Hae
Elämänmakuista matkaa

Vuosi sitten toukokuussa.

Nyt olisi kuukausittaisen `vuosi sitten` – postauksen aika. On ollut mieltä herättävää kuukausittain pysähtyä edellisvuoden, samaan hetkeen ja huomata, että miten ihminen kasvaa henkisesti vuodessa. Ainakin minä olen kasvanut. Sen enempää jaarittelematta, mennään asiaan. Vuosi sitten toukokuussa, mitä tapahtui? Nostin tähän postaukseen tekstit, jotka olivat vuosi sitten toukokuun luetuimman tekstit ja näidne pohjalta teen paluun vuoden takaiseen aikaan.

Vuosi sitten,

Sektio pelasti vauvan.

Niin on jokainen synnytystarina erilainen ja kaikki kolme lasta syntyneet omanlaisella tavalla. Täytyy sanoa, että synnytys on mennyt joka kerta vaikeampaan suuntaan ja tästä syystä en enää halua olla raskaana. Vuosi sitten sektio pelasti vauvan ja ilman sektiota, vauva ei välttämättä olisi tässä. Silloin mentiin tunteiden kanssa shokkitilaan enkä sektio päivänä kunnolla sisäistänyt mitä tulee tapahtumaan. Kaikki purkautui vasta illalla, teho-osastolla. Nyt tämä samainen sisupussi nukkuu toisia päiväuniaan (nyt on sunnuntai kun kirjoitan postausta.) ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että hän on tänään täällä.

Kolmas kerta toden sanoo.

Vuosi sitten jännitin sanoa ääneen sitä, että miten paljon nautin silloin ja nautin yhä pienlapsi arjesta. Tuntuu, että tänään osaan olla rennompi äiti vauvalle kuin kymmenen vuotta sitten esikoille. Ikä, kokemus ja luotto itseensä ovat tehneet tehtävänsä, ja kun sanon, että nautin kotiäitiydestä, niin todellakin tarkoitan sitä. Kolmas kerta toden sanoo ja se pitää omalla kohdallani paikkaansa. On ihanaa olla äiti vauvalle, kolmannen kerran ja tässä iässä.

vuosi sitten

Vuosi sitten,

Rehellisen ilkeä.

Yksi muutamista postauksista, jota kirjoittaessa tunsin vuosi sitten ja tunnen tänään suurta kiukkua. En voi sietää sitä, että ihmiset oikeauttavat itsensä sanomaan mitä tahansa sen varjolla, että haluavat olla rehellisiä. Muistan aina kuinka menin entiselle työpaikalleni ja siellä sanottiin ”Näytät tosi väsyneeltä.”, ja samana päivänä 2,5 viikon mittainen teho-osasto jakso päättyi. Vauva pääsi kotiin ja ensimmäisenä mitä kuulin, rankkojen viikkojen jälkeen, oli moite väsymyksestäni. Sillä hetkellä itkin ja paljon.

Apinanpoikasen yö kotona.

Samaan aikaan koin kuitenkin ilon tunteita sillä oli ihana nukkua kotona, 18 vuorokauden ikäisen keskosen kanssa, joka viimein pääsi kotiin. Sillä hetkellä kun pääsimme kotiin, koululaiset olivat innoissaan mutta samalla ripauksen pettyneitä – vauva vain nukkui. Sillä mentiin ensimmäiset kuukaudet. Hän vaan nukkui ympäripyöreitä päiviä ja se oli minullekin hassua!

vuosi sitten vietin,

Hetki hiljaisuudessa.

Fiilistelin aamulla tuota hetkeä, jossa kaikki lapset nukkuivat ja sain istua tietokoneella rauhassa. Niin täydellinen hetki ja samalla todella harvinainen hetki!

Tämä on bloggaamisen yksiä parhaita puolia! Tulee kirjoitettua asioita ylös ja niihin tunteisiin sekä hetkiin pääsee myöhemmin palaamaan.

Käykää kurkkaamassa mitä tapahtui vuosi sitten:

Tammikuussa

Helmikuussa

Maaliskuussa

Huhtikuussa

Ihanaa päivää!

Ida

Seuraa meitä:

Instassa.

 

Vuosi sitten maaliskuussa.

Tänä vuonna olen kelannut joka kuukausi aikaa taaksepäin, joten kelataan myös nyt, maaliskuussa. Miltä elämäni näytti vuosi sitten maaliskuussa? No varsin paksulta ja turvonneelta. Maaliskuussa en tiennyt, että vauva syntyisi siitä seuraavana kuukautena. Tässä kuukaudessa tunsin olevani eron jälkeen voitonpuolella ja kävin jopa sellaisessa odotusajan kuvauksessa, jossa tunsin olevani vapaa kaikesta. Se fiilis oli silloin aika huikea! Vuosi sitten maaliskuussa liitoskivut vaivasivat ja olo oli tukala – raskaana oleminen ei ollut kohdallani hekumallista aikaa. Odotin sen päättymistä ja sitä, että vauva olisi syntynyt. Vuosi sitten maaliskuussa en tiennyt, että siitä hetkestä vuoden päästä muuttaisimme uuteen kotiin. Meidän näköiseen kotiimme.

Vuosi sitten sain ensimmäiset tukitoimet.

Tukiverkosto apuna.

Vuosi sitten kävin ahkerasti psykologilla ja silloin suunniteltiin lapsiperheiden kotipalvelun alkamista, joka ei sitten toukokuussa käynnistynyt odotetunlailla mutta sittemmin, syksyllä käynnistyi. Suosittelen kaikille lämpimästi lapsiperheiden kotipalvelun hakemista mikäli arjessa on kuormittavia tekijöitä – apu palkitsee pitkällä juoksulla sinut ja koko perheen.

Vuosi sitten isyysasiat olivat pinnalla.

Isä voi evätä lapselta isän.

Vuosi sitten kirjoitin blogini viidenneksi luetuimman postauksen. Tämä on aiheena sellainen, jonka puolesta voisin mennä puhumaan suurelle yleisölle. Isät, jotka voivat evätä lapselta isän, voisivat suoraan sanottuna pitää housut jalassa ja jättää aikuisten jumpat heille, ketkä osaavat olla vastuullisempia. Tämä on asia, joka vihastuttaa mutta samalla asia, jonka ansiosta olen rakentanut elämäni sellaiseksi kuin se on, paremmaksi kuin koskaan.

Millainen nainen olen?

Kuka on äitiyden takana?

Jos edellinen postaus on surullinen, tämä postaus on I-H-A-N-A vaikka itse sanonkin. Tässä postauksessa tuon esille niitä asoita ja piireitä, jotka tekevät musta sellaisen kuin olen. Upean naisen. Rakastan tämän postauksen kuvia ja tuota aikaa kropassani, jolloin tunsin olevani hyvässä kunnossa, fyysisesti. Henkisesti puolestaan en ollut mutta fyysisesti olin ja se merkkasi vuonna 2020 itselleni todella paljon.

Exä ei käy koulussa palavereissa mutta hakee aina lapsensa.

Toimiva vanhemmuus erosta huolimatta.

Vuosi sitten maaliskuussa kirjoitin toimivasta vanhemmuudesta eron jälkeen. Koululaisten ja minun vanhemmuus toimii vaikka mekin välillä haemme yhteisiä sääntöjä, vieläkin. Minä yritän sanella kuinka asiat tulisi aina tehdä, exä puolestaan kuulentelee eikä lähde motkotuksiini mukaan. Hän siitä huolimatta yrittää parhaansa koululaisten suhteen vaikka asiat eivät mene ihan sillein miten joskus toivoisin niiden menevän. Koululaisten isä on henkilö kuka ei ole esimerkiksi koskaan kääntänyt selkäänsä vauvalleni, ex-vaimonsa lapselle, vaan hän on tuonut joululahjat kuusen alle ja katsoo miten synttärikakusta kynttilät puhalletaan. Koululaisten isä ei ole koskaan jättänyt hakematta lapsiaan, hän saapuu aina paikalle vaikka ei koulunpalavereissa istuisi.

Kirjoitin kirjeen tyttärelle, vuosi sitten.

Kirje tyttärelle.

Tyttäreni on super ihana tytär. Rakas rämäpää, joka uskaltaa tavoitella unelmiaan ja sanoa niin hyvässä kuin pahassa mitä mielenpäällä on. Hän kurtistaa yhä samanlailla kulmia mitä kurtisti kaksivuotiaana. Hän on ihana, täydellisen kaunis ja upea tytär, ja minä olen onnekas saadessani olla juuri hänen äitinsä.

Vuodessa tähän hetkeen.

Vuodessa matka tähän hetkeen on tuonut paljon muutoksia ja hetket mitkä olivat vuosi sitten, ovat suurimmaksi osaksi muuttuneet mutta parempaan suuntaan. Vuosi sitten raskaus veti viimeisiä, nyt sylissä on yli yhdeksänkiloinen aurinko. Vuoden mittainen matka on kasvattanut minua todella paljon ja jos mietin aikaa millainen aika oli vuosi sitten tammikuussa, olen nyt todella onnekas. Jestas miten hyvin meidän perheellämme on asiat vaikka meilläkin on perheen sisällä omia ongelmia ja asioita, joihin tarvitsemme tukea mutta me olemme terveitä ja meidän kodissamme saa olla sellainen millainen on. Se on aika onnekasta.

Vuosi sitten tammikuussa.

Vuosi sitten helmikuussa.

 

Ida

Seuraa meitä:

Instassa