Hae
Elämänmakuista matkaa

Vauva itki ja minä nukuin – jep, vuoden äiti.

Viime viikolla tapahtui jotain sellaista mistä johtuen koin seuraavana aamulla syyllisyyttä. Yöllä vauva itki ja minä nukuin. Kyllä. Luitte oikein. Muistan, että nukuin selkä vauvaan päin ja unessa vauva itki. Hetken päästä havahduin aivan paniikissa siihen, että täällähän itkee vauva ihan oikeasti. Nousin pystyyn sängystäni ja otin syliin vauvan, joka seisoi sängyssään. Hänen kyyneleensä valuivat kaulaan asti ja huuto oli suurta. Hänen oli vaikea saada hengitystään tasaantumaan. Tarjosin vauvalle maitoa ja syleilin häntä kovasti. Olin todella surullinen siitä, että nukuin ja vauva itki. Vuoden äiti. Sitten mietin asian syyseuraus suhdetta ja aamulla huonoa omaatuntoa tuntiessa pohdin sitä, että mistä tämä johtuu. Sitten muistan jostain tämän samanlaisen tapahtuman, jossa vauva itkee valtoimenaan ja minä nukun. Samassa ymmärsin syyn tälle tapahtuneelle. Olen helvetin väsynyt, henkisesti.

vauva itki

Enna Uussalmi – @ennauusphotography

Äiti on väsynyt.

Tässä kevään mittaan on ollut paljon kaikkea, joka on kuormittanut fyysistä sekä henkistä jaksamistani. En muista yhtään päivää, jolloin joku ei olisi tarvinnut jotain enkä tarkoita tällä yksinään lapsia vaan kaikkea ympärillä olevaa. Jos lapset eivät ole jotain vaille, niin jatkuva metatyö on. Ihan tosissaan. Hoidan tällä hetkellä kolmeen lapseen liittyviä asioita, huomaten, että en ole neljään kuukauteen käynyt keskustelemassa, ammattilaisen kanssa. Viime vuonna kävin kuitenkin kahden viikon välein keskustelemassa psykologilla. Nyt ainut kenen kanssa keskustelen, on sosiaalihuolto, perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, urakoitsija, putkari, huoltomies, lääkäri, psykologi, opettaja, rehtori ja isännöitsijä tai vaikka ihan vaan sähkönmyyjä. Tällä hetkellä voisin viikoksi luopua virastollisten asioiden hoitamiseen ja olla vastaamatta esimerkiksi lastenvalvojan soittoon. Sen sijaan voisin ulkoistaa kaiken metatyön jollekin toiselle, hetkeksi. Kuka ottaa kopin?

Äiti on nimittäin nyt todella väsynyt ja tajusin sen yöllä. Viimeksi kun olin näin väsynyt, niin kävi samanlailla – vauva itki ja minä nukuin. Väsymykseni ei johdu siitä, että heräilen vauvan kanssa öisin. Väsymys johtuu kaiken arjen pyörittämisen lisäksi siitä, että viimeisin lapsi nukahtaa ehkä noin kymmeneltä illalla ja ensimmäinen lapsi herää aamulla noin puoli kuusi. Kun viimeinen illalla nukahtaa, on hetki aikaa hengähtää ennen kuin itse käyn nukkuman mutta nyt on todettava, että hitto olen väsynyt! Väsymyksen lisäksi kroppa on jumissa ja raskas, hartiat painavat ja käsissä monta lankaa, joista yritän pitää kiinni.

vauva itki

Enna Uussalmi – @ennauusphotography

Ruuhkavuosien syvyyksissä.

Se on varmaan myönnettävä, että olen ruuhkavuosien syvyyksissä, jossa yritän olla hukkumatta. Nautin yhden vanhemman perheen elämään liittyvistä asioista, lapsista ja rakkaasta harrastuksesta. Mutta se mistä en nauti on se, että huomaan ajatukseni prakaavan, mieleni väsyvän ja lauseiden katkeilevan. Makasin viime viikolla, yhtenä päivänä porukoiden lattialla, hetken ajan, niin meinasin nukahtaa siihen pää pystyssä. Niin väsynyt olen, että jopa bussissa meinaan nukahtaa, jos kukaan ei puhu minulle.

Kaikesta huolimatta pusken eteenpäin ja yritän olla lapsilleni tarpeeksi ja saada hoidetuksi hammaslääkäriin menon ajallaan, ja järjestettyä vapuksi ilmapallot. Samalla kun aikataulutan meneillään olevan pintaremontin vuoksi aikataulut erilaisten duunareiden kanssa. Ruuhkavuosien syvyyksissä usein tuntuu aamuisin siltä, että olisi nukkunut yhtään. Tästä syystä olisi kiva nähdä jostain tutkasta, että millainen unenlaatuni on. Onko se kohtalaista vai vaatisiko se enemmän tunteja? En tiedä.

Tällä hetkellä poden vieläkin huonoa mieltä siitä, että en reagoinut kalleimpani hätään heti vaan nukuin. Tiedostan, että nukuin omaa väsymystäni ja sitä, että kaikkien lankojen pyörittäminen käsissäni on liikaa mutta toisaalta, kuka muukaan niitä lankoja pitäisi?

Konkreettisia muutoksia on tehtävä sillä enää vauvani itku ei saa jäädä uneni alle mutta mitä?

Ida

 

Lue myös:

Äiti on vähän väsynyt.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Viikko 16 – hetki ajatuksille.

Vuosien aikana olen joutunut tai saanut, miten sen ottaa, opetalla siihen, ettei suunnitelmat mene aina kuten olen suunnitellut. Teen itseni kanssa ihan hirmuista duunia sen suhteen, ettei pasmat menisi sekaisin sillä hetkellä, kun suunnitelmat eivät toteudu. On se sitten bussista myöhästyminen taikka sovitun näkemisen peruuntuminen, niin mieleni heittää kuperkeikkaa sen epäonnistuessa. Tänä viikonloppuna otin suunnitelmien peruuntumisen positiivisen kautta koska selkeästi isompi voima päätti, että jos en itse tajua ottaa aikaa itselleni ja relata, niin se tehdään puolestani. Torstaina apina, vauvani, sairastui ja oksensi yöllä ja vatsa oli aivan kuralla.

Sillä hetkellä tiesin, että viikonlopuksi suunnittelemani kyläily ukille tulee perua ja Lapsimessuille ei olisi mitään asiaa mennä. Myöskin ihanan mimmin kanssa suunnittelemani maalaushetki piti siirtää suosiolla toiseen hetkeen. Harmitti ihan vietävästi se, että koululaisvapaa viikonloppu meni jälleen sairastellen. Mikä siinä onkaan, että tämä oli vuoden kolmas viikonloppu, kun apina ottaa jonkun pienen pöpön juuri sille viikonlopulle, kun koululaiset ovat isällään. Viikko 16 viikonloppu oli jälleen sellainen, että tyhjensi kalenterini ja otin aikaa vain kotona, apinan kanssa.

viikko 16

Kuva: Enna Uussalmi

Menojen peruuntumine harmitti koska olin jokaista menoa odottanut todella kovasti mutta samalla otin tämän positiivisen kautta ja tein juuri sellaisia juttuja kotona mistä tykkään. Olen viikonloppuna katsonut Greyn Anatomiaa, suunnitellut kesää, syönyt mitä haluan, nukkunut yhtenä yönä paremmin kuin koko vuonna ja saanut suunniteltua blogiin uutta banneria. Viikonlopun aikana olemme apinan kanssa käyneet kävelyllä ja leikkineet hänen suosikki leluilla eli pikkuautoilla.

Tämä on muuten sellainen mielenkiinnon kohde mihin apinaa ei olla ohjattu vaan hän on itse osoittanut autoja kohtaan mielenkiintoa. Kävelylläkin hiekkapolut puiden keskellä ovat hänen mielestänsä tylsiä, ja hän ei silloin viihdy rattaissa mutta jos kävelemme autotien vieressä, hän viihtyy rattaisissa. Ihan uskomatonta miten voi näin pienellä olla jo selkeitä mielenkiinnon kohteita!

viikko 16

Kuva: Enna Uussalmi

Viikko 16 – postaukset.

maanantai

Lapsi sairastaa, yksinhuoltaja hajoaa.

tiistai

1-vuotias apinanpoikanen

keskiviikko

Minun tyylini – kaiken alla rentous.

torstai

Velkajärjestelyn vaikutus talouteen.

Tällä viikolla tein vain neljä postausta koska energiat olivat vähissä loppu viikolla ja torstaiaamuna sen tajusin mutta mistä syystä, sen kerron huomisessa tekstissä. Ajattelen tosin sillein, että te siellä varmasti ymmärrätte, jos joskus jää joltain päivältä postaus tekemättä. Ainakin toivon, että ymmärrätte sen, että olen täydestä sydämestäni sitoutunut tähän rakkaaseen harrastukseen mutta siinä vaiheessa, kun käsissä on paljon lankoja, on otettava happea. Ihan vain itselleni.

Viikko 16 päättyy kuukautiskivuissa. Minulta poistettiin kierukka 2019 joulukuussa ja sen jälkeen en ole mitään ehkäisymuotoa käyttänyt. Tämä on ollut päätös mikä on osoittanut hyväksi. Vuosia käytin erilaisia ehkäisymuotoja, jotka saivat kroppani sekaisin – kierrot päin prinkkalaa ja kuukautiset jopa vuosiksi pois. Joten saatuani kierukan pois, aloin kuukausien kuluttua tuntemaan itse, milloin kuukautiset alkavat ja viimeisimmän synnytyksen jälkeen olen tuntenut, milloin ovulaatio on. On ihan oikeasti aivan mahtavaa, kun oman kropan tuntee läpi kotaisin ja tiedostaa kalenteria katsomatta, että milloin kuukautiset ovat. Ihan huikea fiilis.

Haha! Tulipa näistä ajatuksista jälleen rönsyileviä, vailla punaista lankaa mutta eipä sillä väliä ole – nämä olivat ajatuksia mitkä tulivat tässä hetkessä mieleen. Nyt, ihanaa päivää sulle!?

Ida

Seuraa meitä:

Instassa