiä kahville mutta se ei tuottanut tulosta. Sen suuremmin minulla ei ole tarvetta treffailulle ja harvasta tyypistä sytyn sillein, että voisin ajatella tekeväni kahvittelulle tilaa. Olen aika nirso mutta myös arkea yksin pyörittävä, ettei tässä kolmen lapsen äitinä ihan joka välissä kerkeä tapailla ketään. Sanoisin, että ajatukseni treffailusta on aika neutraalit.

Q&A – sekalaisia kyssäreitä!

Sun oma perhe tausta, et puhu kuin äidistäsi.

Kyllä. Näin on. Oma perhe taustani on rajoittunut siihen, että puhun jonkin verran äidistäni ja saatan esimerkiksi jotain sukulaista sivuuttaa ohimennen. Harvoin tosin. Sen verran voin sanoa, että en puhu omasta lapsuuden perhetaustasta kuin psykoterapialla. En blogissa koska valitettavasti se on aiheen sellainen missä en kaikilta osin voi olla avoin ja kanavani perustuu avoimuuteen. Siitä syystä en perhe taustasta tai lapsuudestani puhu koska siinä pitää ottaa muut huomioon enkä halua puhua sanaa sieltä, sanaa täältä.

Velkajärjestely ja siihen pääsy.

Velkajärjestelystä olen kirjoittanut postauksen, jonka voitte lukea täältä!

Q&A

Mikä on yksinhuoltajuudessa parasta? Entä raskainta?

Yksinhuoltajuudessa parasta on se, kun on yksin mutta samalla se on myös raskasta olla yksin. Rakastan sitä, kun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa taikka sopia lapsenhoito vuoroja mutta kieltämättä olisi joskus kiva käydä suihkussa yksin tai syödä ruoka rauhassa, lämpimänä. En kuitenkaan kokonaisuutta vaihtaisi pois enkä voisi kuvitella, että perheessämme olisi kaksi aikuista. Tykkään siitä, kun saan yksin touhuta lasten kanssa, omilla ehdoillani. Saan suunnitella juuri sen näköisiä lomia mistä minä, ja lapset tykätään sekä kasvattaa lapset kuten itse haluan. Yksinhuoltajuudessa ei ole sun ja mun vuoroja eikä excel taulukoita. Yksinhuoltajuudessa on vain minun vuoroni mutta samalla siinä on tuplasti enemmän rakkautta. Lapsia ei tarvitse jakaa ja lapsilta saa kaiken huomion sekä rakkauden.

Q&A

Millainen olisi sun unelma päivä?

Unelma päiviäni on monenlaisia. Unelma päivä, jossa saisin olla vain yksin, on sellainen, jossa pääsisin erilaisiin hemmottelu hoitoihin ja kampaajalle. Sen jälkeen olisi ihana mennä shoppailemaan ja ostaa muutama uusi asu kokonaisuus. Kaiken tämän kruunaisi se, jos pääsisin syömään pippuripihvin ja saamaan jälkiruuaksi jonkun leivonnaisen. Päivän, jonka haluaisin viettää yksin, jälkeen suuntaisin kotiin katsomaan sarjaa ja hengailemaan yksin.

Toinen unelma päiväni olisi lasten kanssa Kreikassa, ihanassa lämmössä meren äärellä, jossa saisin nähdä ja kuulla lasten ilon riemuineen! Se päivä ei muuta tarvitsisi kuin unelma kohteemme ja meren kohinan sekä yhdessä olon. Ensimmäisen unelma päivän toteutumista en kovin todennäköisenä näe mutta jälkimmäisen näen. Vielä jonain päivänä toteutan lasten unelman ja vien heidät Kreikkaan!

NYT kysyn sulta, millainen olisi SUN unelma päivä?

Ida

 

Seuraa meitä:

Instagramissa