Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikko 25 – kiitos juhannukselle.

Huhhuh! Viikko 25 on takana päin ja täytyy sanoa, että en ole vuosiin viettänyt näin ihanaa ja täydellistä juhannusta mitä vietin tänä vuonna. Sain joku aika sitten ajatuksen, että kutsuisin meidän perheelle seuraa juhannukseksi ja sehän kannatti! Kutsuun tartuttiin ja niin saman katon alla oli lauma lapsia sekä aikuisia. Siinä yhdessä lapsia paimentaessa ja ruokaa tehdessä tuli hyvä fiilis. Tänä juhannuksena ei tarvinnut nukkua Tallinnan sataman penkillä eikä tarvinnut riidellä vaikka hermot jossain vaiheessa menikin mutta riidellä ei tarvinnut. Tänä juhannuksena naurettiin, herkuteltiin, oltiin hyvässä seurassa, valvottiin ja käytiin uimassa, niin Flamingossa kuin rannalla.

Hermojen menetys on kuitenkin sellainen karu totuus mikä kuuluu vanhemmuuteen. Oli sitten arki tai pyhä. Mutta kuitenkin. Tänä juhannuksena sain olla ihan vain minä ja se riitti seurueelle. Niin ihana oli viettää koko viikonloppu meille tärkeiden ihmisten kanssa ja arvatkaa mitä vielä? Tutustuin meidän naapureihin juhannuksena ja he ovat ihania tyyppejä. Yhdessä grillattiin ja valvottiin, mukavassa seurassa. Ihan parasta! Näitä olen juhlapyhiltä kaivannut. Yhdessä oloa, omana itsenä olemista ja läheisten seurassa nauttimista. Niin nautin tästä tunteesta mikä sydämessäni nyt on. Viikko 25 alkoi kehnosti mutta päättyi upeasti.

viikko 25

Viikko 25 – postaukset.

maanantai

Unelmien mecco.

tiistai

Vartalo, joka on kantanut kolmea lasta.

keskiviikko

Sinkkuus on osa brändiäni.

torstai

Puolen vuoden luetuimmat postaukset.

 

Viikko 25 – päällimmäiset ajatukset.

Päällimmäinen ajatus tästä viikosta on onnellisuus ja vahvuus. Olen hiton vahva mimmi ja tänä juhannuksena huomasin sen. Ensimmäistä kertaa muodostin juhlapyhän meidän perheen toiveita kuunnellen. Teimme kuten olemme tänä kesänä tehneet. Olemme kuunnelleet meidän perheen toiveita ja olen asettanut itseni etusijalle. Siispä tämän vuoksi saimme ihanan, täydellisen ja mukavan juhannuksen, jossa ei tarvinnut pelätä konflikteja tai olla yksin. Olimme yhdessä. Nyt kello on 22:15 ja viimeistelen postauksen. 

Tämän jälkeen editoin juhannusvideon Aitoplayhin ja syön jäätelön sekä katson jakson Beverly hillsin täydellisiä naisia koska voin ja haluan. Juhannusvideosta tulee varmasti kiva! Käykää tsekkaamassa se täältä! Olen julkaissut Aitoplayhin tällä viikolla niin talous asiaa eli kerroin meidän ruokakustannuksista ja julkaisin myös meidän perjantai päivän retkestä jakson. 😊 

Pidemmittä puheitta, toivottavasti sinullakin oli ihana juhannus! 

Ida 

Seuraa meitä:

Aitoplayssa

 

 

Vuosi sitten toukokuussa.

Nyt olisi kuukausittaisen `vuosi sitten` – postauksen aika. On ollut mieltä herättävää kuukausittain pysähtyä edellisvuoden, samaan hetkeen ja huomata, että miten ihminen kasvaa henkisesti vuodessa. Ainakin minä olen kasvanut. Sen enempää jaarittelematta, mennään asiaan. Vuosi sitten toukokuussa, mitä tapahtui? Nostin tähän postaukseen tekstit, jotka olivat vuosi sitten toukokuun luetuimman tekstit ja näidne pohjalta teen paluun vuoden takaiseen aikaan.

Vuosi sitten,

Sektio pelasti vauvan.

Niin on jokainen synnytystarina erilainen ja kaikki kolme lasta syntyneet omanlaisella tavalla. Täytyy sanoa, että synnytys on mennyt joka kerta vaikeampaan suuntaan ja tästä syystä en enää halua olla raskaana. Vuosi sitten sektio pelasti vauvan ja ilman sektiota, vauva ei välttämättä olisi tässä. Silloin mentiin tunteiden kanssa shokkitilaan enkä sektio päivänä kunnolla sisäistänyt mitä tulee tapahtumaan. Kaikki purkautui vasta illalla, teho-osastolla. Nyt tämä samainen sisupussi nukkuu toisia päiväuniaan (nyt on sunnuntai kun kirjoitan postausta.) ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että hän on tänään täällä.

Kolmas kerta toden sanoo.

Vuosi sitten jännitin sanoa ääneen sitä, että miten paljon nautin silloin ja nautin yhä pienlapsi arjesta. Tuntuu, että tänään osaan olla rennompi äiti vauvalle kuin kymmenen vuotta sitten esikoille. Ikä, kokemus ja luotto itseensä ovat tehneet tehtävänsä, ja kun sanon, että nautin kotiäitiydestä, niin todellakin tarkoitan sitä. Kolmas kerta toden sanoo ja se pitää omalla kohdallani paikkaansa. On ihanaa olla äiti vauvalle, kolmannen kerran ja tässä iässä.

vuosi sitten

Vuosi sitten,

Rehellisen ilkeä.

Yksi muutamista postauksista, jota kirjoittaessa tunsin vuosi sitten ja tunnen tänään suurta kiukkua. En voi sietää sitä, että ihmiset oikeauttavat itsensä sanomaan mitä tahansa sen varjolla, että haluavat olla rehellisiä. Muistan aina kuinka menin entiselle työpaikalleni ja siellä sanottiin ”Näytät tosi väsyneeltä.”, ja samana päivänä 2,5 viikon mittainen teho-osasto jakso päättyi. Vauva pääsi kotiin ja ensimmäisenä mitä kuulin, rankkojen viikkojen jälkeen, oli moite väsymyksestäni. Sillä hetkellä itkin ja paljon.

Apinanpoikasen yö kotona.

Samaan aikaan koin kuitenkin ilon tunteita sillä oli ihana nukkua kotona, 18 vuorokauden ikäisen keskosen kanssa, joka viimein pääsi kotiin. Sillä hetkellä kun pääsimme kotiin, koululaiset olivat innoissaan mutta samalla ripauksen pettyneitä – vauva vain nukkui. Sillä mentiin ensimmäiset kuukaudet. Hän vaan nukkui ympäripyöreitä päiviä ja se oli minullekin hassua!

vuosi sitten vietin,

Hetki hiljaisuudessa.

Fiilistelin aamulla tuota hetkeä, jossa kaikki lapset nukkuivat ja sain istua tietokoneella rauhassa. Niin täydellinen hetki ja samalla todella harvinainen hetki!

Tämä on bloggaamisen yksiä parhaita puolia! Tulee kirjoitettua asioita ylös ja niihin tunteisiin sekä hetkiin pääsee myöhemmin palaamaan.

Käykää kurkkaamassa mitä tapahtui vuosi sitten:

Tammikuussa

Helmikuussa

Maaliskuussa

Huhtikuussa

Ihanaa päivää!

Ida

Seuraa meitä:

Instassa.