Hae
Elämänmakuista matkaa

Me vastaan maailma.

Sinä siellä,

Kun katson sinua, niin katson ylöspäin. Kun saan viettää aikaa kanssasi, niin muu maailma sulkeutuu pois. Ollaan me vastaan maailma. Me ei kuitenkaan oltaisi näin tiiviitä ilman meidän lapsia, joiden kautta päästiin tutustumaan toisiimme. Muistan vieläkin sen vuoden jolloin tutustuttiin. Oltiin kumpikin silloin ruuhkavuosien keskellä eläviä kotiäitejä, joiden ensimmäiset lauseet sisälsivät kiroamista aamun vaikeudesta lähteä kerhoon. Sinne kerhoon me kuitenkin vietiin lapsemme, välillä yhtämatkaa kävellen ja välillä vasta paikan päällä törmäten.

Me ollaan me vastaan maailma ja sellaista tunnetta saa harvan ihmisen kanssa, kuten tiedät. Meillä kummallakin on sellainen suojamuuri mitä ei läpäise kovin moni ja hän kuka muurin läpäisee, tietää kuuluvansa varsin arvokkaaseen paikkaan. Se sydän mikä sulla on, niin on hyvä paikka. Siellä mun on hyvä olla. Sun seurassa voin unohtaa muun maailman ja keskittyä rakkaan ystävän seuraan. Seuraan, jossa ollaan saatu kokea vaikka mitä kreisiä menoa!

Sä olet yksi niistä mulle rakkaista ihmisistä, jotka tietää musta kaiken ja joka tuntee mut läpikotaisen. Sä olet yksi niistä harvoista ja valituista, jonka seurassa tiedän saavani olevan juuri niin pöhkön aito, pilvilinnoissa leijaileva nainen kun olen. Sä et koskaa romuta mun pilvilinnoja vaikka välillä niissä leijaamisessa ei ole mitään järkeä ja kumpikin tiedämme, että kohta linna sortuu.

Sun kanssasi.

Sun kanssasi mulla on monta upeaa muistoa, joista yksi parhaimmista on meidän vuonna 2017 vietetty Tallinnan-viikonloppu. Siihen viikonloppuun kiteytyy hyvin se mitä voi käydä kun kaksi pöhköä lyö päänsä yhteen! Silloin kokemuksista tulee ikimuistoisia ja sellaisia mitä muistellaan vielä kiikkustuolissa.

Sä olet se kenen kanssa tyttöjen illoissa riemu repee, korkkarit päätyy kattoon ja tulee aina koettua tai tehtyä jotain fiksua! 😀 Jos mä jotain tämän raskauden keskellä kaipaan, niin meidän yhteisiä reissuja ja iltoja joissa parannettiin maailmaa ja nollattiin päämme. Jestas! Ne reissut ja illat oli ihan supereita, ja jos niistä joku puuttui, niin tylsyys. Sitä meillä ei koskaan toistemme seurassa ole. Ei silloin kun vietämme aikaa kaksin eikä silloin kun vietämme aikaa lasten kanssa.

Kun katson sua, niin katson ihmistä, joka on ystävänä ihana, lämmin, aito, sydämellinen ja kultaakin arvokkaampi. Mä olen aika ylpeä siitä, että juuri mä olen päässyt sydämeesi ja saanut lapsiemme kautta tutustua suhun pintaa syvemmin. Voin sanoa, että olen ikuisesti kiitollinen siitä, että elin joskus kiireisiä ruuhkavuosia koska sain niiden kautta jotain upeaa elämääni.

Nimittäin Sut.<3

Sä olet mun rakas ystävä, jonka kanssa tarvotaan välillä maailmaa vastaan ja vastoin odotuksia ja oletuksia siitä millainen äidin, puolison ja aikuisen ihmisen kuuluisi olla. Me ollaan mahtava ystävyys kaksikko ja siitä tunteesta mä haluan vielä vanhoilla päivillä pitää kiinni.

Joten, aivan tajuttoman ihanaa ystävänpäivää sulle rakas ystäväni<3 Kiitos, että olet olemassa ja kiitos, että olet ystäväni<3

-Ida

Lue myös:

Kirje ystävälle.

Tarina ystävyydestä.

Ystävyyden polku.

Hyppää matkaani mukaan!

Instagramissa

Ystävyyden polku.

Hei ystäväni<3

Sun kanssasi olen kasvanut teinistä aikuiseksi tai no vanhaksi ja raihnaiseksi, niin kuin sulla on tapana sanoa. Meidän ystävyyden polku alkoi, kun olin neljätoista ja sä kuusitoista mutta varsinaisesti ystävyys ei heti roihahtanut. Olit silloin kuitenkin ärsyttävä isosisko. Etkä siis mun isosisko vaan ystäväni isosisko. Olit se isosisko, joka motkotti meille varhaisteineille.

Sun seurassa me vietimme kuitenkin paljon aikaa silloin kun olit kahdeksantoista ja me vasta kuudentoista. Siihen aikaan sitä tutustuttiin mehun saloihin ja porukalla pelattiin mehupelejä. Siihen porukkaan kuului niin sun ystävät, kun me ärsyttävät teinit. Sellainenhan mä olin sun silmissä teini-iässä. Siitä huolimatta, että välillä motkotit mulle, niin sulla oli isosiskomainen ote muhun teinivuosina (ja on yhä). Otit mut välillä sohvallesi nukkumaan, jos mulla meni kotona porukoiden kanssa kuppi nurin tai jos mua ei huvittanut nukkua sun vanhempien katon alla.

Jossain vaiheessa aikuisuutta meidän tiemme meni välimatkallisesti kauemmaksi eikä sen suuremmin pidetty yhteyttä. Mitä nyt välillä vaihdettiin pinnallisesti kuulumisia ja sitä kautta pysyttiin jollain tasolla toistemme elämässä. Joskus saatettiin ohimennen törmätä sun porukoiden luona, jossa yhä käyn välillä kyläilemässä, omien lasteni kanssa. Taisin olla iältäni about 23 kun soiteltiin pitkästä aikaa ihan kunnolleen kuulumisia ja siitäpä sitten aikuisuuden ystävyys syveni. Samalla näit aarteeni ensimmäisen kerran. Muistan vieläkin sen kun kaukalo olalla tultiin moikkaamaan sua pienen neidin kanssa, joka tänä päivänä saattaa sanoa sulle ”Mulla ei tänään ole huumoria sun jutuille”.

Ystävästä kummi.

Meidän polkumme on kestänyt kaikkinensa 17-vuotta ja nyt ollaan siinä pisteessä, että susta tulee mun kolmannen beibin kummi. Sä olet mun lapsilleni yksi tärkeimmistä aikuisista ja mulle yksi rakkaimmista ystävistä, joten sun valitseminen kummiksi oli mulle itsestäänselvyys ja sitä se oli myös lapsilleni. Heistä on hienoa, että sä olet heidän pikkuveljensä kummi. Vuosien aikana olet saanut nähdä lasteni kasvun vaippahousuista koululaisiksi, ja samalla päässyt luomaan heihin korvaamattoman suhteen. Olen kiitollinen siitä, että juuri sä olet mun lapsieni tärkeä aikuinen. Mä nimittäin tiedän, että jos mulle joskus sattuisi jotain, niin voisin luottaa siihen, että lapsillani olisi sut elämässä tukena.

Olet mulle tärkeä myös ystävänä, et pelkästään lasteni tärkeänä aikuisena. Mä olen tajuttoman ylpeä saadessani sanoa, että olen kulkenut näinkin monta vuotta saman ihmisen kanssa. Neuvolassa kun kysyttiin tukiverkostostani, mainitsin heti sut. Vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä. Olen aina tiennyt, että jos johonkin ihmiseen voin luottaa 110%, niin se olet sä.

Ystävänä olet täyttä kultaa. Ihminen kenelle voin soittaa vaikka keskellä yötä. Sun seurassasi mun ei tarvitse olla yhtään mitään muuta. Voin avoimesti olla pieru verkkareissa, hiukset paskasina ja silmät itkusta turvonneena tai sitten voin olla vimpanpäälle siisteissä vaatteissa. Olen edessäsi millainen tahansa, niin voin olla oma itseni. Niin väsyneenä kuin onneni kukkuloilla.

Sun edessäsi ja sun läsnäollessa mun ei tarvitse esittää tai salailla mitään. Meidän kummankaan ei tarvitse.

Sä tiedät musta aivan kaiken, tunnet mut läpikotaisin ja olet jakanut kanssani uskomattoman arvokkaita hetkiä ja upeita vuosia. Niin syvällisiä pohdintoja kuin vatsalihakset kipeinä nauramista. Ihailen kykyäsi nähdä asioiden useampi kulma ja katsot mistä kulmasta tahansa, niin et tuomitse ketään. Ihailen taitoasi arvostaa ystäviä ja pitää ihmissuhteista huolta. Arvostan sua ja sitä, että sinä olet meidän elämässä yksi tärkeimmistä ihmisistä.

Sen lisäksi, että arvostan sua ja sitä, että olet meidän elämässä, niin olen siitä myös todella kiitollinen ja onnellinen. Voin sanoa, että se kun saa elämäänsä näinkin pitkäaikaisen ihmissuhteen, tuntuu kuin olisi voittanut jättipotin.<3

Hyvää ystävänpäivää vanha toverini. Olet tärkeä<3

-Ida

 

Seuraa matkaani:

Instagramissa.

Lue myös:

Tarina ystävyydestä.

Kirje ystävälle.