Hae
Elämänmakuista matkaa

Taaperoimetys.

Lapsen ollessa 1v ja 2kk, joka tarkoittaa sitä, että meillä on menossa taaperoimetys. Tosin, itse miellän apinan vieläkin vauvaksi koska hänen laskettu aikansa olisi ollut kuun vaihteessa, joten oikeasti hän olisi 1v ikäinen. Kuitenkin. Minulle imetys on ollut asia, jonka epäonnistumista olen pelännyt. En ennen raskautta vaan synnytyksen jälkeen. Ennenaikaisena syntyneen vauvan kanssa imetys ei välttämättä onnistu. Eihän se tietenkään onnistu vaikka olisi täysiaikaisena mutta ennenaikaisuuteen liittyy paljon haasteita.  

Ensinnäkin kroppa ei ole valmis imetykseen ja imetyksen mahdollinen sujuvuus vaatii paljon töitä. Minulle, joka koki eron ja perheen hajoamisen raskaana ollessaan, riskiraskauden sekä ennenaikaisen synnytyksen, imetyksen sujuvuudesta päätin tehdä kaikkeni taatakseni onnistumisen. En halunnut, että tätäkin vietäisiin minulta pois. Niinpä aloitin käsin lypsämisen ja jo kuusi tuntia sektiosta, pääsin viemään maitoa vauvalleni. Vauvojen teho-osastolle. Sinne toimitin tippoja ja sittemmin litrakaupalla maitoa. Siitä se meidän imetys matkamme sitten lähti.

Lypsämisestä tuli taaperoimetys.

Niin aikaa kului ja huomasin yksivuotispäivän lähestyvän. Oli tunne, että jos apina kelpuuttaa rintaa vielä yksivuotiaana, hän sitä saa. Tässä sitä ollaan. Taaperoimettäjänä, jollaisena en koskaan ajatellut olevan. Ensimmäisen kanssa imetys ei sujunut, toisen kanssa se loppui 1v 2kk iässä, joten en elätellyt toiveita imetyksen jatkuvuudesta. Enkä vauvavuotena pitänyt taaperoimetystä minun juttunani kunnes sylissäni yli 1v ja tunsin sydämeni täyttyvän onnesta. 

Pystyn yhä tarjoamaan hänelle lohtua imetyksen kautta, monta kertaa päivässä rauhoittumishetken ja joskus jopa janojuoman, että pahimpaan nälkään ensiapua. Se, että pystyn taaperoimettämään on minulle ilon asia. Pelkäsin yli vuosi sitten, että menetän ennenaikaisena syntyneen vauvan imetys mahdollisuudet ja tässä sitä ollaan! Lypsämisestä on selvitty ja taaperoimetys sujuu, aivan mahtavaa!

Taaperoimetys jakaa mielipiteitä.

Kyllä. Taaperoimetys jakaa mielipiteitä ja saa jakaakin. En anna niiden vaikuttaa siihen, että imetän yhä enkä siihen, että mitä kaupassa ajatellaan jos kaivan tissin esiin. Taikka mitä uimarannalla ajatellaan jos koppasen syliin imetykselle. Pidän taaperoimetystä luonnollisena osana imetyskaarta. Voi miten monet harmit on taltutettu imetyksen tuomalla lohdulla. Imetyksen avulla päivisin tulee annettua ja pyydettyä läheisyyttä. Imetys myös rauhoittaa menoa ja tuo turvaa jännittäviin hetkiin, ja välipalan unohduttua joskus kotiin, on maito aina mukana!

Apina osaa pyytää maitoa tarttumalla paitaani kiinni ja käpertymällä minua vasten. Se on aika ihana hetki silloin. Se hetki kun hän ilmaisee haluavansa maitoa on suloista eikähän katso aikaa taikka paikkaa jos pyytää maitoa. Muistan vielä noin 8kk iässä sen, että hänellä oli hankaluuksia pysähdyä maidolle hälinän keskellä mutta nyt ei enää aikoihin ole ollut sitä murhetta.

taaperoimetys

Taaperoimetys, kuinka pitään?

Sitä kuinka pitkään taaperoimetän, en tiedä. Menen ihan fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä imetyskerrat ovat ennen ja jälkeen unien, ripotellen pitkin päivää ja ehkä öisin. Yöimetys on sellainen mikä vaihetelee. Joskus imetän neljästi, joskus en kertaakaan. Toissa yönä apina nukkui melkein 17h unet ja tänä aikana imetin häntä neljästi. Sitä edellisenä yönä en imettänyt kertaakaan, joten tässä sen näkee miten yksilöllisiä yötä ovat.

Imettää sitten vuoden tai ei imetä ollenkaan, on sitten taaperoimettäjä tai korviketta antava, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Sillä on, että tekee kuten itselleen ja lapselleen parheinten sopii. Meille sopii tällä hetkellä taaperoimetys ja näillä mennään niin pitkälle kuin meille sopii, ja apina maitoa kelpuuttaa.

Taaperoimetys, se on ihanaa.

Ida

 

Lue myös:

8kk ikäisen imetyksen haasteet.

Vauvan äitinä oleminen on parasta.

Seuraa meitä:

Aitoplayssa

 

 

 

Vauva itki ja minä nukuin – jep, vuoden äiti.

Viime viikolla tapahtui jotain sellaista mistä johtuen koin seuraavana aamulla syyllisyyttä. Yöllä vauva itki ja minä nukuin. Kyllä. Luitte oikein. Muistan, että nukuin selkä vauvaan päin ja unessa vauva itki. Hetken päästä havahduin aivan paniikissa siihen, että täällähän itkee vauva ihan oikeasti. Nousin pystyyn sängystäni ja otin syliin vauvan, joka seisoi sängyssään. Hänen kyyneleensä valuivat kaulaan asti ja huuto oli suurta. Hänen oli vaikea saada hengitystään tasaantumaan. Tarjosin vauvalle maitoa ja syleilin häntä kovasti. Olin todella surullinen siitä, että nukuin ja vauva itki. Vuoden äiti. Sitten mietin asian syyseuraus suhdetta ja aamulla huonoa omaatuntoa tuntiessa pohdin sitä, että mistä tämä johtuu. Sitten muistan jostain tämän samanlaisen tapahtuman, jossa vauva itkee valtoimenaan ja minä nukun. Samassa ymmärsin syyn tälle tapahtuneelle. Olen helvetin väsynyt, henkisesti.

vauva itki

Enna Uussalmi – @ennauusphotography

Äiti on väsynyt.

Tässä kevään mittaan on ollut paljon kaikkea, joka on kuormittanut fyysistä sekä henkistä jaksamistani. En muista yhtään päivää, jolloin joku ei olisi tarvinnut jotain enkä tarkoita tällä yksinään lapsia vaan kaikkea ympärillä olevaa. Jos lapset eivät ole jotain vaille, niin jatkuva metatyö on. Ihan tosissaan. Hoidan tällä hetkellä kolmeen lapseen liittyviä asioita, huomaten, että en ole neljään kuukauteen käynyt keskustelemassa, ammattilaisen kanssa. Viime vuonna kävin kuitenkin kahden viikon välein keskustelemassa psykologilla. Nyt ainut kenen kanssa keskustelen, on sosiaalihuolto, perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, urakoitsija, putkari, huoltomies, lääkäri, psykologi, opettaja, rehtori ja isännöitsijä tai vaikka ihan vaan sähkönmyyjä. Tällä hetkellä voisin viikoksi luopua virastollisten asioiden hoitamiseen ja olla vastaamatta esimerkiksi lastenvalvojan soittoon. Sen sijaan voisin ulkoistaa kaiken metatyön jollekin toiselle, hetkeksi. Kuka ottaa kopin?

Äiti on nimittäin nyt todella väsynyt ja tajusin sen yöllä. Viimeksi kun olin näin väsynyt, niin kävi samanlailla – vauva itki ja minä nukuin. Väsymykseni ei johdu siitä, että heräilen vauvan kanssa öisin. Väsymys johtuu kaiken arjen pyörittämisen lisäksi siitä, että viimeisin lapsi nukahtaa ehkä noin kymmeneltä illalla ja ensimmäinen lapsi herää aamulla noin puoli kuusi. Kun viimeinen illalla nukahtaa, on hetki aikaa hengähtää ennen kuin itse käyn nukkuman mutta nyt on todettava, että hitto olen väsynyt! Väsymyksen lisäksi kroppa on jumissa ja raskas, hartiat painavat ja käsissä monta lankaa, joista yritän pitää kiinni.

vauva itki

Enna Uussalmi – @ennauusphotography

Ruuhkavuosien syvyyksissä.

Se on varmaan myönnettävä, että olen ruuhkavuosien syvyyksissä, jossa yritän olla hukkumatta. Nautin yhden vanhemman perheen elämään liittyvistä asioista, lapsista ja rakkaasta harrastuksesta. Mutta se mistä en nauti on se, että huomaan ajatukseni prakaavan, mieleni väsyvän ja lauseiden katkeilevan. Makasin viime viikolla, yhtenä päivänä porukoiden lattialla, hetken ajan, niin meinasin nukahtaa siihen pää pystyssä. Niin väsynyt olen, että jopa bussissa meinaan nukahtaa, jos kukaan ei puhu minulle.

Kaikesta huolimatta pusken eteenpäin ja yritän olla lapsilleni tarpeeksi ja saada hoidetuksi hammaslääkäriin menon ajallaan, ja järjestettyä vapuksi ilmapallot. Samalla kun aikataulutan meneillään olevan pintaremontin vuoksi aikataulut erilaisten duunareiden kanssa. Ruuhkavuosien syvyyksissä usein tuntuu aamuisin siltä, että olisi nukkunut yhtään. Tästä syystä olisi kiva nähdä jostain tutkasta, että millainen unenlaatuni on. Onko se kohtalaista vai vaatisiko se enemmän tunteja? En tiedä.

Tällä hetkellä poden vieläkin huonoa mieltä siitä, että en reagoinut kalleimpani hätään heti vaan nukuin. Tiedostan, että nukuin omaa väsymystäni ja sitä, että kaikkien lankojen pyörittäminen käsissäni on liikaa mutta toisaalta, kuka muukaan niitä lankoja pitäisi?

Konkreettisia muutoksia on tehtävä sillä enää vauvani itku ei saa jäädä uneni alle mutta mitä?

Ida

 

Lue myös:

Äiti on vähän väsynyt.

Seuraa meitä:

Instagramissa