Hae
Elämänmakuista matkaa

Milloin vauva syntyy?

Milloin vauva syntyy? kysymys on ollut aika monen mielessä koko tämän vuoden. Kysymys josta läheiset saivat jo vastauksen ja jota sulateltuani pari päivää olen valmis jakamaan teillekin, jättäen kuitenkin päivän hetkeksi hautumaan.

Jo raskauden alkumetreillä asennoidun synnytykseen henkseleitä paukutellen ja sellaisella asenteella, että meneehän tämä kolmas siinä missä kaksi edellistä on mennyt. Juttelin jopa äitini ja ystäväni kanssa siitä, että miten hauskaa meillä kolmella tulisi olemaan synnytyssalissa. Ainut mitä jännitin oli se, että syntyykö vauva ennen vai jälkeen koululaisten kevätjuhlan. Onhan laskettuna-aikana 30.5. joten suurin ”murheeni” oli se, että pääsenkö kevätjuhlaan. En ole jättänyt yhtäkään juhlaa väliin, joten en tahtoisi jättää tätäkään. Muuten asennoidun synnytykseen melko heppoisin mielin. Rennon letkein ottein.

Kunnes tuli tammikuinen rakenneultra, jossa multa löydettiin kaksi istukkaa. Tiedossa oleva ”oikea” istukka sijaitsi takaseinässä, kuten kuuluukin. Mutta tämän lisäksi etuseinämästä löytyi ylimääräinen lisäistukka, jonka jälkeen raskaudesta tuli riskiraskaus. Tammikuisessa tutkimuksessa sain tietää, että raskautta tullaan seuraamaan aktiivisesti kuukauden välein ja olisi mahdollisuus sektioon mikäli kohdunsuun edessä tulisi myöhemmässäkin tutkimuksessa olemaan tukkeita. Seuraava tutkimus oli helmikuun puolessa välissä ja siellä löytyi myös virtauksia istukoineen, jotka olivat yhä kohdunsuun edessä.

Helmikuisen tutkimuksen jälkeen.

Tässä vaiheessa suunnitellun sektion vaihtoehto olisi hyvin todennäköistä. Muutaman viikon kuluttua käynnistä, mulla oli puhelu Naistenklinikan kanssa ja kävimme tilannetta kokonaisuudessaan läpi. Mahdollisia sektio päiviä, itse toimenpidettä ja kaikkea siihen liittyvään mutta myös alatiesynnytyksen mahdollisuutta. Tammikuisen tiedon jälkeen olin kerennyt jo puolitoista kuukautta asennoitua sektioon mutta se mikä asiassa turhautti oli se, etten ollut saanut asiasta 100% varmuutta. Perustuen siihen, että istukka virtauksineen voisi siirtyä kohdunsuun edestä pois.

Kaiken tämän keskellä tuntui siltä, että asia leijuu ilmoilla enkä pysty etenemään tai suunnittelemaan asioita eteenpäin koska moni asia riippuisi synnytys tavasta. Mulle oltiin kuitenkin sanottu, että maaliskuisessa kontrollikäynnissä lyödään lukkoon synnytystapa. Maanantaina koitti tämä kuuluisa päivä, jossa synnytystapa löytiin lukkoon. Jännitin maanantaita todella paljon koska tämä päivä tulisi määrittämään mun tulevan, kevään kulun ja oikeastaan kaiken.

Mitä kevät tuo tullessaan?

Naistenklinikalla pidetyn tutkimuksen jälkeen herttainen mutta vähäsanainen, ennenkaikkea ammattitaitoinen erikoislääkäri sanoi odotetut sanat ”Elektiivinen sektio on turvallisempi”. Tämän jälkeen mulle lyötiin päivä pöytään, sen enempää kysymättä mielipidettä päivästä. Tuli tyhjä olo. Olin asennoitunut sektioon, se ei tullut kaikkien tutkimuksien keskellä yllätyksenä mutta se, että asia on nyt lyöty lukkoon ja päivä päätetty tyhjensi mielen. Mieleni, joka purkautui bussimatkalla itkuna äitini ollessa linjan toisessa päässä.

Sektio on ihan kohta, ensi kuussa. Ensiksi beibistä piti tulla kesäkuinen, sitten hänestä tulikin toukokuinen, tämän jälkeen hänestä piti tulla vappuvauva mutta nyt hänestä tuleekin huhtikuinen. Hän tulee syntymään pienenä ja tarvitsemaan aluksi paljon hoitoa kasvamisen kypsyttelyyn. Mutta se, että hän tulee maailmaan useita viikkoja etukäteen, takaa turvallisuuden niin mulle kuin pienelle. Kaiken tämän keskellä mua jännittää todella paljon. Kaiken tämä keskellä to do – lista pitää tyhjentää sillä mulle on tärkeää, että tietyt asiat on hoidettuna ennen vauvan syntymää.

Jokainen raskaus on erilainen, ne sanoo mutta sen mä sanon etten missään vaiheessa ajatellut ääripäistä vaihtoehtoa. Mutta nyt mä vielä enemmän uskon siihen, että tämä vilperi on sitkeä sissi. Mulla on vahva luotto siihen, että tämä beibi syntyy pienestä koostaan huolimatta äärettömän vahvana jätkänä. Kaiken tämän keskellä mä olen kiitollinen siitä, että saan äitini ja ystäväni synnytys hulinaan mukaan. Toisen synnytykseen ja toisen lapsivuode ajaksi. (Nyt vaan toivoin, ettei koronan vuoksi rajoituksia kiristetä.).

Onneni tämän keskellä on tukiverkosto ja lähipiiri sekä se, että keskosille tehdään vapaaehtoistyönä keskospakkauksia.

Isoveli oli yli neljä kiloa, pikkuveli yrittää päästää edes puoleen väliin isoveljen painosta.

-Ida

 

Lue myös:

Rakenneultra.

Hyppää matkaan mukaan:

Instagramissa.

Hyvää loppuelämää.

Mietin tänään, että kirjoitanko postauksen siitä millaisen viestin sain keskiviikkona vai siitä miten ultrassa meni tänään. Vaiko kenties jostain ihan muusta? Mietin asiaa koko aamun ja tulin siihen tulokseen, että kerron vähän niinkuin kaikesta. Viime viikon keskiviikkona sain viestin, jossa luki ”Hyvää loppuelämää”. Tämä viesti tuntui ihan helvetin pahalta koska yhteisen historian jälkeen kukaan ei halua saada otsikon mukaista viestiä. Sen viestin luettuani yritin pitää itseäni kasassa kesken Vaikuttajamedia koulutuksen ja kun tuli mun puheenvuoro, teki mieli kertoa viestin sisältö kaikille, jotka oli ruudun toisella puolella. Sen sijaan, että olisin kertonut, niin yritin kynsin ja hampain pitää itseni kasassa.

Olin nimittäin hetken ajan elätellyt toiveita toisenlaisesta lopputuloksesta sekä siitä, että olisin ollut otsikon mukaista viestiä arvokkaampi. En kehdannut sanoa muille, että nyt en pysty puhumaan koska koin, että olin itse sallinut 6-0 naruista vetämisen. Eihän mulla siis saisi olla oikeutta sanoa, että vuosien kestäneeltä tarinalta vietiin pohja ja multa vietiin viimeinenkin toivonmurunen. Olinhan mä ihan itse päättänyt kahdesta valinnasta valita raskauden, joten eihän mulla olisi oikeutta surea sitä, että 904 grammainen beibi tulisi kasvaamaan vain allekirjoittaneen käsissä. En kokenut viestin lukemisen hetkellä, että mulla olisi oikeutta kertoa tuntemuksistani avoimesti. Mulla oli ”Hyvää loppuelämää” toivotuksen jälkeen sellainen olo, että tässäkö tämä oli? Kaikki vuosien aikana tehty uhraus, työ, hoitaminen, järjestäminen, huoltaminen ja pelastaminen sekä horjumaton rakkaus mureni yhden lauseen vuoksi. Mietin, että miksi en ole aikaisemmin tajunnut asioiden yksipuolisuutta.

Pettymyksestä liikutukseen.

Se lause oli ehkä rumin lause ikinä mitä olen kuullut. Olen tällä hetkellä todella pettynyt saamaani kohteluun. Olen todella pettynyt siihen, että tuhannen kauniin sanan jälkeen toivo tuotiin oven taakse ja kun uskoin, sain henkisesti pataan. Jälleen kerran. Olen samalla pettynyt itseeni ja siihen, että kerta toisensa jälkeen sallin kaiken tapahtuvan. Jos olisin vuosia sitten viheltänyt pelin poikki, missä olisin nyt? Olisinko onnellisempi tai henkisesti vahvempi? Sitä ei voi tietää mutta sen voi tietää, että jossittelu ei auta.

Jokaisella sivulla on kuitenkin paikkansa tarinassa ja en voi enää vaikuttaa siihen miten tarina on tähän asti mennyt mutta sen sijaan voin vaikuttaa siihen miten tarina tulee menemään jatkossa. Nyt on se hetki kun mun on aika alkaa kirjoittamaan sitä tarinaa, suuntaan mihin mä haluan kaiken menevän. Tänään käytyäni ultrassa ja nähtyäni ruudussa 904 grammaisen pienen pojan, tunsin olevani oikeassa hetkessä. Hetkessä, joka on aina ollut yksi unelmani. Ultrassa multa kysyttiin, että pärjäänkö mä vaikka olen yksin. Liikutuin mutta en siitä, että olisi tullut pahamieli vaan siitä, että joku välittää aidosti musta ja mun tunteista. Liikutuin tästä samasta tilanteesta lauantaina kun puolitoista päätä pidempi läheiseni otti ja halasi. Sillä(kin) hetkellä mulle tuli sellainen olo, että musta välitetään ja kaiken tämän keskellä mulla on menetyksestä huolimatta jotain arvokkaampaa. Pieni, hentoisesti potkiva aarre, jonka mä saan ihan kohta syliini.<3

Kävin tänään tosissaan ultrassa kurkkaamassa, että onko tammikuisessa rakenneultrassa tehdyssä löydöksessä tapahtunut muutosta mutta siellä näytti olevan kaikki ennallaan 😉 Sain jo esitietoa siitä, että koska beibi syntyisi ja eihän siihen montaa viikkoa välttämättä enää ole! 😀 Vähän jännittää jo nyt, että kerkeänkö tekemään kaikki järjestelyt kotona ennen vauvan tuloa mutta kuten sanottu, onhan ne kaupat silloinkin auki❤️

-Ida

 

Lue myös:

Rakenneultra.

Pienen hetken.

Kolmesta tulee neljä.

Seuraa matkaani!

Instagramissa.