Hae
Elämänmakuista matkaa

Kuormittunut, henkisesti.

Näin eilen pitkästä aikaa kesän mittaisen tauon jälkeen meidän perhetyöntekijää ja hänen kanssaan tuli keskusteltua niin tämän hetkisestä parisuhteesta, lasten kuulumisista ja siitä millaisena pidin talven sekä kevään. Perhetyöntekijä on arkemme super nanny, joka seisoo laatikon ulkopuolella ja näkee tarpeeksi läheltä mutta tarpeeksi kaukaa kokonaisuuden. Se mitä en itse ajatellut esimerkiksi viime talvesta ja keväästä, nousi kuitenkin eilisessä tapaamisessa esille. Tunsin koko kevään olevani kuormittunut ulkopuolisista tekijöistä johtuen ja eilen sain kuulla, että se myös näkyi. 

Tämä oli positiivinen asia koska tämän kuultuani tiedän lähteä tarkastelemaan tulevaa syksyä uudestaan. Onko jotain mistä voisin luopua ja onko jokin asia sellainen mikä enemmän antaa kuin ottaa? 

kuormittunut

kuormittunut tukimuodoista.

Vielä keväällä meillä oli tukimuotoina perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, tukihenkilö ja minun psykoterapeutti. Jo näissä alkoi kaiken arjenpyörityksen ja kouluhaasteiden vuoksi olemaan liikaa minulla. Tuntui, että koko ajan minun piti antaa itsestäni jollekin jotain. Milloin koulusta soitettiin, milloin perhetyön kanssa analysoitiin kasvatusta ja siitä seuraavana päivänä kotipalvelun aikana jatkettiin käytännössä asioita ja kohta jo piti kiiruhtaa omalle psykoterapia ajalle. 

Kaiken tämän kuormittavuuden keskellä piti yrittää rakentaa itsestäni parempaa ihmistä ja hyvää äitiä kunnes olinkin siinä pisteessä, että ämpäri täyttyi ja tukimuodot eivät enää kokonaisuudessaan antaneet yhtä paljoa kuin verottivat. 

Tästä syystä kesäloman alettua peruin kesäkuulta kaikki kotipalvelun käynnit koska halusin siitäkin lomaa. Samalla WIlma pysyi hiljaisena ja perhetyö jäi lomalle, psykoterapeutti myös. Tiedättekö miltä kaikki tämä tuntui?  

Vapauttavalta. 

Huomasin olevani siinä pisteessä, että en enää tarvitse jokaista tukimuotoa perheeseemme ja tästä syystä olen tiputtamassa lapsiperheiden kotipalvelun pois pian tulevan palaverin jälkeen. Perhetyö on meille tosi tärkeä, luotettava ja ihan paras tukimuoto, joten tiedän, että perheemme pärjää pelkästään sillä. Omasta terapeutista en luovu vaan sitä jatkan koska olen vielä kesken ja samoin jatkan lasten yksilöllisiä tukimuotoja. Kun eilen tätä mietin, niin tuli vapauttava tunne sanoa perhetyölle ääneen siitä, että lapsiperheiden kotipalvelun olisi aika jäädä pois.  

kuormittunut

kuormittunut somesta.

Toinen iso osa päivittäistä elämääni on bloggaaminen, Instagramin päivittäminen ja nyt uutena videobloggaaminen. Kolme kanavaa, hitokseen hommia. Minkä näistä tiputtaisin pois? Sitä olen itsekseni miettinyt. Tiedän jo sydämessäni mikä tulee jäämään mutta sitä en vielä voi sanoa koska ennen päätöstä pitää asiasta keskustella muiden kanssa. Sen tiedän, että se mikä jää, on minulle todella tärkeä ja ylivoimaisesti se minun juttuni. 

Sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla koska vain sitä kautta huomaa mikä on se oma juttu ja niin minä olen tehnyt. Rohkeasti avannut itseni erilaisissa kanavissa ja päässyt huomaamaan, että mikä kanava on se mikä on minua varten. Sydämen asia. 

Päätös ei ole helppo mutta oikea ja päätöksen myötä sisäinen stressini laskee, ja voin vapauttaa itseni yhdestä tehtävästä. En pysty tekemään puoliteholla mitään vaan sydämeni pitää olla mukana siinä mitä teen, tunteella ja rosoisesti. Sitä sisällöntuottamiseni on, elämänmakuisia otteita ja se herkästi häviää jos kanavia on liikaa. 

kuormittunut

Miltä syksy näyttää?

Syksy tuo tullessaan isoja juttuja, niin minulle itselleen kuin parisuhteeseen. Syksyn aikana tapahtuu isoja muutoksia ja haluan vastaanottaa ne muutokset tasaisena, mielellisesti valmiina. Se, jos pyöritän montaa asiaa samaan aikaan, ei tarjoa tasaista mieltä eikä mahdollista parisuhteeseen panostamiseen taikka lasten tukemiseen.  

Näitä ajatuksia on nähtävissä myös Instagramin storyssa ja siellä mainitsin mm.siitä, että haluan panostaa maanantaina alkavan vertaistuki ryhmän vetämiseen. Siitä tulee magee juttu ja olen todella otettu päästessäni osaksi yhden vanhemman perheen liiton toimintaa. Niin siistiä. 

Sydäntä kannattaa kuunnella. 

Ida 

 

Lue myös:

Lapsiperheiden kotipalvelu

Lastensuojelu ilmoitus

 

Kaiken takana on rapu.

Kaiken takana on rapu, joka on empaattinen ja lojaali mutta myös äkkipikainen ja tunteet edellä menevä. Näin 33-vuoden ylitettyäni pysähdyin miettimään, että kuka minä olen? Kuka muu olen kuin yksinhuoltaja, yhteishuoltaja, bloggaaja ja äiti? Kun seuraajani pyysi, että tekisin esittelypostauksen, mietin, että ei minulla ole mitään uutta kerrottavaa itsestäni. Tuli sellainen fiilis, että kaikki on jo kerrottu ja nähty mutta onko sittenkään? 

Joku on saattanut kuulla, että olen koulutukseltani Merkonomi. Kerron kuitenkin salaisuuden. Hain Merkonomin opintoihin koska sinne pääsi helpolla sisään. Oikeasti olisin halunnut lähihoitajaksi mutta en päässyt sinne ensimmäisellä yrittämällä vaan kävin kymppiluokan, jonka jälkeen hain Kauppiaitten kauppaoppilaitokseen. Olen kuitenkin helposti kyllästyvä niin opinnoissa, työpaikassa, parisuhteissa kuin sisustuksessa.  

On usein sellainen olo, että homma on hetkessä nähty. 

Kaiken takana on rapu.

Niin kävi myös Merkonomin opintoja suorittaessa ja siitä syystä pääsin suhteilla myymään lastenvaunuja ja kuinka ollakaan opiskelin, ja tein töitä – täysipäiväistä viikkoa. Se tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta ja toi lisäbuustia koulumotivaation kariutumiseen. Josta tullaan siihen, että kyllästyn parisuhteissa tosi helposti ja varhaisessa vaiheessa totean ettei enää innosta. 

Näin kävi kun olin juuri tekemässä eroa ja eteeni tuli tyyppi, joka olisi ottanut vastaan koko paketin. Samaa aikaa kun kädessä oli positiivinen raskaustesti ja mies pakkasi tavaroita, kävin salaa kiven heiton päässä. Istuin siellä kuistilla ja jo muutaman tapaamisen jälkeen totesin, ettei se ollutkaan sitä mitä halusin. Sanotaan, että rapu menee tunne edellä ja se todellakin pitää paikkansa.

RAPU, HYVINVOINTIA PAREMMAKSI.

Kaiken tunteilun ja kyllästymisen takana on ystävilleen sitoutunut, ja äitinä järkkymätön leijonaemo, joka pitää läheisistään huolta viimeiseen hengenvetoon asti. Pienen ikäni myötä olen oivaltanut sen, että minulla on oikeus valita ketkä ovat lähelläni ja ketkä hieman etäällä. Tämän oivalluksen myötä olen saanut henkistä hyvinvointia paremmaksi.  

Sen huomaa myös siitä, että en ole noin kuukauteen käynyt terapiassa ja siitä huolimatta olen selvinnyt kesästä opeilla, joita olen terapiasta saanut. Ilman terapialla käymistä ja itsetutkistelua en tuskin olisi pystynyt ottamaan vastaa sitä mitä elämä polulleni toi. 

Ihastusta. 

Ihastuminen on aika vahvasti näkynyt kanavissani ja olen sitä tuonut esille joka puolella mutta en kuitenkaan kasvoilla koska vielä ei ole sen aika. Vaikka blogi ei vielä ole päätyöni, niin siitä huolimatta haluan rajata sen, että ketkä näkyvät kanavissani. Mutta sen verran voin paljastaa, että olemme lähes samanmittaisia. Olen mielestäni 169cm ja mies on mielestään 174cm mutta kävellessä olen sitä mieltä, että olen pari senttiä pidempi. Tarkoittaako tämä sitä, että olen kasvanut pituutta vai treffikamu kutistunut, sitä en tiedä mutta on se kummin tahansa, niin hänen vieressään on ihana kävellä.

fiiliksellä eteenpäin.

Viime aikoina olen huomannut rapumaisen piirteen nousevaan esiin. Elän hetkessä ja menen tunteella. Sen pohjalta tulen tekemään isoja askeleita koska täällä eletään vain kerran ja jos joku tuntuu hyvältä, niin miksi ei antaisi palaa? 

Niinpä ajattelin käydä hakemassa tässä kuussa kahdeksannen tatuoinnin, jotta saisin tämän kädessä olevan tuhkimon loppu silauksen valmiiksi. Sen jälkeen voinkin alkaa kiristämään nyörejä kohti joulua ja ensi kesän matkaa varten. 

Vai pitäisikö ensiksi käydä ottaa muutama pistos kasvoihin? 

Ida

 

 

 

Lue myös:

Esittelyteksti minusta – pitkästä aikaan!

Seuraa meitä:

Aitoplay