Hae
Elämänmakuista matkaa

Rahapuhetta maikkarilla.

Sain eilen mahtavan tilaisuuden eteen, kun pääsin maikkarille puhumaan rahasta enkä mistä tahansa rahaan liittyvästä asiasta vaan ruuan hinnan noususta. Lähdin juttuun mukaan koska ruuan hinnannousu on tällä hetkellä ajankohtaista ja hyvin pinnalla eikä rahapuhetta voi olla liikaa! Tällä hetkellä olen velkajärjestelyssä ja se tarkoittaa sitä, että talouteni on pysyttävä hallinnassa – notkahduksiin ei ole varaa. Halusin omalla äänelläni tuoda esille sen, että ruuan hinnan nousu kolahtaa varmasti jokaiseen mutta erityisesti yksinhuoltajiin, joiden talous on vain omissa käsissä.

Jutun pääset lukemaan täältä:

Ruuan kallistuminen vaikuttaa rajusti.

rahapuhetta

Rahapuhetta, kuukauden kustannukset.

Tällä hetkellä, tähän päivään mennessä ruokakauppaan on mennyt noin 520€, joka on päiväkohtaisesti jaettuna 20€ per päivä. Summa 520€ sisältää kaiken vaipoista siteisiin ja siitä hammastahnasta lihaan, että sieltä koko kauppa reissulta tarvittaviin tarpeisiin. Kuukausittainen ruokakustannus pitää sisällään koko perheen ruuat ja hygienia tuotteet sekä kissanhiekat ja hänen ruokansa. Arvoisin, että loppu kuusta ruokaan menee vielä noin 50-70€. Tämä pitää sisällään usean päivän ruuat ja tulevan viikonlopun herkut. Olen saanut tämän vuoden aikana ruuan kustannuksia alaspäin koska on ollut pakko kiristää nyörejä koska velkajärjestelyn myötä talous on pidettävä ennemmin tiukalla kuin löysällä.

Kirjoitin perheelle ruokakuluista viimeksi blogiin tammikuussa ja silloin ruokakustannuksiin ulkona syömisineen meni kuukaudessa melkein 700€. Jossain vaiheessa lopetin laskemisen sillä kauhistelin sitä miten paljon ruokaan menee rahaa kun ei katso mitä ostaa ja ostaa mitä mieli tekee. Samoihin aikoihin ruokahävikki oli suurta mutta nyt, viisi kuukautta myöhemmin, olen mielestäni edistynyt tässä asiassa ja saanut ruokakustannukset alaspäin. Samalla kun olen saanut ne alaspäin, olen sitä mieltä, että vieläkin voisi tinkiä, jos oikein yrittäisi.

rahapuhetta

Rahapuhetta ruokakustannuksista.

Ruokakustannukset ovat asumismenojen jälkeen toiseksi suurin menoerä kuukaudessa ja ruuan hinnannousun myötä ruokakustannukset eivät kuitenkaan saisi nousta. Tämä tarkoittaa sitä, että tilaan ruokaa netistä ja teen isoja ruokaostoksia kerrallaan, pidemmälle tähtäimelle ajateltuna. Tämä ei kuitenkaan riitä sillä on tuotteita, joiden kulutus on suurta, mutta säilyvyys lyhytaikaista ja näitä ovat hedelmät ja vihannekset. Niitä pitää hakea usein kaupasta lisää ja samalla jotain muuta pientä tuotetta. Näitä reissuja varten saatan käydä jopa kolmessa kaupassa hakemassa yhden sieltä, toisen tuolta. Tämä sen vuoksi, että eri kaupoissa meidän tarpeisiimme sopivat tuotteet ovat eri hintaisia. Yhdestä haen kissan ruuan, toisesta vaipat ja kolmannesta kenties jugurtteja.

Ruokakustannuksissa tämä näkyy kuukausi tasolla positiivisena ja saan pidettyä kustannukset maltillisina mutta riittääkö se enää kesällä, jolloin koululaiset ovat kotona? Toki meillä on silloinkin aina ruokaa viidesti päivässä mutta mistä siinä kohdin pitää tinkiä. Velkajärjestelyn myötä talous on pidettävä kasassa eikä notkahduksia saa tulla. Tästä syystä on oltava entistä tiukempi ja tarkkaavaisempi, jotta kädessä olisi aina rahaa. En nimittäin tykkää siitä jos tili on nollana vaan siellä pitää aina olla rahaa ja käteistä myös.

Monta vuotta kädestä suuhun eläneenä en edes ruokakustannuksien nousun myötä halua enää elää kädestä suuhun vaan pitää aina talouttani plussanpuolella.

Miten ruuan hinnannousu on vaikuttanut sinun talouteen?

Ida

Lue myös:

Yksinhuoltajan kahden viikon ruokakustannukset.

Yksinhuoltajan tuet.

Seuraa meitä:

Instassa

 

Elämänmakuinen matka – uusi ulkoasu.

Viime viikolla oli aika päivittää blogini uusi ulkoasu ja mielestäni tästä tuli aika raikas, ja kiva! Tykkäsin toki edellisestäkin mutta katselin sitä jo viime kesästä saakka, joten johan siihen kerkesi kyllästymään. Nyt on hyvä, mielestäni. Blogin ulkoasun päivittäminen tuli hyvään saumaan sillä sain ihania kuvia minusta ja vauvasta, jotka lämmin, ja mukava Enna Uussalmi otti huhtikuun alussa. Tunnen Ennan ala-asteelta asti ja olimme myös samassa yläkoulussa. Sittemmin olemme kulkeneet omia polkujamme, kunnes sosiaalisenmedian voima yhdisti meidät, kun etsin itselleni kuvaajaa, ja kas! Enna astui kehiin. 😉 Minulle, joka en tykkää olla kuvattava, kutsuin kuvaajan meidän kotiimme ottamaan kuvia niin vauvasta, kuin meistä yhdessä sekä muutaman kuvan minusta. Tähän asti Elämänmakuinen matka – blogini kuvat ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olleet minun käsialaani, rosoisen arkisia, joten saatuani laadukkaita ammattikuvia, päätin hyödyntää niitä blogin uuden ulkoasun tekemisessä.

elamanmakuinen matka

Elämänmakuinen matka – Ida Paarnio.

Kaiken takana olen minä, Ida Paarnio. Nainen, joka on Rapu jokaisen sananmuodossa. Olen herkkä, myötätuntoinen, perhekeskeinen ja kiltimpi kuin kukaan muu mutta samalla olen reviiritietoinen, tarkka siitä ketkä tontilleni astuu ja oikukas, että ailahtelevainen. Jos uskon luottamuksen jollekin ja sen kerran rikkoo, sitä takaisin ei saa koskaan. Olen myös ihminen, jolla sanat jäävät sieluun saakka ja muistan ne aina. Samaan aikaan olen myös hauskaa seuraa, ihana ihminen ja upea ystävä. Elämäni mittaisen matkana aikana olen kahdesti rakastunut ja kahdesti ottanut ”turpaan” rakkaudessa. Siispä viimeisimmän ”turpaan” saannin jälkeen laskin vuosia pitämäni kulissin verhot alas ja näytin mitä kulisseissa on tapahtunut. Istahdin psykologille purkamaan tuntojani ja sitä kautta aloin rakentamaan kotia, jossa ei määrää kukaan vaan, jossa neuvotellaan asioista.

Olen 32-vuotias ja vasta nyt oppinut, että kukaan ei määrää ketään. Joskus suutuspäissäni sanon, koska mä määrään täällä, mutta eihän se niin mene. Tämän vuoksi, kun jäin talouden ainoaksi aikuiseksi ja pääsin sitä kautta olemaan onnellisempi kuin vuosiin, aloin perehtymään erilaisiin kasvatustapoihin ja tutustumaan mm. kiintymysvanhemmuuteen. Äitinä analysoin paljon itseäni mutta nostan tietyissä asioissa hattua, aikamoisessa suossa joskus tätä palettia pyöritän, mistä en kuitenkaan kokonaisuutta vaihtaisi mistään hinnasta – en edes silloin kun tekisi mieli heittää lapset pönttöön. Aivan kuten hekin välillä haluaisivat minut heittää!

Yhden vanhemman perhe.

Kuten jo äsken viittasin, niin olen totta tosissaan yhden vanhemman perhe. 97m taloudessani on minun lisäksi esikoiseni, 10,5v poikani, joka on äärettömän pohdiskeleva, näpertämisestä nauttiva ja matemaattisesti lahjakas. Hänellä on 8,5v pikkusisko, joka on lahjakas voimistelija, teatraalinen esiintyjä ja sinnikäs unelmoitsija. Koululaisilla on pikkuveli, vauva, joka on aurinkoinen tutkimusmatkailija, joka on vähän kuin perheemme terapiavauva. Ihmislasten lisäksi meidän perheessämme on 1,5v kissa, joka on toisinaan uhmakas taapero ja toisinaan vauvaa vahtiva isoveli. Kissa on koululaisille kaikki kaikessa, ja kaikki lapset – karvaiset ja karvattomat – ovat minulle kaikki kaikessa. Lapseni sanojen mukaan, meillä on juuri sopivan kokoinen perhe.

Olen samaa mieltä.

Arki.

Se mitä tuon kanavissani esille, on arkea yhden vanhemman perheen silmin ja jokaisesta kulmasta. Kerron jos vituttaa, kerron jos itketään, kerron kun naurattaa ja kerron senkin, milloin muovikippo lensi aulaan. Kyllä, toisen rajaavat mitä kertovat sosiaaliseen mediaa mutta minusta tuntuu, että kerron tunteiden puolesta kaiken. Sehän on sitä elämänmakuista elämää, joka haluan tuoda kaikissa muodissa esille. En häpeile tunteitani enkä sitä onko meidän kodissamme kaaos vai siisteys, kaikki pinnat ja kulmat näkyvät ja mitään en silitä. Haluan jakaa arkea tarttumapintaisesti ja aidosti. Kukaan meistä ei herää aamuisin meikit naamassa.

Talous.

Marraskuusta saakka olen tuonut esille talouttani ja puhunut niin maksuhäiriömerkinnästä kuin ulosottokierteestä, että yksinhuoltajan tuista. Nyt viimeisimpänä olen puhunut velkajärjestelystä. Kaiken tämän keskellä olen päässyt kertomaan taloudesta podcastissa, nimeltään syö.nuku.säästä. Pääsin heille vieraaksi ja kerroin omasta matkastani velkahelvetistä, kohti ”lottovoittoa”.

Jos haluat kuunnella aitoja tunteita, inhimillisen rankan tarinan ja siitä selviytymisestä, niin klikkaa itsesi

tänne!

Mieli.

Voihan mieli. Mieleni prakaa aika usein enkä yhtään ihmettele. Onhan taustalla masennus ja rankat vuodet sekä todella pitkä kevät, kaikkine käänteiseen. Mielenhyvinvointi on asia, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti meihin ja arkeemme, oikeastaan ihan kaikkeen. Tästä syystä haluan puhua mielenterveys asioista koska se ei ole häpeä, siinä missä maksuhäiriömerkintäkään ei ole. Toivon, että puhumalla siitä kuinka minulla joskus mieli prakaa, saisin annettua toiselle vertaistukea. Jokaisen hymyn takana on hankalia asioita, minä haluan nekin puolet näyttää.

Sellainen uudistus ja tarinat uudistuksen takana, toivottavasti tykkäsit!

Ihanaa maanantaita,

Ida

 

Lue myös:

Hetki ajatuksille.